Marsuja
Se näyttää marsulta, se kuulostaa marsulta, se liikkuu kuin marsu. Mikä se on...?
No samojedinpentu tietenkin =D
Pari vuotta sitten harkitsin vakavasti parin marsun ostoa, mutta mitä turhia, kun talo voi olla täynnä sammaripentuja. Uskomattomia ääniä noiden otusten suusta kyllä kuuluu. Niin kimeitä ja korkeita, että korvatulpat voisivat olla tarpeen. Keskellä yötäkin on vähän väliä noustava tarkistamaan, että kaikki on varmasti hyvin. Varsinkin kun Iltatähti kipuaa Novan selän päälle nukkumaan ja lentää sieltä kauhean kiljaisun ja kopsahduksen kera maahan heti kun äippä vähän liikahtaa o.O Ei noilla kyllä mitään itsesuojeluvaistoa ole, mutta toisaalta tuntuu, että ne voi kaatuilla ja pyöriä miten vain satuttamatta itseään. Ja kyllä toi ryömiminen on yllättävänkin tehokas keino kulkea eteenpäin ainakin silloin, kun tissille pitää päästä. Siinä jäisi kyllä Usain Boltkin lähtöviivalle vain ihmettelemään, kun kaikki viisi yrittävät päästä saman ruopa-apajan ääreen.
Eli kyllähän noi pirpanat on äänekkyydestään huolimatta niin mainioita pakkauksia, että niiden seurassa viihtyy tunnin jos toisenkin. Podengot ovat myös innostuneet pennuista oikein tosissaan ja tänään on joutunut neitien touhuja hieman toppuuttelemaan, etteivät rupeaisi Novaa uteliaisuudellaan ärsyttämään. Saa nähdä, mitä podengot tuumivat siinä vaiheessa, kun pennut alkavat olla podeja isompia ;)
Tänään ajattelin, etten ottaisi vaaveleista lainkaan yksittäiskuvia, mutta kuinka ollakaan... Heti kun istahdin illemmalla pentulaatikkoon, kamera rupesi kuvia räpsimään (ihan itsestään siis, sillä minulla ei näihin kuviin ollut tietenkään osaa eikä arpaa ;) ). Sitten kun noi pennut rupeaa enemmän liikkumaan ei varmaan kyllä ole aikaa yhtä ahkerasti kuvia ottaa ja tänne niitä päivittää, mutta tavoitteissa olisi kuitenkin mahdollisimman usein tänne pentuajan päivityksiä laittaa. Kerrankin kun tällä blogilla on Rian mukaan lukijoita :)
Tässä yksi video, johon kokosin lyhyitä otoksia kuluneiden parin päivän ajalta. Siinä on mm. noita liikunnan ja äänialan taidonnäytteitä mutta myös ihan normaalia söpöilyä.
No samojedinpentu tietenkin =D
Pari vuotta sitten harkitsin vakavasti parin marsun ostoa, mutta mitä turhia, kun talo voi olla täynnä sammaripentuja. Uskomattomia ääniä noiden otusten suusta kyllä kuuluu. Niin kimeitä ja korkeita, että korvatulpat voisivat olla tarpeen. Keskellä yötäkin on vähän väliä noustava tarkistamaan, että kaikki on varmasti hyvin. Varsinkin kun Iltatähti kipuaa Novan selän päälle nukkumaan ja lentää sieltä kauhean kiljaisun ja kopsahduksen kera maahan heti kun äippä vähän liikahtaa o.O Ei noilla kyllä mitään itsesuojeluvaistoa ole, mutta toisaalta tuntuu, että ne voi kaatuilla ja pyöriä miten vain satuttamatta itseään. Ja kyllä toi ryömiminen on yllättävänkin tehokas keino kulkea eteenpäin ainakin silloin, kun tissille pitää päästä. Siinä jäisi kyllä Usain Boltkin lähtöviivalle vain ihmettelemään, kun kaikki viisi yrittävät päästä saman ruopa-apajan ääreen.
Eli kyllähän noi pirpanat on äänekkyydestään huolimatta niin mainioita pakkauksia, että niiden seurassa viihtyy tunnin jos toisenkin. Podengot ovat myös innostuneet pennuista oikein tosissaan ja tänään on joutunut neitien touhuja hieman toppuuttelemaan, etteivät rupeaisi Novaa uteliaisuudellaan ärsyttämään. Saa nähdä, mitä podengot tuumivat siinä vaiheessa, kun pennut alkavat olla podeja isompia ;)
Tänään ajattelin, etten ottaisi vaaveleista lainkaan yksittäiskuvia, mutta kuinka ollakaan... Heti kun istahdin illemmalla pentulaatikkoon, kamera rupesi kuvia räpsimään (ihan itsestään siis, sillä minulla ei näihin kuviin ollut tietenkään osaa eikä arpaa ;) ). Sitten kun noi pennut rupeaa enemmän liikkumaan ei varmaan kyllä ole aikaa yhtä ahkerasti kuvia ottaa ja tänne niitä päivittää, mutta tavoitteissa olisi kuitenkin mahdollisimman usein tänne pentuajan päivityksiä laittaa. Kerrankin kun tällä blogilla on Rian mukaan lukijoita :)
Tässä yksi video, johon kokosin lyhyitä otoksia kuluneiden parin päivän ajalta. Siinä on mm. noita liikunnan ja äänialan taidonnäytteitä mutta myös ihan normaalia söpöilyä.
Seuraavista painoista näkee aika hyvin, kuka on tänään ollut oikea suursyömäri...=D Dude on tainnut viihtyä vähän liiankin hyvin mamin kupeessa kiinni. Tosin hiemanhan nämä painot heittää, kun ei noi pienokaiset pysy ikinä punnituksessa paikallaan vaan heittelehtivät sinne tänne (puhumattakaan siitä, että vaaka alkaa käydä jo liian pieneksi =D ). Yritän yleensä kirjata ylös sen painon, joka vilahtaa useimmin näkyvissä eikä se välttämättä mene ihan putkeen. Mutta pääasia, että kaikki selvästi kasvavat ja jokaisella tulee painoa suhteellisen tasaisesti joka päivä lisää.
Dude (aamu 625g, ilta 678g)
Fellow (aamu 660g, ilta 690)
Buddy (aamu 570g, ilta 611g)
Morningstar (aamu 600g, 623g)
Eveningstar (aamu 640g, ilta 682g)
Ja sitten taas näitä erikoisia nukkumisasentoja, joiden kuvaamisesta en näköjään ikinä saa tarpeekseni :)
Joku löysi itselleen mielenkiintoisen nukkumapaikan kaikkien muiden alta :)
Kieli!
Niin ja näin tosiaan käy heti kun minun tai Novan silmä välttää. Siru on ihan rakastunut.
Ihanan suloisia, etenkin tuo jossa yksi nukkuu suu auki
VastaaPoistaNää on niin ihania ❤ Ja ihanammiksi muuttuu sitä mukaan kun kasvavat 😂
VastaaPoista