Halinallen kuulumisia

Nyt on pentujen laskettuun aikaan noin puolitoistaviikkoa. Nova on kyllä mielenkiintoinen otus siinä mielessä, että välillä se on niin tiinettä kuin olla ja voi, seuraavassa hetkessä ei ikinä uskoisi että pentuja on tulossa. Nova nukkuu edelleen lempiasennossaan sammakkona, eli vatsallaan jalat sivuille levitettynä. Sohville hypitään ilman ongelmia ja Mäntsälässä kun olimme viikonlopun, ulkona innostui tyttö jopa hieman juoksentelemaan. Vatsa jatkaa tästä huolimatta edelleen pyöristymistään ja aika ajoin neidillä näyttää olevan tukalat oltavat, mikä purkautuu ylenpalttisena läähättelynä. Kovasti tyttö haluaisi viettää aikaa pihalla, mutta en uskalla Novaa sinne päästää. Muuten neiti olisi aika pian jumissa rappusten alla, jonne neiti siis yrittää kaivella itselleen pesää. Tosin jos antaisin Novan pitää päänsä, niin ehkä saisin hyvän syyn kutsua palomiehet pelastushommiin. Ties mitä komeita pelastajia sieltä tulisi kylään ;)

Sunnuntaina sain nauttia Novan rakkaudesta oikein ylenpalttisesti. Heräsin yhdeksältä ja vilkaisin kelloa, mikä oli koirille ilmiselvästi jonkinlainen merkki. Ei siinä mennyt nimittäin kuin vajaa minuutti, niin minulla oli kummassakin kainalossa yksi podengo, jaloissa kolmas ja Nova änkesi vielä makaamaan vatsani päälle. Siinä sitten yritin jotenkin hengittää, samalla kun sain tuntea pienten pentujen liikkeet omaa mahaani vasten. Novalle ei tuntunut mikään hellyys tai läheisyys riittävän, sillä tunki vain kokoajan likemmäksi niin, että käytti lopulta päätäni tyynynä. Siinä oli sekä todella tukalat että hellyyttävät oltavat :)

Sängyn alle Novalla ei ole enää mitään asiaa nukkumaan. Olen ympäröinyt sängyn kompostikehikoilla ja laittanut vielä sen alle patjan estääkseni tyttöä tunkeutumasta sen alle. No sunnuntai iltana koittikin sen seurauksena melkein elokuvamainen hetki, kun raotin aitoja päästääkseni podengot sänkyyn. Tyttö oli nimittäin vieressä kytiksellä odottamassa tilaisuuttaan sujahtaa salamana tuttuun nukkumapaikkaansa. Kun rako ilmestyi esiin, Nova katsoi minua, minä katsoin Novaa. Sitten kummatkin katsoimme aukkoa ja molempien päässä pyöri "kumpi on nopeampi". Samalla kun rupesin laittamaan porttia takaisin kiinni Nova singahti liikkeelle syöksyen sängyn vieressä olevan pienenpienen pöydän alle ja siitä edelleen sängyn alle. Siinä minä sitten karjun tyttöä pois peläten, että neiti jää jumiin, samalla kun Nova yrittää änkeä patjan ohi syvemmälle. Lopulta joutui onneksi luovuttamaan ja änkeämään alta pois aivan masentuneena ;) No Nova sitten kosti tämän tilanteen minulle seuraavana aamuna. Heräsin herätyskellon ääneen ja säikähdin, kun Nova makasi kyljellään lattialla reagoimatta mihinkään. Yleensä siis kyllä nostaa päätään herätyskellon kuullessaan. Minä kömmin nopeasti ylös ja laitoin valot päälle tarkastaakseni, että kai Nova sentään hengittää. No hengittihän se ja suvaitsi neiti jopa korvaansa hieman heilauttaa ilmoittaakseen olevansa kunnossa, mutta liikkumaan ei ryhtynyt, ennen kuin kutsuin lenkille mukaan.

Tällä viikolla laitoin nyt sitten Novalle pentulaatikonkin kuntoon. Ei Novaa se vielä hirveästi kiinnosta, mutta se on ihan normaalia. Eiköhän synnytyksen alkaessa oma rauha rupea kiehtomaan ihan eri tavalla. Tänään aloitin myös lämpöjen mittailun. Sen avulla pitäisi pystyä synnytystä sitten ennustamaan. Toivottavasti kaikki sujuu nyt loppuun asti hyvin ja pentuja syntyy oikea kunnon kopla. Pääsee sitten tännekin kirjoittelemaan aktiivisemmin kuulumisia.