Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2016.

Fyysisesti terveitä, mutta pääkopasta en ole niinkään varma ;)

Sanonpa vaan, ettei elämä kyllä näiden pentujen kanssa käy todellakaan tylsäksi. Viime yönä nukkumaan mennessä pennut eivät vielä omasta mielestään olleet valmiita käymään yöpuulle. Siksipä aitauksesta kuului vielä pitkän aikaa kommentteja ja äänekkäitä vastalauseita. No ei siinä vielä mitään, mutta Unna keksi kaiken lisäksi vielä kiivetä kertaalleen korotetun aidan yli ilmestyen makuuhuoneeseen kolme kertaa ennen kuin korotin porttia jälleen lisää! Joka kerta tyttö tuli hipihiljaa hiipien, etten vain huomaisi pahantekijää itseteossa, mutta onneksi muiden koirien tarkat aistit paljastivat karkulaisen joka kerta niin, että sain tytön palautettua takaisin omaan paikkaansa. Sanompa vaan, että tästä likasta on kyllä tulossa vielä todellinen Houdini. Tänään kävimme pentujen kanssa myös pentuetarkastuksessa. Lähdimme sinne käytännössä heti töiden jälkeen, mikä aiheutti pennuissa pienimuotoista vastaanhangoittelua. Pienokaiset kun ovat jo ehtineet tottua, että töistä tullessani he saavat en

Kotona jälleen

Eilen palasimme Somerolta kotio ja täytyy myöntää, että matka takaisin oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Ennen autoon siirtymistä pennut saivat olla pitkään ulkona leikkimässä ja telmimässä. Tämän seurauksena yhdeltä riiviöltä jäi selvästi kakat tekemättä ja lähes välittömästi auton startattua alkoi häkistä kauhea huuto. No kun minulla ei ole noille pennuille hihnoja, en tietenkään saanut autoa pysäytettyä ja pentuja ulkoilutettua keskellä vilkaasti liikennöityjä teitä, joten sinnikkäästi jatkoin matkaa, vaikka tärykalvot olivat todella kovilla. Suoraan sanottuna olen yllättynyt, että kuulen enää yhtään mitään =D Melkein tunnin tätä sydäntäsärkevää huutoa jatkui, minkä jälkeen äänihaitat muuttuivat sanoinkuvaamattomiksi hajuhaitoiksi, kun meidän huutajamme päätti lopulta kakkia kavereidensa päälle. Voitte kuvitella, millainen sotku häkissä oli, kun auto lopulta pysähtyi Harjavallassa ja pääsin katsomaan, mitä takakontissa oikein oli tapahtunut. Ei siinä oikein muu auttanut, kun ka

Oppi mennyt perille vähän liiankin hyvin?

Viime aikoina pennut ovat aika hyvin pysyneet öisin hiljaa, mutta viime yönä alkoi puoli kolmen aikoihin aitauksessa ihan tajuton huutomyrsky. Lopulta en kestänyt sitä kuunnella vaan nousin ylös tutkimaan, mikä mahtaa olla hätänä. Pennut innostuivat minut nähdessään koettelemaan keuhkojaan entistä hurjempina ja lopulta ajattelin "why not?", pistin kengät jalkoihin, takin niskaan, hatun päähän ja nostin pennut yksi kerrallaan aitauksesta pois johdattaen koko konkkaronkan kuin kanaemo pihalle. Myös Nova lähti mukaan vahtimaan, etten yhtään pentua kadota - ihan hyvä niin, sillä hieman haastavaa niitä oli tuolla pimeässä yössä pelkän taskulampun valossa seurata. Vaikka olinkin itse ihan unen pöpperössä ja silmät olivat enemmän tai vähemmän unihiekkaa täynnä, reissu silti kannatti, sillä kymmenen minuutin päästä jokaikinen meidän touhukkaasta viisikostamme oli vääntänyt pihalle kakat. Huutomyrskyn aiheuttajana oli siis ollut, ei enempää eikä vähempää, pentujen halu päästä pihall