Viisinkertainen ilo... Joy-pennut syntyivät

Eilen isänpäivänä 9.11. saapuivat maailmaan Estorian j-pennut eli viisi pientä sileäkarvaista portugalinpodengoa. Pentujen vanhemmat ovat jalostuslainaan saamani Ilona, Tähtitaivaan Bianca, sekä oma kasvattini Freyan poika Haru, Estorian Freija's Midsummer Night. Tätä pentuetta voi pitää pienenä yllätyksenä, sillä alunperin suunnittelin Ilonan jalostuslainaa vasta jonnekin vuoden tai kahden päähän. Mutta kun Dafnelta syntyi kesällä vain yksi poika ja Ilonan omistaja jäi ilman kaipaamansa tyttöä, päädyttiin aikaistamaan tätä yhteistyötä Ilonan osalta. Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet tähän, vaan neiti aloitti juoksunsa melkein pari kuukautta etuajassa. Tyttö oli tullut tänne meille tutustumaan omaan laumaani kolmeksi viikoksi ja yhtäkkiä juoksu alkoikin tämän hoitoreissun aikana. Tuli hieman kiire päättää uros ja lopulta totesin, että sukusiitosprosentit, näyttelytulokset, terveys ja luonne huomioon ottaen, fiksuin valinta olisi oma kasvattini Haru. Tässä sitä nyt ollaan 9 viikkoa myöhemmin. Pentulaatikossa tuhisee onnellisena 5 uutta Estorian podengoa, 3 poikaa ja 2 tyttöä.

ESTORIAN JOYOUS AZAZEL

"Jazy"

syntymäpaino 184g

ESTORIAN JOYOUS SAMAEL

"Jusa"
syntymäpaino 190g

ESTORIAN JOYOUS RAZIEL

"Jori"
syntymäpaino 174g

ESTORIAN JOYFUL LILITH/LAILAH

"Jilla"
syntymäpaino 160g

ESTORIAN JOYFUL LILITH/LAILAH

"Joyla"
syntymäpaino 174g

Ilonan laskettuaika oli 11.11. ja tyttö tuli Harjavaltaan valmistautumaan synnytykseen viime viikon sunnuntaina 2.11. Ilonan vatsa oli ihan valtava ja näkemieni kuvien perusteella olin jo useaan otteeseen todennut, että kyllä siellä on ainakin 3 pentua, todennäköisesti 4 tai jopa 5. Ilonan tiineysaika sujui hienosti. Ruoka maistui melkein koko ajan ja ihan viime metreille asti neiti jaksoi käydä myös lenkeillä. Tällä viimeiselläkin viikolla Ilona käveli ihan mielellään meidän kanssamme normilenkit ja hyppi ketterästi sohville ja jopa saunan lauteille, jos en ollut tarpeeksi nopea tyttöä sinne nostamaan. Perjantaina kävimme sitten röntgenissä varmistamassa pentujen lukumäärän. Minun oli otettava tyttö töihin mukaan, koska lämmöt olivat sen verran matalalla, että en enää uskaltanut jättää äitikoiraa kotiin yksinään. Lääkärissä Ilona oli todella reipas ja antoi hienosti asetella itsensä röntgenpöydälle. Kuvassa näkyi selvästi neljä kalloa, mutta kallojen lisäksi oli näkyvissä myös yksi ylimääräinen selkäranka, minkä perusteella pystyi päättelemään pentuja olevan 5. 

Ilona 5 viikkoa astutuksesta


Ilona 6,5 viikko astutuksesta

Ilona 7,5 viikkoa astutuksesta


Ilona 8,5 viikkoa astutuksesta

Perjantaina Ilona alkoi käyttäytyä vähän epätyypillisesti ja aloin epäillä, että synnytys saattaisi käynnistyä jopa perjantain ja lauantain välisenä yönä. Pienten pohdintojen jälkeen Ilonan omistaja Sanna päätti ajella Turengista Harjavaltaan jo perjantai-iltana kaiken varalta. Matka on sen verran pitkä, että siinä kohtaa kun oikeasti rupeaisi jotain tapahtumaan, olisi jo myöhäistä lähteä tänne päin ajelemaan. Ilona otti illan ja  yön aika rennosti ja lauantainakaan ei vielä mitään erityistä tapahtunut. Katselimme Sannan kanssa leffoja, veimme koirat pari kertaa lenkille, kävimme kaupassa ja odotimme,  ja odotimme. Iltaa kohden Ilona alkoi muuttua vähän levottomammaksi. Tyttö hakeutui välillä sohvan alle, vaihtoi sohvalla asentoa ja petaili. Ei mitään kovin isoja merkkejä, mutta kuitenkin sen verran, että avautumisvaihe melko varmasti oli jo käynnissä. Leffan jälkeen päätimme lähteä nukkumaan siltä varalta, että synnytys käynnistyisi joskus aamuyöstä. Hieman arvoimme, nukkuuko Ilona minun kanssani pentuhuoneessa vai omistajansa kanssa vierashuoneessa, mutta lopulta tyttö sai jäädä Sannan kainaloon. Sanoin, että Ilonasta kyllä huomaa sitten kun synnytys oikeasti käynnistyy, niin siinä kohtaa on helppo siirtyä pentuhuoneen puolelle. 

Kolmen aikoihin Sanna oli sitten herännyt Ilonan kanssa, kun tyttö alkoi muuttua levottomammaksi. Neljän jälkeen minäkin heräsin ääniin. Puoli viideltä Ilonalla oli jo selkeitä ja voimakkaita supistuksia. Ne olivat sen verran isoja, että totesin ensimmäisen pennun olevan todennäköisesti tunnin päästä maailmassa. Supistuksia tuli noin viiden minuutin välein ja klo 5:10 menivät vedet. Supistukset jatkuivat voimakkaina, mutta pentua ei kuulunut. Kävimme Ilonan kanssa pari kertaa ulkona juoksemassa ja kokeilin, tuntuuko pentua synnytyskanavassa. Homma ei oikein tuntunut etenevän. Ilona oli kuitenkin koko ajan todella rauhallinen, niin emme ruvenneet sen kummemmin hätäilemään. Esimerkiksi kesällä Dafnen ilmeestä näki, että jotain on oikeasti pielessä ja siellähän olikin toinen pentu virheasennossa, mikä vaikeutti synnytystä. Ilona otti onneksi rennosti. Puoli seitsämän aikoihin päätin kuitenkin soittaa eläinlääkärille. Siinä kohtaa vesien menosta oli puolitoista tuntia ja voimakkaat työntösupistukset jatkuneet jo pari tuntia. Ei vielä siis mahdottoman pitkään, mutta itse lähden aina mieluummin turhaan eläinlääkäriin kuin odotan liian pitkään. 

Lääkärissä

Pääsimme eläinlääkäriin joskus seitsämän jälkeen. Pentua ei syntynyt matkalla, vaikka tätä vähän olin toivonut. Supistukset jatkuivat edelleen voimakkaina, mutta Ilona otti hommat edelleen rennosti. Porissa lääkäri tunnusteli ensin pentua synnytyskanavasta ja onnistui sormillaan tuntemaan pennun jalat. Pentu oli kuitenkin sen verran kaukana, että siitä ei saanut otetta. Lääkäri laittoi vähän liukastetta synnytyskanavaan ja tämän jälkeen jäimme odottamaan. Kun mitään ei vieläkään tuntunut tapahtuvan, päätimme ultrata pentujen sydänäänet. Olin näyttänyt lääkärille röntgenkuvan, minkä perusteella lääkäri uskoi pentuja olevan 4 vaikka kuvassa oli selvästi 5 selkärankaa. Ultrassa lääkäri etsikin vain 4 pennun sydänääneet. Lähimpänä synnytyskanavaa olevan pennun sydänäänet olivat muita hitaammat ja ihan siinä rajalla, pitääkö keisarileikata vai ei. Ilona makoili siinä ultauspöydällä selällään, kun pohdimme mikä olisi fiksuin ratkaisu. Ehdin todeta, että odotetaan vielä, kun huomasin pennun jalkojen pilkistävän ulos. Ilonan siinä maatessa lääkäri veti pennun nopeasti pihalle ja tämän jälkeen oli helppo päättää, että odottelemme vielä seuraavia pentuja ennen kuin rupeamme lääkkeitä tai leikkausta miettimään. 

Ensimmäinen poika

Palasimme takaisin hoitohuoneeseen ja pentuja alkoi syntyä kuin liukuhihnalla. Ensimmäinen pentu syntyi n. 7:50 ja seuraava pentu tuli nopeasti niin ikään jalat edellä klo 8:08. Ilona katkaisi itse napanuoran ja hoiti pennut muutenkin käytännössä kokonaan itse. Kolmas pentu syntyi pää edellä klo 8:24. Kaikki nämä kolme olivat poikia ja melkein identtisiä. Ensimmäinen pentu oli kaikista tummin. Varpaissa oli vain aavistus valkoista, juuri sen verran, että kynnet ovat vaaleat. Toisella pojalla oli varsinkin takajaloissa vähän enemmän valkoista, samoin rinnassa ja aavistus nenän päällä. Kolmannella pojalla valkoista oli takajaloissa vielä hieman enemmän, samoin rinnassa ja hieman nenän päällä. Ero toisena syntyneeseen poikaan oli kuitenkin sen verran pieni, että kotona laitoin viimeisenä syntyneen pojan pyllyn päälle pienen punaisen merkin. Näin voin varmasti erottaa pojat toisistaan punnituksen yhteydessä näiden ensimmäisten päivien aikana. 

Kaksi poikaa

Kolmen pojan jälkeen meitä hieman huoletti, että onko sieltä tulossa tyttöä lainkaan? Varsinkin kun hoitavan lääkärin mielestä pentuja olisi vain neljä eikä se viisi, mikä oma tulkintamme röntgenkuvasta oli. Onneksi Ilona jatkoi synnyttämistä nopeasti ja klo 8:40 syntyi vihdoin se odotettu tyttö pää edellä. Tällä pennulla oli tassun kärjissä valkoista, samoin niskassa sellainen yhtenäinen valkoinen hieman salamaa muistuttava täplä. Pystyimme Sannan kanssa huokaamaan viimein helpotuksesta, sillä koko pentue oli tehty nimenomaan tytön toivossa. Tässä kohtaa hoitaja kävi vilkaisemassa, mitä meille kuuluu. Porin Evidenssiassa oli ollut vuoronvaihto ja kyseessä oli uusi hoitaja, jolle hoitanut lääkäri oli ilmeisesti maininnut, että pentuja olisi neljä. Sanoin kuitenkin tiukasti, että pentuja on ainakin se viisi ja kyllä sieltä vielä yksi pitäisi olla tulossa. Hoitaja ehdotti röntgenkuvaa, mutta en siihen lähtenyt, koska se olisi ollut ihan silkkaa rahojen tuhlausta tässä kohtaa. Jäimme siis edelleen huoneeseen, koska mukavampi pentujen oli sisätiloissa kuin autossa syntyä. Tässä kohtaa Ilona piti hieman pidemmän tauon, mutta kyljessä selvästi tuntui, että siellä vielä yksi pentu on. Lopulta klo 9:30 maailmaan saapui viimeinen eli viides pentu, tyttö myöskin, jolla oli kaksi valkoista täplää niskassa. Tämän jälkeen Ilonan käytöksestä huomasi, että synnytys on ohi ja uskalsimme alkaa pakkailemaan ja tekemään lähtöä takaisin kotiin.

Pojat ja neljäntenä syntynyt tyttö

Koko porukka valmiina lähtemään kotiin

Näin jälkeenpäin ajateltuna, Ilonahan olisi tosiaan synnyttänyt koko pentueen ihan yksin ilman yhdenkään ihmisen apua. Niin hienosti hän hoiti kaikki kalvojen puhkaisut ja napanuorien katkaisut. Kasvattajalle ei jäänyt oikein muuta tehtävää kuin tarkistaa sukupuolet ja näön vuoksi vähän kuivata pentujen päätä. Lääkärireissu oli siis ihan turha. Toisaalta kesällä menetimme Dafnen toisen pojan, koska odotimme päivystyksessä liian pitkään sitä, että lääkäri alkoi pentua pois leikkaamaan. Nyt oma intuitio ei onneksi hälyttänyt samalla tavalla kuin kesällä, mutta toisaalta Ilona ei ole minulle niin tuttu koira kuin Dafne, joten en varmuudella olisi uskaltanut luottaa vain kykyyni lukea koiran eleitä ja ilmeitä. Tosin Sannankin mielestä Ilona oli levollisen oloinen, niin mitään paniikkia ei päässyt syntymään, vaikka ensimmäistä pentua jouduttiinkin odottamaan. Tämä oli juuri niin helppo ja vaivaton synnytys kuin podengosynnytyksen pitäisi olla. Jos Ilonalle vielä muita pentueita joskus tulee, niin ainakin tämän jälkeen osaa luottaa neidin omiin vaistoihin. Oikeastaan ainoa pieni moite Ilonan äidinvaistoja kohtaan on se, että neiti on ollut vähän laiska siivoamaan pentujen kakkoja. Nyt se sujuu jo vähän paremmin, mutta vielä aamulla laatikosta löytyi pentujen kakkakikkareita. En ole tainnut koskaan tätä ennen pentujen kakkoja suoranaisesti edes nähdä. 😅

Tämä pentue on Estorian J-pentue. Erilaisia nimivaihtoehtoja on käynyt mielessä kuluneiden viikkojen aikana vaikka kuinka, mutta lopulta kaikkein luontevimmalta tuntui käyttää nimien alkuosana sanaa "joy" eli ilo niin kuin Ilona. Koska podengopentueitteni nimet tulevat aina eri maiden ja uskontojen mytologiasta, etsiskelin sitä oikeaa mytologiaa näiden pentujen nimien taustalle. Koska Ilonan kaveriksi muuttaa myöhemmin toinen näistä tytöistä ja tytön nimeksi tulee Lilith/Lilli, päätin hyödyntää tätä nimeä myös rekisterinimenä. Lilith on abrahamilaista mytologiaa eli langennut enkeli / demoni juutalaisesta/kristillisestä/islamistisesta tarinaperinteestä. Lilith on myös yksi merkittävä pahis tv-sarjassa Supernatural, joka täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Kyseisessä sarjassa enkelit ja demonit ovat merkittävässä roolissa, joten tuntui hyvältä ajatukselta käyttää tätä teemaa myös pentujen nimissä. Onhan kyseessä yksi lempisarjojani. Tytöt tulevat olemaan Estorian Joyful Lilith ja Estorian Joyful Lailah. Lilith on mytologiassa esitetty demonina, Aatamin ensimmäisenä vaimona ja langenneena enkelinä. Lailah on puolestaan yön ja raskauksien enkeli. Vielä en tiedä kumpi tytöistä on kumpi, koska se tulee riippumaan siitä, kumpi tyttö muuttaa Ilonan kaveriksi Turenkiin. Väliaikaisesti tyttöjen kutsumanimet ovatkin Jilla ja Joyla. 

Pojista tummin saa nimen langenneelta enkeliltä, joka esiintyy myös Supernaturalin ensimmäisissä tuotantokausissa merkittävänä demonipahiksena. Hän on siis Estorian Joyous Azazel, lempinimeltään Jazy. Toisena syntynyt poika on Estorian Joyous Samael, lempinimeltään Jusa. Samael on hahmona kahtiajakoinen eli toisaalta hänen mielletään välillä langenneeksi enkeliksi ja välillä suojelevaksi enkeliksi. Kolmas poika on Estorian Joyous Raziel eli Jori. Raziel on salaisuuksien enkeli, joka esiintyy muuten myös Cassanda Claren fantasiakirjoissa.  

Tällainen alku tällä kertaa uusilla Estorian pennuilla. Tulevien viikkojen aikana olisi taas tarkoitus kirjoittaa pentujen kuulumisia kerran viikossa blogiin. Todennäköisesti pari pojista etsii tällä hetkellä vielä omaa kotia, joten ole rohkeasti yhteydessä, jos oma podengo kiinnostaa.