Rasavillit
Tällä hetkellä tuntuu, että jokainen kuluva päivä tuo eksponentiaalisen kasvun tähän pentujen aiheuttamaan työmäärään. Pennut ovat siinä vaiheessa, että kaikkea maistellaan, revitään, raastetaan, purraan ja tuhotaan sekä tietysti pissitään ja kakitaan järkyttäviä määriä. Ja koska en halua pitää pentuja 24/7 aitauksessa, mikä toki olisi helpoin vaihtoehto, saan vähän väliä luututa lattioita ja vahtia, mitä eri ilmansuuntiin hajaantuneet rakkaat pienokaiset oikein puuhaavat.
Ulkoilusta pennut ovat innostuneet aivan liikaa eikä niitä pihalta saisi pois enää ollenkaan. Täällä Harjavallassa tuo piha-alue on sentään aidattu ja Someroa pienempi, niin ei tarvitse olla koko ajan silmiä selässäkin. Siitä huolimatta riittää tässäkin ulkoilussa työtä, koska sen jälkeen pennut ovat todella likaisia ja kaipaavat melkoista puunausta. Piha nimittäin alkaa lumien sulaessa olla melkoista velliä. Sisällä pennut juoksevat ja haukkuvat kilpaa. Odotan hetkeä, jolloin naapurit saavat tarpeekseen ja joku rupeaa valittamaan o.O
Nova parka on saanut ihan tarpeekseen kaikista vauvoistaan ja kulkee vain seiniä pitkin karkuun silloin, kun lapsoset ovat vapaana kämppää ja sen asukkaita terrorisoimassa. Podengotkin ovat ihan tosissaan ruvenneet muistuttamaan pentuja siitä, kuka tässä talossa määrää. Minä olen tällä hetkellä tietysti pentujen ehdoton suosikki ja heti kun ne kuulevat puheeni tai askelteni äänet, kaikki viisi pyörivät jaloissa lahkeitani syöden ja varpaitani purren. Mammakin Somerolla ihmetteli, kuinka vahvasti pennut ovat minuun leimaantuneet, mutta kyllähän niiden kanssa on tullut aika paljoa oltuakin :) Ei siis mikään ihme.
Nyt olen ottanut aiempaa tiukemmin linjan aitauksessa olemiseen ja vaikka itseäni pentujen aitaaminen ahdistaa, niin menon äityessä liian kovaksi, joutuvat pennut heti aitaukseen rauhoittumaan. Suhteellissen hyvin tämä on toiminut ja aitauksesta on ruvennut tulemaan tuollainen lepopaikka, jonne päädyttyä ruvetaan heti nukkumaan. Tosin iltalenkin ajaksi laitoin aitauksen niin huonosti kiinni, että kaikki viisi sankaria juoksi ulko-ovelle vastaan, kun tulimme takaisin. Jokapäivä yritän myös pentuja harjailla tai leikata kynsiä (joko oikeasti tai leikisti), että kaikki tottuisivat hyvin käsittelyyn. Dini-poika on hieman ruvennut pistämään hanttiin, mutta antaa kuitenkin tehdä toimet loppuun. Tänään kaikilla oli tosin pienoinen jukuripäivä ja vain Unna ja Roni antoivat leikata kiltisti kaikki kyntensä (harjaamisen suhteen ei ollut kenenkään kanssa mitään ongelmia). Muiden kanssa joudun jatkamaan leikkausta huomenna. Minä kun yleensä menen yksi tassu kerrallaan ja jos pentua alkaa selvästi ahdistua, jatketaan leikkausta myöhemmin. Ihan turha pentuja on pakottaa, sillä siitä tulee vain ikäviä kokemuksia. Kyllä ne tästä pikkuhiljaa oppivat ja antavat leikata kaikki tassunsa yhdeltä rupeamalta. :)
Kaiken kaikkiaan nuo ovat kyllä ihanan yhteistyökykyisiä ja tuntuvat tulevan aika ajoin kutsustakin luokse. Ihania palleroita siis, mutta kyllä tulee olemaan ihan helpotus, kun nämä parin viikon päästä pääsevät omiin koteihinsa. On tämä työmäärä sen verran suurempi kuin podengopentujen kanssa, että töiden lomassa tehtynä rupeaa puhti tästä kasvattajasta kyllä loppumaan. Mutta vielä loppurutistus ja varmasti saavat pennut loppuun asti täällä ensiluokkaista hoitoa. Niin kiintynyt kyllä näihin kaikkiin olen, että tulevat omistajat saavat kyllä varautua harvase viikko lähettämään kuulumisia =D
Ulkoilusta pennut ovat innostuneet aivan liikaa eikä niitä pihalta saisi pois enää ollenkaan. Täällä Harjavallassa tuo piha-alue on sentään aidattu ja Someroa pienempi, niin ei tarvitse olla koko ajan silmiä selässäkin. Siitä huolimatta riittää tässäkin ulkoilussa työtä, koska sen jälkeen pennut ovat todella likaisia ja kaipaavat melkoista puunausta. Piha nimittäin alkaa lumien sulaessa olla melkoista velliä. Sisällä pennut juoksevat ja haukkuvat kilpaa. Odotan hetkeä, jolloin naapurit saavat tarpeekseen ja joku rupeaa valittamaan o.O
Nova parka on saanut ihan tarpeekseen kaikista vauvoistaan ja kulkee vain seiniä pitkin karkuun silloin, kun lapsoset ovat vapaana kämppää ja sen asukkaita terrorisoimassa. Podengotkin ovat ihan tosissaan ruvenneet muistuttamaan pentuja siitä, kuka tässä talossa määrää. Minä olen tällä hetkellä tietysti pentujen ehdoton suosikki ja heti kun ne kuulevat puheeni tai askelteni äänet, kaikki viisi pyörivät jaloissa lahkeitani syöden ja varpaitani purren. Mammakin Somerolla ihmetteli, kuinka vahvasti pennut ovat minuun leimaantuneet, mutta kyllähän niiden kanssa on tullut aika paljoa oltuakin :) Ei siis mikään ihme.
Nyt olen ottanut aiempaa tiukemmin linjan aitauksessa olemiseen ja vaikka itseäni pentujen aitaaminen ahdistaa, niin menon äityessä liian kovaksi, joutuvat pennut heti aitaukseen rauhoittumaan. Suhteellissen hyvin tämä on toiminut ja aitauksesta on ruvennut tulemaan tuollainen lepopaikka, jonne päädyttyä ruvetaan heti nukkumaan. Tosin iltalenkin ajaksi laitoin aitauksen niin huonosti kiinni, että kaikki viisi sankaria juoksi ulko-ovelle vastaan, kun tulimme takaisin. Jokapäivä yritän myös pentuja harjailla tai leikata kynsiä (joko oikeasti tai leikisti), että kaikki tottuisivat hyvin käsittelyyn. Dini-poika on hieman ruvennut pistämään hanttiin, mutta antaa kuitenkin tehdä toimet loppuun. Tänään kaikilla oli tosin pienoinen jukuripäivä ja vain Unna ja Roni antoivat leikata kiltisti kaikki kyntensä (harjaamisen suhteen ei ollut kenenkään kanssa mitään ongelmia). Muiden kanssa joudun jatkamaan leikkausta huomenna. Minä kun yleensä menen yksi tassu kerrallaan ja jos pentua alkaa selvästi ahdistua, jatketaan leikkausta myöhemmin. Ihan turha pentuja on pakottaa, sillä siitä tulee vain ikäviä kokemuksia. Kyllä ne tästä pikkuhiljaa oppivat ja antavat leikata kaikki tassunsa yhdeltä rupeamalta. :)
Kaiken kaikkiaan nuo ovat kyllä ihanan yhteistyökykyisiä ja tuntuvat tulevan aika ajoin kutsustakin luokse. Ihania palleroita siis, mutta kyllä tulee olemaan ihan helpotus, kun nämä parin viikon päästä pääsevät omiin koteihinsa. On tämä työmäärä sen verran suurempi kuin podengopentujen kanssa, että töiden lomassa tehtynä rupeaa puhti tästä kasvattajasta kyllä loppumaan. Mutta vielä loppurutistus ja varmasti saavat pennut loppuun asti täällä ensiluokkaista hoitoa. Niin kiintynyt kyllä näihin kaikkiin olen, että tulevat omistajat saavat kyllä varautua harvase viikko lähettämään kuulumisia =D
Painijoita letkassa :)
Roni syö äidin jalkaa
Unnalle kelpaa lelukin :)
Haukkukisa menossa pöydän alla
Unna hymyilee =D
Kommentit
Lähetä kommentti