Pennut 4 vko
Nyt on pennuilla ikää neljä viikkoa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja syntymäpaino on tupla-tripla-moninkertaistunut (Apollo - 890g, Artemis - 800g: pentujen koko ero on siis myös melko huima). Persoonallisuudetkin on ehtinyt tulla jo esiin, kuten aiemmassa kirjoituksessani jo kertoilin. Tosin muutama virhe tuohon ehti kyllä tulla, sillä kutsuin Artemista kaksikon rauhallisemmaksi osapuoleksi. Big mistake!
Vielä viikonloppuna Artemis nukkui enemmän kuin Apollo ja siksi kuvittelin likkaa rauhalliseksi. Likkuessaankin oli semmoinen pikku ryömijä-hiippailija. No nyt tyttö on päättänyt ohittaa kokonaan kävely-vaiheen ja pistää juoksu-vaihteen päälle. Likka menee ja kovaa. Välillä kuono tosin kyntää maata, kun jalat eivät vielä pysy nopeiden käänteiden vauhdissa. Artemiksesta on tullut oikea mini-raketti. Ei oikeasti malta kävellä ollenkaan. Mutta on se kyllä aivan ihana pakkaus juoksennellessaan pitkin lattioita ja kiipeillessä sylissä kuin vanha tekijä. Tyttö treenailee myös jo takajaloillaan seisomista, vaamimista ja loikkimista. Todella energinen ja vilkas vaaveli, joka ei yhtää kaihda haastaa Sirua, Nefiä tai Murua painiin. Olisi koko ajan menossa ja yrittipä tänään ensimmäistä kertaa murtautua pentuaitauksesta kokonaan pois ;) Mukavaa saada tällainen veitikka tänne kotiin.
Apollo on myös kiitettävän energinen, vaikka tahti on yleensä pikkusiskoa verkkaisempi. Apollo möyrii kuin mikäkin tankki mennä pitkin lattioita. Myös Apollolla on loikka-koikkeliini vaihde päällä. On kuin pieni leijona vaaniessaan Sirun häntää. Toisaalta Apollo on tosiaan semmoinen pieni itkuiita, joka rupeaa helposti itkeskelemään väsyneenä. Itku tosin loppuu heti, kun pääsee omalle pedille nukkumaan. Melkoiset unenlahjathan noilla molemmilla on, sillä eivät herää vaikka koko koiralauma haukkuu vieressä. Mitä nyt välillä korva heilahtaa tai toinen silmä aukeaa :) Apollon tulevaisuudesta en vielä ole mitään päätöksiä tehnyt, mutta toiveissa olisi, että pikkupoika voisi myös jäädä "perheeseen" osa-omistus/sijoitus-sopimuksen kautta.
Mutta kovasti noi pikkuiset tosiaan jo yhdessä riehuu ja painii. Sirunkin jalkoja, häntää ja korvia kalutaan kuin viimeistä päivää. Hampaatkin jo tuntuvat suussa ja takajalka nousee komeasti omaa korvaa rapsuttamaan. Eilen Apollo esitti myös kuopijan taitojaan ruvetessaan muokkaamaan omaa sänkyään paremmin itseelleen sopivaksi.
Vieraat ovat tervetulleita näitä vaaveja katsomaan. Ilmoitelkaa vain etukäteen tulostanne sähköpostilla ja puhelimitse.
Ja tässä vielä kuvia:
Vielä viikonloppuna Artemis nukkui enemmän kuin Apollo ja siksi kuvittelin likkaa rauhalliseksi. Likkuessaankin oli semmoinen pikku ryömijä-hiippailija. No nyt tyttö on päättänyt ohittaa kokonaan kävely-vaiheen ja pistää juoksu-vaihteen päälle. Likka menee ja kovaa. Välillä kuono tosin kyntää maata, kun jalat eivät vielä pysy nopeiden käänteiden vauhdissa. Artemiksesta on tullut oikea mini-raketti. Ei oikeasti malta kävellä ollenkaan. Mutta on se kyllä aivan ihana pakkaus juoksennellessaan pitkin lattioita ja kiipeillessä sylissä kuin vanha tekijä. Tyttö treenailee myös jo takajaloillaan seisomista, vaamimista ja loikkimista. Todella energinen ja vilkas vaaveli, joka ei yhtää kaihda haastaa Sirua, Nefiä tai Murua painiin. Olisi koko ajan menossa ja yrittipä tänään ensimmäistä kertaa murtautua pentuaitauksesta kokonaan pois ;) Mukavaa saada tällainen veitikka tänne kotiin.
Apollo on myös kiitettävän energinen, vaikka tahti on yleensä pikkusiskoa verkkaisempi. Apollo möyrii kuin mikäkin tankki mennä pitkin lattioita. Myös Apollolla on loikka-koikkeliini vaihde päällä. On kuin pieni leijona vaaniessaan Sirun häntää. Toisaalta Apollo on tosiaan semmoinen pieni itkuiita, joka rupeaa helposti itkeskelemään väsyneenä. Itku tosin loppuu heti, kun pääsee omalle pedille nukkumaan. Melkoiset unenlahjathan noilla molemmilla on, sillä eivät herää vaikka koko koiralauma haukkuu vieressä. Mitä nyt välillä korva heilahtaa tai toinen silmä aukeaa :) Apollon tulevaisuudesta en vielä ole mitään päätöksiä tehnyt, mutta toiveissa olisi, että pikkupoika voisi myös jäädä "perheeseen" osa-omistus/sijoitus-sopimuksen kautta.
Mutta kovasti noi pikkuiset tosiaan jo yhdessä riehuu ja painii. Sirunkin jalkoja, häntää ja korvia kalutaan kuin viimeistä päivää. Hampaatkin jo tuntuvat suussa ja takajalka nousee komeasti omaa korvaa rapsuttamaan. Eilen Apollo esitti myös kuopijan taitojaan ruvetessaan muokkaamaan omaa sänkyään paremmin itseelleen sopivaksi.
Vieraat ovat tervetulleita näitä vaaveja katsomaan. Ilmoitelkaa vain etukäteen tulostanne sähköpostilla ja puhelimitse.
Ja tässä vielä kuvia:
Näin meillä imetään
"Olen peto!"
Otettiin Tomin kanssa pari seisoma-kuvaa (hankala tehtävä, uskokaa vaan)
Kommentit
Lähetä kommentti