Kotona jälleen

maaliskuuta 29, 2016

Kotona jälleen

Eilen palasimme Somerolta kotio ja täytyy myöntää, että matka takaisin oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Ennen autoon siirtymistä pennut saivat olla pitkään ulkona leikkimässä ja telmimässä. Tämän seurauksena yhdeltä riiviöltä jäi selvästi kakat tekemättä ja lähes välittömästi auton startattua alkoi häkistä kauhea huuto. No kun minulla ei ole noille pennuille hihnoja, en tietenkään saanut autoa pysäytettyä ja pentuja ulkoilutettua keskellä vilkaasti liikennöityjä teitä, joten sinnikkäästi jatkoin matkaa, vaikka tärykalvot olivat todella kovilla. Suoraan sanottuna olen yllättynyt, että kuulen enää yhtään mitään =D Melkein tunnin tätä sydäntäsärkevää huutoa jatkui, minkä jälkeen äänihaitat muuttuivat sanoinkuvaamattomiksi hajuhaitoiksi, kun meidän huutajamme päätti lopulta kakkia kavereidensa päälle. Voitte kuvitella, millainen sotku häkissä oli, kun auto lopulta pysähtyi Harjavallassa ja pääsin katsomaan, mitä takakontissa oikein oli tapahtunut. Ei siinä oikein muu auttanut, kun kantaa pennut yksikerrallaan - ja turvallisesti käsivarren mitan päässä - kylpyhuoneeseen ja pestä kaikki likaiset sankarit. Siinä piti taas miettiä, itkeäkö vai nauraa. No onneksi pennut olivat automatkan ja pesun jälkeen täysin valmiita nukkumaan ja hetken aikaa oli rauha maassa. Tämä kuitenkin särkyi moneen otteeseen illan aikana. Tutuksi tullut aamuyön herätyskin oli taas kolmen pintaan tiedossa, kun pennut halusivat käydä ulkona tarpeensa tekemässä. Tässä tunnen melkoista ketutuksen sekaista ylpeyttä pentujen sisäsiisteysopeista, mutta kyllä sitä kaipaa jo yötä, jonka saisi nukkua kokonaan ilman katkoksia. Hädintuskin enää edes muistan sellaistenkin öiden olevan mahdollisia. No onneksi tämä heräämisvastuu siirtyy kohta uusille perheille ;)

Tänään oli tietysti työpäivä ja pennut jäivät kiltisti aitaukseensa, jota nyt täällä Harjavallassakin päätin pienentää hieman. Eipä tuo noita pentuja näyttänyt haittaavan, koska aitauksessa ollessaan pikkaraiset tuntuvat pääasiassa nukkuvan ja aitauksen ulkopuolella pääsevät vähän väliä jokatapauksessa leikkimään. Ulkona pennut ovat oleilleet tänään varmaan ennätyspaljon, mutta mikäs tuossa ulkoaitauksessa oli nauttia aurinkoisesta kevät säästä. Kauheaa mekkalaa nuo pennut kyllä leikkiessäänkin saavat aikaan ja suoraan sanottuna ihmettelen, ettei yksikään naapuri ole vielä tullut varmistamaan kaiken varmasti olevan kunnossa.

Huomenna on viimein tiedossa pentutarkastus koko köörille ja tässä olen koko päivän pohtinut, millä ihmeen ilveellä saan riiviöt kuljetettua eläinlääkärille asti jotenkin järkevästi. Koska kaikki pennut lähentelevät jo neljää kiloa, tulee yksinomaan pennuista paino n. 20 kiloa. Tähän jos lisää vielä rautahäkin painon, niin en ymmärrä, miten jaksan tuon kokonaisuuden kantaa lääkärin vastaanotolle asti. Kenties pennut on pakko jakaa kahteen eri koppaan ja viedä kopat erissä vastaanotolle. On tämäkin paljon monimutkaisempaa kuin podengojen kanssa, mutta mitä vaikeampaa tämä on, sitä rakkaammiksi nuo kiusankappaleet kyllä muuttuvat =D Hieman ehkä hävettää myöntää, mutta nämä pennut ovat kyllä onnistuneet kietomaan minut aivan täydellisesti pikkutassunsa ympärille. Ei niiden tarvitse kuin kerran minua vilkaista noilla suloisilla nappisilmillään, niin olen myyty ja täydellisesti pentujen orja. Kyllä tulee perheillä olemaan haastavaa pysyä kovana ja jämptinä, sillä nämä sydäntenmurskaajat tietävät kyllä tasan tarkkaan, mitä ovat tekemässä ja mistä naruista vetää saadakseen tahtonsa läpi =D Minäkin kuvittelin olevani immuuni pentujen charmille, mutta kyllä se on ollut menoa ensihetkestä lähtien. Varautukaa siis siihen, että viikonlopusta alkaen elämällänne on tasan yksi tarkoitus: tehdä näistä pienistä Vadelmatassuista maailman onnellisimpia pieniä lumipalloja!