Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Paljon on mahtunut kahteen viikkoon

Nyt on ihan huono omatunto siitä, etten ole tätä blogia päivittänyt kahteen viikkoon. Mutta kaikennäköistä on ehtinyt tässä välissä tapahtua. Kämpässäni alkoi kylppäriremontti, mikä on pistänyt kaikenlaiset suunnitelmat vähän uusiksi ja aiheuttanut hermojen kiristymistä. Siru ja Nefi ovat olleet jo pari viikkoa vanhemmillani hoidossa ja Windy puolestaan mammalle ja papalle seuraa pitämässä. Siru ja Nefi erityisesti oli pakko saada rempan alta pois, etteivät tytöt tappelisi vieraiden ihmisten rampatessa kämpässä. Pennut eivät onneksi ole olleet tilanteesta mitenkään stressaantuneita, kun saimme aikataulut rempat osalta niin sumplittua, että pennut olivat pahimpien melujen aikaan poissa kämpästä. Viimeinen podepentukin on lentänyt pesästä. Alvin lähti omaan kotiinsa sunnuntaina 27. elokuuta. Alunperin pojan piti lähteä kylläkin jo samanviikon perjantaina, mutta mentyämme mökille, jätkä päätti syödä jotain sientä ja seurauksena lääkärireissu. Alvin meni todella nopeasti huonoon kuntoon,

Sisu 5 viikkoa

Sisulla ikää jo 5-viikkoa. Tällä hetkellä poika on varmaan parhaimmassa kehitysvaiheessa. Ei ole vielä täysi riiviö, mutta jaksaa kuitenkin temmeltää. Nimeään poika tottelee kuin unelma ja saapuu kutsusta samantien luokse pusuja antamaan. Olen ihan rakastunut  ❤️  

Pentujoukko pienenee

Kylläpä oli poikkeuksellisen liikuttava viikonloppu, kun lauma väheni kerralla oikein urakalla. Junnu (entinen Dellu) ja Dani pääsivät molemmat omiin koteihinsa, minkä lisäksi myös Ruska palasi Danin mukana Janakkalaan. Myös Siru ja Nefi jäivät vanhemmilleni hoitoon Junnulle seuraa pitämään, joten nyt kotona on vain pentujen Sisu, Freya ja Alvin ohella Nova, Windy ja Gaia. Näistäkin Alvin lähtee lauantaina uuteen kotiinsa. Haikeat ovat siis fiilikset. Suosikkipoika-Junnun jättö Mäntsälään oli rankkaa, vaikka tiedän tasan tarkkaan näkeväni poikaa vielä moneen otteeseen. Syksyn aikana käytännössä joka viikonloppu, kun vierailen vanhemmillani tai vanhemmat tulevat mökillä käymään. Siitä huolimatta itkuhan siinä tuli, kun piti poika hyvästellä. Vielä pahemmaksi homma muuttui, kun piti jättää vielä mun sylikaveri ja pusutyttö Dani Janakkalaan ja luopua myös vuoden laumaamme kuuluneesta Ruskasta. Ei ole helppoa tämä kasvattajana oleminen, varsinkaan jos sattuu olemaan tällainen ylitunteellin