Oppi mennyt perille vähän liiankin hyvin?
Viime aikoina pennut ovat aika hyvin pysyneet öisin hiljaa, mutta viime yönä alkoi puoli kolmen aikoihin aitauksessa ihan tajuton huutomyrsky. Lopulta en kestänyt sitä kuunnella vaan nousin ylös tutkimaan, mikä mahtaa olla hätänä. Pennut innostuivat minut nähdessään koettelemaan keuhkojaan entistä hurjempina ja lopulta ajattelin "why not?", pistin kengät jalkoihin, takin niskaan, hatun päähän ja nostin pennut yksi kerrallaan aitauksesta pois johdattaen koko konkkaronkan kuin kanaemo pihalle. Myös Nova lähti mukaan vahtimaan, etten yhtään pentua kadota - ihan hyvä niin, sillä hieman haastavaa niitä oli tuolla pimeässä yössä pelkän taskulampun valossa seurata.
Vaikka olinkin itse ihan unen pöpperössä ja silmät olivat enemmän tai vähemmän unihiekkaa täynnä, reissu silti kannatti, sillä kymmenen minuutin päästä jokaikinen meidän touhukkaasta viisikostamme oli vääntänyt pihalle kakat. Huutomyrskyn aiheuttajana oli siis ollut, ei enempää eikä vähempää, pentujen halu päästä pihalle tekemään tarpeensa. Aika hyvin kuusiviikkoisilta pennuilta, vaikka itse sanonkin. Eipä ole tällaista tilannetta nimittäin vielä aikaisempien pentujen kanssa tullut eteen.
Muutaman kuluneen päivän perusteella voin toisin sanoen sanoa, että pentujen kanssa ollaan päästy siihen pisteeseen, että omaa aitausta ne eivät enää halua kakalla sotkea. Sen sijaan pennut huutavat minut paikalle ja sitten mennän koko porukalla ulkoilemaan. Yleensä pihalla ei kakkeja joudu kauhean pitkään odottamaan ja sitten ollaan valmiita leikkimään tai uudestaan nukkumaan. Viime yönäkin pennut kakittuaan rupesivat sisälle päästyään melkein heti tutimaan, kunnes herättivät minut uudestaan seitsämän aikoihin viemään pihalle. Ylpeähän näistä pikkuisista voi olla - ainakin sen jälkeen, kun selviydyin herätysten aiheuttamasta ketutuksesta ;)
Sisäsiisteyden alkeiden lisäksi pennut ovat ihanasti oppineet tunnistamaan myös ruokailua edeltävät toimet ja silloin alkaa jälleen kauhea huutaminen. Ahneet pikku piraijat saivat tänään maistella uusia makuja, kun sekotin murojen sekaan hieman lohta. Kaikenlaistahan olen näille pennuille antanut murojen lisäksi maistiaiseksi, että vatsa kestäisi uudessakin kodissa mahdollisimman hyvin erilaisia ruoka-aineita. Matolääkkeen viimeinen satsi meni myös masuihin tänään ilman mitään tappeluita ja seuraava madotus olisikin nyt sitten pennuilla edessä vasta ennen rokotuksia.
Kaikki pennut ovat tänään tulleet jopa kesken leikkiensä antamaan minulle ennätysmäärän pusuja. Paljon olemme taas olleet ulkona, ja podengotkin ovat saaneet ansaita elantonsa pentuja paimentamalla. Siruahan pennut seuraisivat vaikka maailman ääriin. Meidän matamia mielistellään oikein toden teolla ja Siru tuntuu tykkäävän saamastaan huomiosta. Nefi on päätynyt siihen pisteeseen, jossa pennut ovat pelkkiä kiusankappaleita (ne kun eivät malta pysyä paikallaan hoidettavina), mutta Windy on vähän äitinsä Sirun kanssa samoilla linjoilla ja tykkääkin johdattaa pentuja uusiin seikkailuihin. Nyt kun tuosta viereisestä joesta lähtivät jäät, uskaltauduttiin pentujen kanssa ihan rantaan asti ja siinä pienokaisilla olikin ihmettelemistä, kun vesikuppi oli hieman astetta isompi =D Sisällä ollessaan pennut pääasiassa nukkuvat säästellen energiaansa ulkoilua varten, mutta aina välillä täälläkin alkaa kauhea riehuminen. Ja suosikki hetki on ehdottomasti se, kun kasvattaja menee aitaukseen pentujen seuraksi istumaan. Siinä saa vain itse olla varovainen, etten saa uutta parturointia tai reikää korvalehteen tai nenään. Pennut kun näyttävät tällä hetkellä haaveilevan jonkinlaisesta stylistin ammatista ;)
Niin mukavaa kuin pääsiäistä on ollut täällä viettää, niin huomenna pitäisi nyt kuitenkin suunnata takaisin Harjavaltaan. Sitten perjantaina palaamme takaisin taas tänne Somerolle ja pennut pääsevät uusiin koteihinsa. Hävettää myöntää, mutta tänään on jo kyynel ollut muutaman kerran silmässä tätä ajatellessa, mutta yritän pitää tunteet kasassa loppumetreille asti. Onneksi näitä vaaveleita näkee varmasti tulevaisuudessakin. :)
Vaikka olinkin itse ihan unen pöpperössä ja silmät olivat enemmän tai vähemmän unihiekkaa täynnä, reissu silti kannatti, sillä kymmenen minuutin päästä jokaikinen meidän touhukkaasta viisikostamme oli vääntänyt pihalle kakat. Huutomyrskyn aiheuttajana oli siis ollut, ei enempää eikä vähempää, pentujen halu päästä pihalle tekemään tarpeensa. Aika hyvin kuusiviikkoisilta pennuilta, vaikka itse sanonkin. Eipä ole tällaista tilannetta nimittäin vielä aikaisempien pentujen kanssa tullut eteen.
Muutaman kuluneen päivän perusteella voin toisin sanoen sanoa, että pentujen kanssa ollaan päästy siihen pisteeseen, että omaa aitausta ne eivät enää halua kakalla sotkea. Sen sijaan pennut huutavat minut paikalle ja sitten mennän koko porukalla ulkoilemaan. Yleensä pihalla ei kakkeja joudu kauhean pitkään odottamaan ja sitten ollaan valmiita leikkimään tai uudestaan nukkumaan. Viime yönäkin pennut kakittuaan rupesivat sisälle päästyään melkein heti tutimaan, kunnes herättivät minut uudestaan seitsämän aikoihin viemään pihalle. Ylpeähän näistä pikkuisista voi olla - ainakin sen jälkeen, kun selviydyin herätysten aiheuttamasta ketutuksesta ;)
Sisäsiisteyden alkeiden lisäksi pennut ovat ihanasti oppineet tunnistamaan myös ruokailua edeltävät toimet ja silloin alkaa jälleen kauhea huutaminen. Ahneet pikku piraijat saivat tänään maistella uusia makuja, kun sekotin murojen sekaan hieman lohta. Kaikenlaistahan olen näille pennuille antanut murojen lisäksi maistiaiseksi, että vatsa kestäisi uudessakin kodissa mahdollisimman hyvin erilaisia ruoka-aineita. Matolääkkeen viimeinen satsi meni myös masuihin tänään ilman mitään tappeluita ja seuraava madotus olisikin nyt sitten pennuilla edessä vasta ennen rokotuksia.
Kaikki pennut ovat tänään tulleet jopa kesken leikkiensä antamaan minulle ennätysmäärän pusuja. Paljon olemme taas olleet ulkona, ja podengotkin ovat saaneet ansaita elantonsa pentuja paimentamalla. Siruahan pennut seuraisivat vaikka maailman ääriin. Meidän matamia mielistellään oikein toden teolla ja Siru tuntuu tykkäävän saamastaan huomiosta. Nefi on päätynyt siihen pisteeseen, jossa pennut ovat pelkkiä kiusankappaleita (ne kun eivät malta pysyä paikallaan hoidettavina), mutta Windy on vähän äitinsä Sirun kanssa samoilla linjoilla ja tykkääkin johdattaa pentuja uusiin seikkailuihin. Nyt kun tuosta viereisestä joesta lähtivät jäät, uskaltauduttiin pentujen kanssa ihan rantaan asti ja siinä pienokaisilla olikin ihmettelemistä, kun vesikuppi oli hieman astetta isompi =D Sisällä ollessaan pennut pääasiassa nukkuvat säästellen energiaansa ulkoilua varten, mutta aina välillä täälläkin alkaa kauhea riehuminen. Ja suosikki hetki on ehdottomasti se, kun kasvattaja menee aitaukseen pentujen seuraksi istumaan. Siinä saa vain itse olla varovainen, etten saa uutta parturointia tai reikää korvalehteen tai nenään. Pennut kun näyttävät tällä hetkellä haaveilevan jonkinlaisesta stylistin ammatista ;)
Niin mukavaa kuin pääsiäistä on ollut täällä viettää, niin huomenna pitäisi nyt kuitenkin suunnata takaisin Harjavaltaan. Sitten perjantaina palaamme takaisin taas tänne Somerolle ja pennut pääsevät uusiin koteihinsa. Hävettää myöntää, mutta tänään on jo kyynel ollut muutaman kerran silmässä tätä ajatellessa, mutta yritän pitää tunteet kasassa loppumetreille asti. Onneksi näitä vaaveleita näkee varmasti tulevaisuudessakin. :)
Unna ja Dini
Heta ja Kide
Windya komentamassa
Unna ja Heta ja kolmantena kuka lie =D
Pentuja karussa
Dini
Kide
Heta
Unna
Dini
Roni
Roni
Heta
Jotain mielenkiintoista löytynyt
Roni
Dini
Tuleva sirkuskoira Roni
Kide
Dini
Tytöt
Kide
Kommentit
Lähetä kommentti