Fyysisesti terveitä, mutta pääkopasta en ole niinkään varma ;)
Sanonpa vaan, ettei elämä kyllä näiden pentujen kanssa käy todellakaan tylsäksi. Viime yönä nukkumaan mennessä pennut eivät vielä omasta mielestään olleet valmiita käymään yöpuulle. Siksipä aitauksesta kuului vielä pitkän aikaa kommentteja ja äänekkäitä vastalauseita. No ei siinä vielä mitään, mutta Unna keksi kaiken lisäksi vielä kiivetä kertaalleen korotetun aidan yli ilmestyen makuuhuoneeseen kolme kertaa ennen kuin korotin porttia jälleen lisää! Joka kerta tyttö tuli hipihiljaa hiipien, etten vain huomaisi pahantekijää itseteossa, mutta onneksi muiden koirien tarkat aistit paljastivat karkulaisen joka kerta niin, että sain tytön palautettua takaisin omaan paikkaansa. Sanompa vaan, että tästä likasta on kyllä tulossa vielä todellinen Houdini.
Tänään kävimme pentujen kanssa myös pentuetarkastuksessa. Lähdimme sinne käytännössä heti töiden jälkeen, mikä aiheutti pennuissa pienimuotoista vastaanhangoittelua. Pienokaiset kun ovat jo ehtineet tottua, että töistä tullessani he saavat ensimmäisenä ruokalautasen samalla kun lähden muiden koirien kanssa lenkille. Sitten on pihaleikkien aika. Tänään pennut pääsivät kuitenkin vain pikapissalle ilman ruokaa ja sen jälkeen samantien häkkeihin. Pojat kevytkoppaan ja tytöt muoviboxiin. Suhteellisen hyvin sain pennut lääkärille kannettua, mutta tärykalvot joutuivat kyllä taas koville, kun pennut protestoivat tylyä kohteluaan vastaan :) Pennut tuntuivat myös jälleen muuttuneen työpäivän aikana niin paljon, että hetken joutui ihan tosissaan ihmettelemään kuka pojista on kuka, mutta oletettavasti nimet menivät lopulta sentään oikein. Lääkärissä jokainen pentu todettiin täysin terveiksi. Tämä on tietysti aina helpotus kuulla, sillä ikinähän ei voi olla täysin varma, ettei tarkastuksessa kuitenkin paljastuisi ikäviä yllätyksiä. Minun ja Rian näkökulmasta erityisen onnellinen uutinen oli, että jokaiselta pojalta löytyivät jo molemmat kiveksetkin omilta paikoiltaan. Meitä kun on tähän asti tuntunut vaivaavan kivesvikaisten poikien kirous ;) Kenties se on viimein selätetty.
Pennut ovat tänään saaneet kahteen otteeseen olla taas pidemmän aikaa ulkona, mutta toinen kerta päättyikin sitten hieman kyseenalaisissa merkeissä. Jätin nimittäin pennut ihan hetkeksi keskenään ja kun palasin takaisin, olivat rakkaat pienokaiset repineet esiin muovipussin, johon olen keräillyt pihalta pois koirankakkoja. No pentujen näkökulmasta tämä oli paras karkkipussi ikinä ja jokainen pentu oli naama syvälle p***aan upotettuna, kun tulin takaisin ulos. Siinä sitten taas mietti itkeäkö vai nauraa, kun pennut yksi kerrallaan kohottautuivat ja suuntasivat ruskean naamavärkkinsä minun suuntaani selvästi kysyen "Mikä muka nyt on vialla?" Ihan heti en kyllä näiltä pennuilta uusia pusuja ole ottamassa.
Tänään kävimme pentujen kanssa myös pentuetarkastuksessa. Lähdimme sinne käytännössä heti töiden jälkeen, mikä aiheutti pennuissa pienimuotoista vastaanhangoittelua. Pienokaiset kun ovat jo ehtineet tottua, että töistä tullessani he saavat ensimmäisenä ruokalautasen samalla kun lähden muiden koirien kanssa lenkille. Sitten on pihaleikkien aika. Tänään pennut pääsivät kuitenkin vain pikapissalle ilman ruokaa ja sen jälkeen samantien häkkeihin. Pojat kevytkoppaan ja tytöt muoviboxiin. Suhteellisen hyvin sain pennut lääkärille kannettua, mutta tärykalvot joutuivat kyllä taas koville, kun pennut protestoivat tylyä kohteluaan vastaan :) Pennut tuntuivat myös jälleen muuttuneen työpäivän aikana niin paljon, että hetken joutui ihan tosissaan ihmettelemään kuka pojista on kuka, mutta oletettavasti nimet menivät lopulta sentään oikein. Lääkärissä jokainen pentu todettiin täysin terveiksi. Tämä on tietysti aina helpotus kuulla, sillä ikinähän ei voi olla täysin varma, ettei tarkastuksessa kuitenkin paljastuisi ikäviä yllätyksiä. Minun ja Rian näkökulmasta erityisen onnellinen uutinen oli, että jokaiselta pojalta löytyivät jo molemmat kiveksetkin omilta paikoiltaan. Meitä kun on tähän asti tuntunut vaivaavan kivesvikaisten poikien kirous ;) Kenties se on viimein selätetty.
Pennut ovat tänään saaneet kahteen otteeseen olla taas pidemmän aikaa ulkona, mutta toinen kerta päättyikin sitten hieman kyseenalaisissa merkeissä. Jätin nimittäin pennut ihan hetkeksi keskenään ja kun palasin takaisin, olivat rakkaat pienokaiset repineet esiin muovipussin, johon olen keräillyt pihalta pois koirankakkoja. No pentujen näkökulmasta tämä oli paras karkkipussi ikinä ja jokainen pentu oli naama syvälle p***aan upotettuna, kun tulin takaisin ulos. Siinä sitten taas mietti itkeäkö vai nauraa, kun pennut yksi kerrallaan kohottautuivat ja suuntasivat ruskean naamavärkkinsä minun suuntaani selvästi kysyen "Mikä muka nyt on vialla?" Ihan heti en kyllä näiltä pennuilta uusia pusuja ole ottamassa.
Lopulta pahantekijät simahtivat taas täydellisesti
Kommentit
Lähetä kommentti