Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2010.

Pennut 5 vko: Nomen est omen

eli nimi on enne. Vanha latinankielinen sanonta, joka tässä meidän tapauksessamme tuntuu pätevän kerrassaan loistavasti. Jo ennen pentujen syntymää, olin päättänyt pentujen nimiksi Artemis the Wild ja Apollo the Bright , mikäli pentuja syntyisi tyttö ja poika (myös tyttö-tyttö ja poika-poika yhdistelmiä varten oli nimet valmiina, vaikka toivoin nimenomaan poika-tyttö yhdistelmää). Sitä ennen olin jo aikoja sitten tehnyt sellaisen päätöksen, että kaikki podengo-pentuni saavat nimensä myyttisten henkilöiden/olentojen mukaan. Täksi mytologiseksi lähtökohdaksi täsmentyi loppujen lopuksi kreikkalainen tarusto, joka on aina ollut suuri intohimoni... jo ennen kuin päädyin yliopistoon opiskelemaan teologiaa ja historiaa. Mutta takaisin pentujen nimiin. Nimien alkuosan muodostaa siis kreikkalaisen jumalan nimi: Apollo ja Artemis, jotka ovat kaksoset. Nimen toinen osa puolestaan viittaa kummankin jumalan tehtävään ja/tai olemukseen antiiin mytologiassa. Artemis oli ennen kaikkea villin luonno

Pennut 4 vko

Nyt on pennuilla ikää neljä viikkoa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja syntymäpaino on tupla-tripla-moninkertaistunut (Apollo - 890g, Artemis - 800g: pentujen koko ero on siis myös melko huima). Persoonallisuudetkin on ehtinyt tulla jo esiin, kuten aiemmassa kirjoituksessani jo kertoilin. Tosin muutama virhe tuohon ehti kyllä tulla, sillä kutsuin Artemista kaksikon rauhallisemmaksi osapuoleksi. Big mistake! Vielä viikonloppuna Artemis nukkui enemmän kuin Apollo ja siksi kuvittelin likkaa rauhalliseksi. Likkuessaankin oli semmoinen pikku ryömijä-hiippailija. No nyt tyttö on päättänyt ohittaa kokonaan kävely-vaiheen ja pistää juoksu-vaihteen päälle. Likka menee ja kovaa. Välillä kuono tosin kyntää maata, kun jalat eivät vielä pysy nopeiden käänteiden vauhdissa. Artemiksesta on tullut oikea mini-raketti. Ei oikeasti malta kävellä ollenkaan. Mutta on se kyllä aivan ihana pakkaus juoksennellessaan pitkin lattioita ja kiipeillessä sylissä kuin vanha tekijä. Tyttö treenailee myös jo takajaloilla

Pari vauvavideota YouTubessa + muutama kuva

http://www.youtube.com/watch?v=71lswEXiOlQ - Video vauvoista Sirun kanssa http://www.youtube.com/watch?v=cxUCD7VvBFI - Video vauvoista Sirun ja Nefin kanssa

Pikkuiset persoonat

Tässä on nyt pikkuhiljaa ruvennut noiden vaavien persoonallisuudet tulemaan esiin. Tänään kun olen paljon Artemiksen ja Apollon kanssa puuhastellut, olen samalla tehnyt muutaman havainnoin. Apollo on kaksikosta energisempi ja alttiimpi kokeilemaan kaikkea uutta. Jauheliham ensimmäinen maistelu sujui ilman ongelmia ja nythän poika on ruvennut kasvamaan oikein huminalla. Tänään meni 800 grammaa rikki ja pikkusisko alkaa jäämään selkeästi jälkeen. (Tänään oli Artemiskin tosin saanut jälleen 30g painoa lisää eiliseen verrattuna, kun pari päivää mentiin vain 10g:n lisäyksellä.) Apollo on myös kova poika painimaan eikä yhtään kursaillut haastaa Muruakaan (tai oikeammin Murun kuonoa), kun tänään ensimmäisen kerran päästin Murun pentuja pikkuisen katsomaan. Toisaalta Apollo on tullut monessa suhteessa isäänsä: rupeaa helposti itkeskelemään, jos ei heti saa sapuskaa tai löydä sopivaa nukkumapaikkaa. Dobyhan on tunnetusti myös melkoinen itku-iita, joka on heti itkeskelemässä maailman kurjuutta

Kävelytreeniä, leikkiä ja sapuskaa

Parin päivän aikana vaavit ovat ottaneet aimo harppauksen ja ruvenneet taapertamaan oikein kunnolla neljällä jalalla. Nyt on pentualueelle levitelty sanomalehtiä ja siellähän nuo pikkuiset osaavat käppäillä jo todella hienosti. Mitä nyt välillä tekevät "bambit". Artemis osoitti tänään myös äitinsä kaltaista lahjakkuutta mitä tulee kiipeämiseen - pääsi takaisin pentulaatikon korkean kynnyksen yli käyttämällä käsiäni rappusina kuin vanha tekijä ;) Leikkimieltäkin löytyy koko ajan enemmän. Nyt jo purraan toinen toistensa korvia ja varsinkin Sirun kimppuun on hauska hyökätä yhdessä. Sirun kuono on tällä hetkellä sekä Artemiksen että Apollon lempi painikumppani. Leikinlomassa on ruvettu löytämään myös mitä erikoisempia ääniä ja nyt pentukopasta kuuluu vähän väliä omituisia kiljaisuja, vinkaisuja ja lintumaista kujerrusta, joka on varsinkin Artemiksen suosikki. Eilen tarjoilin vaaveille ensimmäisen kerran myös pentu-pöperöä: eräänlaista maissivelliä. Tänään päätin sitten kokeilla

Pennut 3 vko

Tänään tuli vaaveille täyteen kolme viikkoa. Nyt on molemmilla jo silmät auki ja kävelyäkin treenaillaan ahkeraan. Melkoisen humalaista touhuahan tuo vielä on ja varsinkin Apollon tyyli on huvittava: nytkyttää ennen liikkeelle lähtöään itseaan edes takaisin kuin vauhtia ottaakseen. Jonkinsortin leikkimielisyyttä on myös ollut havaittavissa. Paini- ja puremisotteita jo treenaillaan ihan hauskalla menestyksellä. Artemis, joka tähän asti on ollut se hiljaisempi ja rauhallisempi, on myös ruvennut pitämään eräänlaista kujertavaa ääntä ärtyessään Sirun pesupuuhiin. Ilmeisesti kuvittelee murisevansa :) Artemis myös hyökkäilee Sirun kimppuun ja tänään äiti ja tytär jo leikkivät yhdessä. Siru pyöritti Artemista suullaan kuin viimeistä päivää ja Artemis kävi tassuillaan ja hampaattomalla suullaan hyökkäykseen kohti Sirun kuonoa. Meinasi tulla tippa linssiin touhua katsellessa. Sen verran söpöä. Nyt pentujen korvatkin ovat ruvenneet toimimaan, joskaan eiväthän nuo hirvästi meidän huushollimme

Pennut 2 vko

Nyt on vauvoilla ikää 2 viikkoa. Painoa on jo melkoisesti (Apollo - 474 g, Artemis - 500g). Vaikka tuo pikkuisten ero grammoissa on kasvanut, niin ero on prosenteissa ajateltuna pysynyt suunnilleen samana koko ajan. Eilen Apollo ja Artemis rupesivat reagoimaan valoon. Huomasin sen, kun otin vaaveista kuvia ja pikkuset säpsähtivät aina kun salamavalo välähti kirkkaana. Pari minuuttia sitten näin jo vilauksen Apollon pikku viiruista, kun poika tuijotti minua alta kulmain =D Artemiksen silmät eivät vielä ole yhtä näkyvästi auki, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa. Persoonallisia piirteitä olen myös ruvennut pikkuisista huomaamaan. Artemis on ahneempi ja määrätietoisempi. Tunkee aina samalla nisälle Apollon kanssa ja kaksi kertaa kolmesta saa kyllä tahtonsa läpi. Muuten on kuitenkin hiljaisempi ja rauhallisemman oloinen. Apollo puolestaan nostaa aina metakan, jos Siru rupeaa pesemään kesken unien tai jos ei pääse tarpeeksi nopeasti nisälle. On siis tullut isäänsä, joka on melkoine itku-iit

Tilanne normalisoitumassa

Pian Artemiksen ja Apollon syntymästä on kulunut jo kaksi viikkoa. Koko tänä aikana Siru on suhtautunut enemmän tai vähemmän vihamielisesti muihin koiriin, varsinkin jos ne ovat yrittäneet päästä pentuhuoneen lähelle. Siksi Siru on ollut melkolailla eristyksissä muista koirista. Varsinkin Nefin ja Sirun yhteenottoa hieman ennakolta pelättiin ja pidimme huolta, etteivät tytöt olleet keskenään tekemisissä ilman kiinni pitoa - mikä ei tietenkään ollut omiaan rauhoittamaan kuohuavia tunteita. Muutama päivä sitten Nefi ja Siru päätyivät sitten samaan tilaan, kun Siru pääsi luikahtamaan pentuhuoneesta pois. Yllätys yllätys... Siru ei Nefille juurikaan murissut. Emme kuitenkaan ruvenneet leikkimään tulella, vaan veimme Sirun melko pian takaisin pentujen luo. Sen jälkeen uskalsimme kuitenkin päästää Sirun muiden koirien kanssa samaan aikaan ulos pissalla käymään (minä olin varustautunut kolinapurkilla ja "erotuomarin" mailalla), mutta Siru oli oikein innoissaan tavatessaan muita koi