Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Pettymys

Niin siinä sitten kävi, ettei meille sittenkään tullut pentuja nyt syksyllä :( Ruska paljastui viime viikon tiineysröntgenissä tyhjäksi. Arvoitukseksi jäi, olivatko kaikki merkit vain valeraskautta, vai menikö pentue sittenkin kesken syystä tai toisesta. Eipä näistä koskaan tiedä. Tästä taas jatketaan uusia suunnitelmia kohden ja toivotaan parasta seuraavalla kerralla.

7viikko astutuksesta

Tänään tuli Ruskan viimeisestä astutuksesta kuluneeksi 7 viikkoa. Viime viikolla neiti oli oikea ahmatti, joka joka työpäivän aikana kävi ruokavarkaissa. Milloin maistuivat ruisleivät, milloin suolakeksit. Tällä viikolla ruoka ei sitten ole enää oikein mennyt tytöllä alas, vaan kaikkea pikkuisen vain närpitään. Ruska on myös ollut väsynyt ja aiempaa rauhallisempi. Aika pieneltä tuo maha edelleen näyttää. Se on kasvanut ehkä enemmän sivu- kuin pituussuunnassa, mikä vähän hämää tilannetta. Jos Ruska menee maahan vatsalleen makaamaan, molempiin kylkiin ilmestyy kuitenkin pienet palluraiset osoittamaan kasvanutta masua. Kovin suurta pentuetta silti odota, ellei Ruska tee kuin Nova ja piilottele vauvoja viime hetkeen asti. Eihän Novastakaan olisi ikinä tiineyskuvien perusteella uskonut, että kuusi pentua syntyisi. Ruskallakin tuota pituutta riittää pentujen piilottelua varten. Itse heittäisin arvioksi tämän hetkeen tilanteen perusteella 2-3 pentua.  Alla on Ruskan tiineyskuvia. Kuten h

5 viikkoa

Nyt olemme Ruskan kanssa ylittäneet tiineyden puolivälin sillä maanantaina tuli ensimmäisestä astutuksesta jo viisi viikkoa. Neidin ruokahalu on ruvennut kasvamaan ja jotenkin Ruska tuntuu hieman myös laiskistuneen. Kovasti tykkää makoilla kainalossa tai sohvalla vailla huolta huomisesta :) Ruokakuppi tyhjenee vauhdilla ja sen jälkeen käydään vielä muidenkin kipot läpi tutkimassa, josko olisi vielä lisää tarjolla. Ihanan hyväntuulisena Ruska on pysynyt, kun muistelee esim. Sirun tiineyttä. Siruhan oli superkärttyinen heti ensi hetkistä asti, mutta Ruska heiluttelee iloisesti häntäänsä ja töihin lähtiessä jää ovelle tapittamaan ja ihmettelemään.  Myös muut koirat ovat ruvenneet suhtautumaan tyttöön jotenkin erilailla. Ruska on vähän väliä kylki kyljessä kiinni Nefin ja Sirun kanssa. Windy puolestaan käy kovasti tyttöä nuuhkimassa ja muutenkin touhuttaa Ruskan ympärillä todella innokkaana.  Vatsa on omien huomioiden ja käsikopelon perusteella lähtenyt kasvuun. Vatsalinja on mennyt

Viimeisestä astutuksesta neljä viikkoa

Tänään tuli kuluneeksi Ruskan viimeisestä astutuksesta 4 viikkoa. Kyllä on sen verran vahvoja tiineyden merkkejä ilmassa, että yllätyn suuresti, jos ei viiden viikon päästä saada pieniä vaaveleita maailmaan. Ruskasta on tullut superhellyydenkipeä. Koko ajan on kinuamassa kainaloon ja tunkemassa lähestulkoon paidan sisään. Ruoka on myös ruvennut maistumaan tällä viikolla aiempaa paremmin. Ihana hännänheiluttajahan tuo neiti on ja toivottavasti pennuista tulee yhtä seurallisia ja iloisia olentoja. Tässä vielä muutama kuva likasta. RUSKA KESÄLLÄ

Pieniä podengopentuja

Pentublogimme hiljeni muutamia kuukausia sitten, mutta nyt saamme jälleen aktivoitua, sillä toiveissa on pieniä sileäkarvaisia portugalinpodengoja yhdistelmästä: Pardal do Vale Negro x Beoline Branca de Neve Yhdistelmän sukupuu  KoiraNetissä Sukusiitosprosentti 0,00% – 5 sukupolvea Beoline Branca de Neve, tuttavallisemmin Ruska, saapui laumaamme toukokuussa 2016. Sain tytön jalostuslainaan kennel Beolinesta ja kiersimme kesän aikana muutamissa näyttelyissä yhdessä. Neiti sopeutui todella hienosti muiden koirieni joukkoon, vaikka aika ajoin viiden koiran lenkittäminen onkin kiristänyt hermoja :) Ruskasta löytyy tulta ja tappuraa, mutta toisaalta tyttö rakastaa sylissä köllöttelyä ja huomiota. Ruskan suvusta löytyy runsaasti näyttelyissäkin menestyneitä koiria. D-pentueemme isäksi valikoitui portugalintuonti Pardal do Vale Negro, Jypy, jolla on Suomessa ennestään kaksi pentuetta. Molemmat pentueet ovat miellyttäneet minua kovasti, minkä lisäksi pidän Jypyn rakente

Vielä kerran Taivaalliset ystävämme

Katkeran suloinen päivä takana on, näen eessäni pentuaitauksen aution. Sitä vielä hetken aikaa kaihoisasti tuijotan, kunnes sen viimein pois haikeana kokoan. Ovat rakkaat pienokaiset pesästä lentäneet, suureen maailmaan viimein lähteneet. Kyynelen silmäkulmastani pois pyyhkäisen, hymyillen muistoilleni vielä kerran nyyhkäisen. On riittänyt naurua, hikeä, verta ja kyyneleitä, mihin tästä nyt jatkan ilman riiviöitä teitä? Tuskin voin uskoa, että seitsämän viikkoa ohi on, ja jälleen alkaa arkemme rauhallinen, pennuton. Kuin roihuava komeetta, viisikkonne tänne syöksyi, jo alkumetreillä teistä rakkaus aaltoina huokui. Kirkastui iloinen liekkinne joka päivä, vilahti joukossa pieni ilkikurisuuden häivä. Tylsää hetkeä eivät nämä viikot nähneet, muistoihin jokainen sekunti varmasti jäänee. Nyt on kuitenkin aika uusia tuulia haistella, häntiä iloisesti heiluttaen eteenpäin tassutella. Kokeilla saatte pienten tassujenne kantavuutta, kun riennätte

Viimeinen...

...päivä, ilta, yö ja aamu yhdessä. Kaiken kaikkiaan siis viimeistä viedään. Ei tarvinnut kuin avata blogi ja alkaa kirjoittaa, niin jo silmät kostuivat ja nenäliinalle alkoi tulla tarve. En ikinä olisi osannut uskoa, millainen vuoristorata seitsämän viikkoa sitten oli alkamassa, mutta on tähän matkaan mahtunut kyllä kaikenlaista. Välillä on naurattanut, seuraavassa hetkessä jo itkettänyt. Välillä olen ollut pakahtua rakkaudesta, väliltä täynnä ärtymystä ja kiukkua. Verta ja hikeä on vuodatettu kirjaimellisesti, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Seitsämässä viikossa nämä pienet valkoiset lumipallot ovat kasvaneet sellaisesta viattomasta toukasta täydellisiksi sydämiä murskaaviksi riiviöiksi, joiden kanssa yksikään päivä ei ole ollut samanlainen. Tylsää hetkeä ei ole meidän arkeemme mahtunut ja tiedän tulevan viikonlopun tuovan mukanaan todellisen järkytyksen, kun joudun kerta heitolla tottumaan elämään ilman syliin tunkevaa Diniä, aina leikkimään valmista Ronia, pusuja jakelevaa Ki