Pienet hylkeet

Meidän pienet hylkeet muuttuvat vain päivä päivältä söpömmiksi. Totesin juuri tänään, että tällä hetkellä ne ovat ehdottomasti näin kasvattajan näkökulmasta söpöimmässä vaiheessa: suloisia tapittajia, jotka keräävät vasta vauhtia ennen muuttumistaan täysiksi riiviöiksi :) Nuo ovat jo nyt jotenkin niin kehittyneenoloisia, että ensi viikolla tähän samaan aikaan meno on varmasti jo päätähuimaava ja saan tehdä kaikkeni pysyäkseni perässä. Tänään mm. Buddy ja Aamutähti ovat ottaneet ihan selkeitä kävelyaskeleita. Kaksikolla on muutenkin ollut meno päällä ja Aamutähti varsinkin on ottanut primadonnan elkeet käyttöön. Komentelee minua ja Novaa sen minkä kerkeää. Buddy ja tytöt tuntuvat vuoron perään kilpailevan tuon äänekkäimmän pennun tittelistä. Ääniskaalahan näillä on kehittynyt melkoisesti ja tänään on pentulaatikosta kuulunut kyllä kaikenlaisia ääniä perusmarsuvihellyksestä, murahduksiin, haukahduksiin ja jonkinsortin ulvahduksiin (tätäkin kirjoittaessani kuului ensin kopsahdus ja heti perään murahdus, mitä lie pienokaiset tällä kertaa leikkivät). Ensileikkejäkin olen selvästi havainnut. Huvitusta on myös herättänyt pentujen yritykset nousta takajaloilleen, kun Nova jää pentulaatikkoon seisomaan ja kiusaamaan pienokaisia liian korkealla maitobaarilla. Kaikenlaisia pyllähdyksiä ja pyörähdyksiä on tänään tultu todistettua, kun pennut ovat yrittäneet turhaan tavoitella taivaissa roikkuvia nisiä.

Nefi sai Novan luvalla tänään auttaa yhden pennun pissatuksessa, mutta kun Nefi olisi tämän jälkeen ruvennut innokkaamminkin pentuja hoitamaan, Nova laittoi tilanteelle stopin. Tämän jälkeen Nefi jäi Sirun kanssa taas kytikselle odottamaan, milloin Nova suvaitsisi seuraavan kerran hyväksyä apuja innokkailta hoitajilta. Kun itse istuskelin sohvalla Nefin ja Windyn kanssa samalla kun Nova söi luuta, Siru livahti omin lupinensa pentulaatikkoon. Siellä se hoiti pentuja tyynenrauhallisesti aivan onnensa kukkuloilla ennen kuin minä menin pilaamaan tytön ilon ja hakemaan neidin pois. Nova kun ei Sirun apuja hyväksy yhtä varauksettomasti kun Nefin. Kai siinä on pieni valtataistelu taustalla. Siruhan on lauman pomo, joten Nova kokee sen takia luonnollisestikin olonsa uhatuksi aina kun Siru yrittää pennut itselleen omia. Ja turha Novaa on tietenkään Sirun läsnäololla ehdoin tahdoin kiusata. Novan ehdoilla mennään ja jos hän ei Sirua halua pentujen lähelle, niin siitä sitten lähdetään. Mutta eiköhän Sirunkin apu ala kelvata kummasti, kun pennut tuosta vielä innostuvat liikkumaan lisää ja leikkimään.

Tänään sain pentujen kynsiä leikkailtua lisää ja muutenkin olen nyt ruvennut lisäämään tuota pentujen käsittelyä. Vähän väliä otan niitä syliin ja annan pusuja ;) Kokoajan myös pennuille puhelen, vaikka korvat niillä ei vielä ole kunnolla auki - tottuvatpahan ääneeni heti ensihetkistä lähtien. Videokuvaakin tuli tänään taas otettua ja niissä joudutte valitettavasti tuota lepertelyäni kuuntelemaan. Pennut alkavat selvästi olla hieman kyllästyneitä tähän henkilökohtaiseen paparatsiinsa, sillä nukkumapaikaksi on kaikille ruvennut valikoitumaan nyt pentulaatikon kulmat, niin että naama jää piiloon eikä salamavalo pääse nukkuessa häiritsemään. Viisaita pentuja sanoisin :) Huomenna tulee Novan lempi-ihminen eli siskoni Susanna pennut katsastamaan. Saa nähdä malttaako ollenkaan lähteä täältä pois :)

Liian korkealla oleva maitobaari

"Äiti mä en yllä"

"Pikkusen alemmaksi kiitos"

"No nyt mä kaaduin"

"Mä yritän äiti, mutta älä koko ajan liiku"

"Kyllä me tästä kävelemään opitaan"

Kaverin kanssa on kiva olla

Mutta äidin kainaloa ei voita mikään

"Taas se ottaa meistä kuvia..."

"Älä oikeesti enää jaksa"

"Nyt sä et enää nää meitä."

"Etkä nyt ainakaan!"

Hoitotädit tietenkin päivystää valmiina tositoimiin.

"Ja miten niin en saisi olla täällä?"