Odottavan aika on pitkä
No niin... Kello on puolikaksi ja mitään ei ole tapahtunut. Kävin tekemässä pikaisen kolmen tunnin työpäivän ja järkkäsin kahdeksi viimeiseksi tunniksi sijaisen, ettei Nova vaan joutuisi synnyttelemään yksin (Ria pääsee tänne siis tänään kätilöksi vasta puoli kuudelta). Hirveällä kiireellä tulin kotia kauhuskenaariot mielessä, mutta kaikki oli niin kuin lähtiessäni. Nova oli kauhean levoton, läähätti ja vauhdilla ulos menossa. Lattialle tuli kauhea lätäkkö, jonka ensin tulkitsin sikiövesiksi, mutta kun toisen kerran tapahtui sama juttu hieman myöhemmin, arvelen neidin rakon vain olevan hiiiiieman täynnä ja kaipaavan pikaista helpotusta ;) Syönyt neiti on viimeksi eilen illalla, joten vatsalaukku alkaa varmasti olla jo aika tyhjä. Kovasti tuo neiti kaipailee seuraa ja sain rapsutella tyttö ties kuinka pitkään. Lopulta päästin Novan jalottelemaan pentuhuoneen ulkopuolelle ja siellä neiti päätyi heti omaan kevytkoppaansa. Jo loppui rauhattomuus ja tyttö rupesi kirjaimellisesti nukkumaan (ei tosin kovin pitkiä tirsoja ottanut.) Nyt olen ollut kotona parisen tuntia, yhtään supistusta ei ole vielä tullut eikä tuo koira hirveästi tunnu petailevankaan, joten ei kai tässä sitten kuitenkaan ole mikään kiire. Voipi olla, että kasvattajakin pääsee kuin pääseekin paikalle, ennen kuin ensimmäinen pentu syntyy.
Joten, odottavan aika on tosiaan pitkä. Sitä mieltä taitavat olla tukijoutkotkin:
Kommentit
Lähetä kommentti