Punnituksia
Mun ei niin pitänyt kirjoittaa tänään enää toistamiseen, mutta pakko näköjään nämä uusimmatkin käänteet vielä kertoa ennen nukkumaan menoa. On nimittäin sen verran mielenkiintoiseksi käynyt...
Minähän punnailen pentuja näin alkuvaiheessa aina vähintään kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Käytössä on tuollainen pieni keittiövaaka, joka on podengopennuille sopinut oikein hyvin usean viikon ajan. No sammaripennut eivät siihen ihan niin helposti enää edes vajaan viikonikäisinä mahdukaan, eivät ainakaan silloin, kun yrittävät hurjasti huitoen päästä karkuun. Jos lasken hereillä olevan pennun vaa'an päälle, pentu riuhtoo ja kierii niin kauan, että koko vaaka on mennä kuppistakeikkaa eikä siinä tietenkään saa mitään tarkkoja painoja bongattua. Tänään olenkin joutunut ottamaan hieman ovelammat keinot käyttöön... toisin sanoen pentu menee vaa'alle ollessaan sikeässä unessa.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei suinkaan ole. Tämä operaatio vaatii nimittäin kärsivällisyyttä ja tarkkaa kättä. Ensin pitää odottaa, että pennut ovat syömisen jälkeen väsyneitä. Sitten kun pennut ovat sikeässä unessa (ja toivottavasti hieman erillään toisistaan, sillä yhdessä kasassa olevien pentujen kohdalla tämä ei toimi), hivutan omat sormeni hitaasti pennun alle. Hyvässä lykyssä saan pennun nostettua herättämättä ylös ja siirrettyä varovaisesti vaa'an päälle. Vielä astetta parempi on, jos saan pennun käännettyä vaakaan selälleen - silloin vaaveli mahtuu siihen kaikkein parhaiten makoilemaan. Välillä tämä onnistuu ilman ongelmia, mutta toisinaan pentu tietysti herää kesken siirron ja aloittaa kauhean huudon. Ette uskokaan, kuinka pahasti Nova osaa mulkaista silloin kun tyttö ajattelee, että kiusaan hänen pieniä vaaveleitaan =D Siinä vaiheessa pentu on pakko nukuttaa nopeasti uudestaan ja tämä tuntuu onnistuvan parhaiten, kun laitan pennun omaa kaulaani vasten ja pikkusen vielä hengittelen, hönkäilen ja kurluttelen niin kuin olisin itsekin pentu. Läheisyys yleensä auttaa ja siinä kovinkin jäbä nukahtaa suhteellisen nopeasti. Tämän jälkeen siirrän pennun taas hitaasti ja varovaisesti vaakaan ja toivon, ettei pentu herää ennen kuin paino on selvillä. Ideaali lopputulos on siis tämän näköinen (tytöt mallinukkeina):
OPERAATIO PUNNITUS!
Minähän punnailen pentuja näin alkuvaiheessa aina vähintään kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Käytössä on tuollainen pieni keittiövaaka, joka on podengopennuille sopinut oikein hyvin usean viikon ajan. No sammaripennut eivät siihen ihan niin helposti enää edes vajaan viikonikäisinä mahdukaan, eivät ainakaan silloin, kun yrittävät hurjasti huitoen päästä karkuun. Jos lasken hereillä olevan pennun vaa'an päälle, pentu riuhtoo ja kierii niin kauan, että koko vaaka on mennä kuppistakeikkaa eikä siinä tietenkään saa mitään tarkkoja painoja bongattua. Tänään olenkin joutunut ottamaan hieman ovelammat keinot käyttöön... toisin sanoen pentu menee vaa'alle ollessaan sikeässä unessa.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei suinkaan ole. Tämä operaatio vaatii nimittäin kärsivällisyyttä ja tarkkaa kättä. Ensin pitää odottaa, että pennut ovat syömisen jälkeen väsyneitä. Sitten kun pennut ovat sikeässä unessa (ja toivottavasti hieman erillään toisistaan, sillä yhdessä kasassa olevien pentujen kohdalla tämä ei toimi), hivutan omat sormeni hitaasti pennun alle. Hyvässä lykyssä saan pennun nostettua herättämättä ylös ja siirrettyä varovaisesti vaa'an päälle. Vielä astetta parempi on, jos saan pennun käännettyä vaakaan selälleen - silloin vaaveli mahtuu siihen kaikkein parhaiten makoilemaan. Välillä tämä onnistuu ilman ongelmia, mutta toisinaan pentu tietysti herää kesken siirron ja aloittaa kauhean huudon. Ette uskokaan, kuinka pahasti Nova osaa mulkaista silloin kun tyttö ajattelee, että kiusaan hänen pieniä vaaveleitaan =D Siinä vaiheessa pentu on pakko nukuttaa nopeasti uudestaan ja tämä tuntuu onnistuvan parhaiten, kun laitan pennun omaa kaulaani vasten ja pikkusen vielä hengittelen, hönkäilen ja kurluttelen niin kuin olisin itsekin pentu. Läheisyys yleensä auttaa ja siinä kovinkin jäbä nukahtaa suhteellisen nopeasti. Tämän jälkeen siirrän pennun taas hitaasti ja varovaisesti vaakaan ja toivon, ettei pentu herää ennen kuin paino on selvillä. Ideaali lopputulos on siis tämän näköinen (tytöt mallinukkeina):
Aamutähti
Iltatähti
Kyllä tässä siis kaikenlaista joutuu tekemään, että hommat toimivat. Kovin kauaa en tuota vaakaa kyllä tuollaisenaan voi käyttää, sillä hyvin pian pennut eivät yksinkertaisesti mahdu sen sisään, olivat ne sitten unessa tai eivät. Tänään selkeästi eniten on syöpötellyt Iltatähti, joka sai muuten veljensä painossa kiinni. On nyt pentueen isoin eli 765grammaa (ja on isoin muuten egonsa ja äänensäkin suhteen, muutaman kerran olen oikeasti luullut, että pentulaatikossa on jokin hätänä, mutta Iltatähtihän se siellä vain itkee koska a) ei pääse tarpeeksi nopeasti syömään, b) on liian kaukana kavereista tai c) ei löydä riittävän hyvää nukkumapaikkaa). Myös Aamutähti ja Buddy kirivät tänään. Sen sijaan Fellow ja varsinkin Dude ovat päivän aikana syöneet hieman maltillisemmin. On tässäkin kyttääminen, että kaikki varmasti saavat oman osansa maidosta :) Asiaa ei yhtään auta se, että Nova viihtyy kokoajan enemmän ja enemmän pentulaatikon ulkopuolella. Tänään tullut monta kertaa sohvalle viereen makoilemaan ja rapsutuksia kerjäämään. Iltaruoan päätin viedä neidille laatikkoon ihan vain sen takia, että viihtyisi vähän paremmin pentuja imettämässä. Lenkillekin lähti oikein yli-innokkaana ja yritti podengoja haastaa siellä leikkimään. Nova alkaa siis palailla pikkuhiljaa omaksi itsekseen. Hieman olikin tyttöä jo ikävä, sen verran andante ollut koko tiineyden ajan. Alla vielä muutama lisäkuva illan ajalta.
Kommentit
Lähetä kommentti