Estorian Cloud-pennut syntyivät juhannusaattona

Estorian Cloud-pennut syntyivät juhannusaattona 20.6. aamuyöstä. Lopullinen saldo oli 4 tyttöä ja 1 poika sekä 1 enkelipoika. Vielä en ole tuleville perheille pennuista viestitellyt, sillä haluan pitää ensin pari päivää silmällä, että kaikki pennut varmasti kasvavat oikein. Juhannuksen jälkeen olisi tarkoitus aloittaa viestirumba kotien kanssa. Näillä näkymin kaikille pennuille on siis kodit tiedossa.

Synnytyksen ajankohdan kanssa kävi vähän niin kuin ennustinkin. Milan avautumisvaihe alkoi keskiviikkoiltana niin, että tyttö oli koko keskiviikko-torstai-välisen yön normaalia levottomampi. Ei kuitenkaan mitenkään kauhean levoton siihen nähden, mitä hieman dramaattiselta Milalta odotin. Olin ihan varma, että Mila hyppisi avautumisvaiheen alkaessa kirjaimellisesti seinille, mutta toisin kävi. Neiti otti tilanteen yllättävänkin tyynesti. Yön Mila oli hyvin pitkälti Dafnelta varastamassaan pentulaatikossa. Torstaina Mila vietti melkein koko päivän kyseisessä podengo-kokoa olevassa laatikossa hengaillen siellä yksikseen. Muutaman kerran neiti kävi pihalla kaivamassa pesää kuistin rappusten alle, kunnes estin Milalta sinne pääsyn. Sen jälkeen neiti keksi mennä vessan kuistin alle. Tämän jälkeen Mila ei enää päässytkään pihalle ilman hihnaa. Torstain edetessä rupesin vähän ennakoimaan, että pennut voisivat syntyä yöllä tai viimeistään perjantaiaamuna. Päätinkin mennä nukkumaan siltä varalta, että jotain alkaisi tapahtua.

Mila pari päivää ennen synnytystä

Tässä korvien asennosta jo näkee, että avautumisvaihe on käsillä.

Kaivuutöissä avautumisvaiheen aikana.

Välillä maltettiin vielä nukkua.

Dafnen pentulaatikosta tuli tosiaan Milan vakiopaikka.

Kesken kaiken piti käydä vielä lammessa hakemassa huikka vettä.

Nukkumisesta ei loppujen lopuksi tullut yhtään mitään, sillä Milan levottomuus alkoi kasvaa ennakoiden lähestyvää synnytystä. Loppujen lopuksi kävimme monta kertaa ulkona, kun neiti halusi pissaamaan ja tyhjentämään suolta. Koska Milan äidin avautumisvaihe kesti aikoinaan käytännössä pari vuorokautta, en uskonut Milankaan pitävän mitään kiirettä. Olin tehnyt itselleni sängyn pentulaatikon viereen niin, että sieltä käsin olisi helppo tilannetta seurata. Kävin jopa hakemassa Dafnen pentulaatikon Milan pentuhuoneeseen, koska siellä Mila vaikutti olevan kaikista tyytyväisin. Yritin välillä torkkua, mutta Mila halusi minut kaverikseen pentulaatikkoon. Siellä sitten istuskelin ja Mila tunki kirjaimellisesti syliin hakemaan tsemppejä.

Tässä Milalle tuotu Dafnen laatikko omaan huoneeseen.

Yhden aikoihin kävimme jälleen ulkona ja sieltä tultuamme huomasin Milalta pari selvää supistusta. Tyttö seisoi ja köyristi hieman selkäänsä ja häntäänsä supistuksen merkiksi. Aikaisemmin oli jo tullut useita pieniä supistuksia, mitkä erotti käytännössä vain siitä, että Milan läähätys keskeytyi ja tyttö pidätteli hetken aikaa hengitystään. Tämän yhdeltä tapahtuneen supistuksen jälkeen muita supistuksia ei näkynyt. Tämähän on aina se hetki, jolloin rupean valmistautumaan kaikkiin kauhuskenaarioihin ja suunnittelemaan nopeaa yhteydenottoa lääkäriin. Omista samojedipentueistani niin moni on päätynyt eläinlääkäriin (joko keisarileikkaukseen tai oksitosiiniavusteiseen synnytykseen), että näihin synnytyksiin on tullut tietynlainen "katastrofia odotellessa" fiilis. Mökiltä lähimpään päivystykseen on tunnin matka, niin senkin takia valmistauduin olemaan aikaisessa vaiheessa yhteydessä lääkäriin. Onneksi noin tunti ensimmäisten selkeiden supistusten jälkeen alkoi vihdoin kunnon supistukset. Niitä alkoi tulla ensin muutaman minuutin välein ja sitten sunnilleen joka minuutti. Mila makoili supistusten aikana pääasiassa minun sylissäni hakien sillä tavalla tukea. Aina välillä kävimme vähän ulkona, sillä liikunta auttaa supistuksiin ja Milalla oli kova tarve pissailla ja kakkailla. Noin kello 2:18 menivät ensimmäiset vedet ja siitä muutama minuutti myöhemmin klo 2:24 vielä isompi vesisatsi kunnon kiljahduksen kanssa. Tästä alkaa aina pääni sisällä ajastin tikittämään, sillä vesien menon jälkeen ensimmäisen pennun olisi hyvä syntyä suhteellisen nopeaan, varsinkin kun selkeitä supistuksia oli tässä kohtaa ollut jo puolentunnin ajan.

Vedet menivät tässä kohtaa

Puoli kolmen aikoihin tuli ensimmäinen sikiöpussi näkyviin. Tätä Mila jäi hetkeksi ihmettelemään ja putsailemaan itseään, kunnes 3:37 tuli jälleen iso supistus. Kello 3:40 mennessä oli ensimmäinen tyttö saapunut maailmaan. Mila synnytti pennun seisten ja tyttö tipahti kirjaimellisesti maahan kovan lässähdyksen saattelemana. Pentu oli ehkä aavistuksen väsähtäneen oloinen, mutta rupesi kuitenkin nopeasti imemään. Mila osoittautui myös alusta asti hienoksi äidiksi ja alkoi samantien pentua hoitamaan... toisin kuin oma äitinsä, joka lähti aikoinaan ensimmäistä pentuaan karkuun. Tämä ensimmäinen tyttö painoi puntarilla 323 grammaa ja merkitsin neidin myöhemmin vielä sinisellä värillä. 

Ensimmäinen tyttö

Ensimmäisen pennun ihmettelyä

Noin kello 2:55 syntyi seuraava pentu. Tämä oli ihan kunnon kokoinen poika, mutta valitettavasti pennusta näki heti syntyessä, että reppana oli kuollut. Pentu oli ihan väritön ja ollut todennäköisesti jo jonkinaikaa kuolleena, mutta yritin silti poikaa elvytellä, sillä joskus muutama muukin elottomalta vaikuttava pentu on sinnikkään kuivailun ja elvyttämisen seurauksena elpynyt. Tässä pojassa ei kuitenkaan ollut mitään elonmerkkejä. Epäilen pojan olleen sen verran pidempään synnytyskanavassa ilman kalvoja, että se oli ehtinyt kuolla hapen puutteeseen. Ensimmäiset selkeät supistukset tapahtuivat kuitenkin jo yhden aikoihin ja tämä poika syntyi vasta kolmen tienoilla. Eli vaikka ensimmäisen ja toisen pennun väliin ei jäänyt kovin pitkää aikaa, niin minuutteja oli silti liikaa, mikäli poika oli siirtynyt heti siskonsa perässä synnytyskanavaan. Mila yritti tätäkin poikaa kovasti hoitaa ja jouduin jättämään pennun pentulaatikkoon siskonsa kaveriksi, koska muuten Mila olisi hätääntynyt.

Kolmas pentu syntyi noin klo 3:22. Ajat ovat siis kaikki "noin" aikoja, koska hoidin synnytyksen yksin eikä joka hetki ehtinyt katsomaan kelloa. Tämä pentu oli poika ja painoi 355g. Hän sai merkkivärikseen vihreän. Neljäs pentu syntyi kymmenisen minuuttia myöhemmin klo 3:35. Tämä oli pienikokoinen tyttö, painoa 305g ja merkkiväriksi tuli punainen. Viides pentu syntyi tuntia myöhemmin klo 4:25. Tämä oli porukan pienin tyttö, vain 300g. Merkkiväriksi valikoitui liila. Tässä kohtaa muu kolmikko alkoi muistuttaa Carrie-elokuvan tähtiä, kun ne siirtyivät juuri viidennen pennun syntyessä Milan alle ja saivat kaikki istukkanesteet päällensä. Näihin aikoihin onnistuin myös viimein poistamaan kuolleen pennun laatikosta ilman, että Mila tilannetta huomasi. Joku näistä neljästä pennusta tarvitsi vähän enemmän kuivailua ja hoivaa, mutta en enää ihan varmasti muista kuka, kun en siinä synnytyksen yhteydessä ehtinyt kaikkea kirjaamaan ylös. Vähän kuitenkin muistelisin, että punainen tyttö oli hyvinkin eläväinen sätkijä syntyessään ja liilaa tyttöä olisi sen sijaan pitänyt vähän enemmän kuivailla ja herätellä ennen kuin pentu kunnolla virkistyi. Viimeinen pentu syntyi 4:54, porukan suurin keltainen tyttö eli 376g. Tämän tytön Mila joutui oikein tosissaan ponnistamaan ulos, mutta Mila hoiti homman kuin vanha tekijä. 

Kolmas pentu, vihreä poika

Neljäs pentu, punainen tyttö

Kaikki 3. ensimmäistä elossa syntynyttä pentua

Neljäs ja viides tyttö

Viimeinen tyttö keskellä

Koko porukka

Kaiken kaikkiaan Mila oli erinomainen synnyttäjä ja vaikka yhtä poikaa emme elossa maailmaan saaneet, tämä synnytys jää kyllä historiaan toistaiseksi helpoimpana sammarisynnytyksenäni. Mila piti itsensä myös koko synnytyksen ajan hyvin puhtaana eikä tytön takapaa ole läheskään niin likainen kuin useimpien synnyttäneiden samojedieni. Odotukset Milan synnytyksen suhteen olivat kaikkea muuta kuin optimistiset, koska neiti on melkoinen ADHD ja välillä aika herkkä (tästä todistuksena astutuksen yhteydessä kuulunut minuutteja jatkunut kiljunta), mutta synnytyksen ja pennut hän on hoitanut nyt suorastaan esimerkillisesti. En voisi olla Milaan äitinä tyytyväisempi. Mila on muihin samojedi-äiteihini verrattuna myös selvästi suojelevaisempi ja esimerkiksi yksittäiskuvien ottaminen pennuista on vaikeaa, kun pennut saavat olla vain ihan hetken Milasta erossa ilman, että äiti alkaa hätääntymään. Koska kuvia tärkepämpää on tietenkin pitää Mila tyytyväisenä, on vaatinut rutkasti kärsivällisyyttä saada pennut kuvattua.

Eilisen päivän nukuin univelkoja pois, punnitsin ja tarkkailin pentuja sekä vietin myös juhannusta perheeni kanssa. Mökille on siis kokoontunut puoli sukua, kun paikalla ovat myös vanhempani ja pikkuveli ja pikkusisko avopuolisoineen. Joukkoon kuuluu myös Milan lisäksi 12 muuta koiraa. Menoa ja meininkiä siis riittää, niin pentublogin kirjoittaminen siirtyi siksi tähän päivään. Eilisen mietiskelin myös pentujen nimiä. Päätin jo yli vuosi sitten, että tämä pentue on pilvi-pentue, koska Milan rekisterinimi on Estorian Wind of Cloudy Creeks. Minulla on ollut matkan varrella useita eri ehdotuksia nimiksi, joista viimeisimmät syntyivät vain vajaa viikko ennen synnytystä. Päätin kuitenkin unohtaa kaikki nämä muut vaihtoehdot, kun pennut syntyivät näin juhannusaattona ja halusin juhannus-teeman myös jollain tavalla mukaan. Seuraavaksi siis vielä pentujen nimien esittely.

Estorian Clouds of Nightless Night

Ensimmäisenä syntynyt sininen tyttö sai nimensä juhannuksen yöttömästä yöstä. Lempinimenä tytöllä on "Ninni" eli tätä nimeä käytän siihen asti, että päätän mihin perheeseen kyseinen tyttö lähtee ja perhe saa antaa pennulleen oman kutsumanimen. Ninni painoi syntyessään sen 323g ja tämän aamun punnituksessa painoa oli 362g. Tyttö on siis kasvanut oikein lupaavasti.

Estorian Golden Sky's Cloudness

Porukan toinen, vihreä poika, on lempinimeltään "Gola". Pojan rekisterinimi viittaa juhannusyön auringon valaisemaan taivaaseen, joka saa usein kultaisen ja punaisen eri sävyjä. Sana "cloudness" ei ole ihan suoraan oikeaa englantia, mutta viittaa siis käytännössä "pilvimäisyyteen". Gola painoi syntyessään 355g ja aamulla painoa oli 370g. Painoa oli vuorokaudessa siis tullut lisää 15grammaa, mikä on toistaiseksi aika vähän, mutta eiköhän tämä poika lähde ihan hyvin kasvamaan.

Estorian Endless Day's Cloudberry

Porukan kolmas, punainen tyttö, on lempinimeltään "Daisy". Daisyn nimi viittaa ennen kaikkea juhannuksen päättymättömään päivään, kun aurinko ei koskaan laske. Jokaisella pennulla on rekisterinimessään myös jokin muoto sanasta cloud, ja Daisyn kohdalla cloud-sanasta tuli muoto cloudberry, mikä tarkoittaa lakkaa. Daisy painoi syntyessään 305g ja aamulla painoa oli 348g eli tyttö on viihtynyt ihan hyvin maitobaarilla.

Estorian Little Midsummer Cloudling

Porukan neljäs, liila tyttö, on lempinimeltään "Cloudi". Cloudi saa tällä hetkellä hieman erityishuomiota, sillä hän on porukan pienin. Syntymäpaino oli vain 300g, mikä vielä ensimmäisen päivän aikana laski ensin 294 grammaan. Nyt olemme saaneet paino lisää niin, että olemme takaisin syntymäpainossa ja pari grammaa päälle eli aamulla tyttö painoi 302g. Cloudilla on ollut ehkä hieman haasteita imutehossa, eli tyttö ei ole saanut ihan niin hyvin kuin muut maitoa imettyä, mutta sitä treenailtiin eilen ja tänään tyttö on ollut jo vähän tomerampi ruokailija. Cloudista tuntuu myös Mila huolehtivan hieman muita enemmän. Kun tulin mökkiin enkä mennyt heti Milan ja pentujen luo, Mila ilmestyi yhtäkkiä makuuhuoneeseen rääkyvä Cloudi suussaan. Mila tiputti Cloudin lattialle ja podengot kiinnostuivat heti, että mikäs se siinä on, mutta onneksi Mila tajusi napata Cloudin uudestaan suuhunsa ja rynnätä takaisin pentuhuoneeseen. Cloudi on joka tapauksessa erityistarkkailussa painonsa takia ja saa nyt runsaasti huomiota. Tytön nimessä on ainoana sana juhannus eli Midsummer sekä cloud-sanasta tehty variaatio, joka viitaa pilvenpoikaseen vähän samaantyyliin kuin "duck" ja "duckling". Nimi viittaa tietysti tytön pieneen kokoon, mutta toivottavasti nimi ei jää enteeksi.

Estorian Cloudless Midnight Sun

Viimeinen keltainen tyttö, on lempinimeltään "Minsku" tai "Mindi" vähän sen mukaan, millä tuulella olen. Nimi viittaa tietenkin juhannuksen aurinkoon, joka ei laske edes yöllä. Tämä on tosiaan porukan suurin ja oikein hyvinvoiva tapaus. Painoa oli syntyessä 376g ja aamulla jo 430g. Hänen suhteensa ei siis todellakaan ole mitään huolia. Mindin Mila joutui tosissaan punnertamaan ulos, mutta onneksi Milalla oli todella hyvän ja tehokkaat supistukset.  

Enkelipoika - Estorian Goodbye Dreamcloud

Tapani mukaan halusin antaa nimen myös enkelipojalle. Poika on nyt haudattu samaan paikkaan moninkertaisen isoenonsa Remun ja Remun ystävän Tepan sekä edellisen pentueen synnytyksessä kuolleen "Estorian Love Me When I Fly" tytön viereen. Nämä pitävät varmasti pojasta hyvää huolta. 

Tällainen ensimmäinen pentupostaus Cloud-pennuista. Ensi viikolla sitten taas uudestaan.