Katkeran suloinen päivä takana on, näen eessäni pentuaitauksen aution. Sitä vielä hetken aikaa kaihoisasti tuijotan, kunnes sen viimein pois haikeana kokoan. Ovat rakkaat pienokaiset pesästä lentäneet, suureen maailmaan viimein lähteneet. Kyynelen silmäkulmastani pois pyyhkäisen, hymyillen muistoilleni vielä kerran nyyhkäisen. On riittänyt naurua, hikeä, verta ja kyyneleitä, mihin tästä nyt jatkan ilman riiviöitä teitä? Tuskin voin uskoa, että seitsämän viikkoa ohi on, ja jälleen alkaa arkemme rauhallinen, pennuton. Kuin roihuava komeetta, viisikkonne tänne syöksyi, jo alkumetreillä teistä rakkaus aaltoina huokui. Kirkastui iloinen liekkinne joka päivä, vilahti joukossa pieni ilkikurisuuden häivä. Tylsää hetkeä eivät nämä viikot nähneet, muistoihin jokainen sekunti varmasti jäänee. Nyt on kuitenkin aika uusia tuulia haistella, häntiä iloisesti heiluttaen eteenpäin tassutella. Kokeilla saatte pienten tassujenne kantavuutta, kun riennätte