Pennut 3 vko

Tänään tuli vaaveille täyteen kolme viikkoa. Nyt on molemmilla jo silmät auki ja kävelyäkin treenaillaan ahkeraan. Melkoisen humalaista touhuahan tuo vielä on ja varsinkin Apollon tyyli on huvittava: nytkyttää ennen liikkeelle lähtöään itseaan edes takaisin kuin vauhtia ottaakseen. Jonkinsortin leikkimielisyyttä on myös ollut havaittavissa. Paini- ja puremisotteita jo treenaillaan ihan hauskalla menestyksellä. Artemis, joka tähän asti on ollut se hiljaisempi ja rauhallisempi, on myös ruvennut pitämään eräänlaista kujertavaa ääntä ärtyessään Sirun pesupuuhiin. Ilmeisesti kuvittelee murisevansa :) Artemis myös hyökkäilee Sirun kimppuun ja tänään äiti ja tytär jo leikkivät yhdessä. Siru pyöritti Artemista suullaan kuin viimeistä päivää ja Artemis kävi tassuillaan ja hampaattomalla suullaan hyökkäykseen kohti Sirun kuonoa. Meinasi tulla tippa linssiin touhua katsellessa. Sen verran söpöä.

Nyt pentujen korvatkin ovat ruvenneet toimimaan, joskaan eiväthän nuo hirvästi meidän huushollimme mekkalasta piittaa. Onkin onni, etteivät ole kovin herkkiä. Heräävät pääasiassa vain silloin, jos Muru rupeaa haukkumaan jossain aivan lähellä. Myös minun ääneni alkaa olla jo tuttu ja kun saavun pentukopan viereen, vaappuvat vaavit ennemmin tai myöhemmin käsiäni haistelemaan. Eilen molemmat nukahtivat syliini unia näkemään ja olivat oikein tyytyväisiä oloonsa... minun jalkani rupesivat tosin puolentunnin kuluttua hieman protestoimaan. Tänäänkin pikkuset kellivät sylissäni ensin erikseen ja sitten vielä yhdessä.

Painoa vaaveille on jälleen tullut runsaasti lisää. Nyt on Apollo itseasiassa mennyt Artemiksesta ohi. Sitä tässä jo odoteltiinkin. Artemis on koko ajan ollut veljeään selkeästi sirompaa tyyppiä, vaikka onkin tähän asti painanut enemmän. Apollo kun on sellainen pieni pallopää ;) Eilisessä punnituksessa Apollon paino oli pahaenteiset 666g (Artemis 662g) ja tänään pikkuiset ovat:
Apollo - 702g
Artemis - 696g
Ero sisarusten välillä ei siis ole suuri.

Myös Siru on saanut leikkihalunsa takaisin ja täällä on nyt pari päivää juostu kiivaasti hippaa ja painittu oikein antaumuksella. Siru on myös ruvennut vaanimaan nappuloita (siis muroja, ei pentuja) ja kieriskelemään hullunlailla sohvilla ja tyynyillä. Riehuu siis jälleen kuin viimeistä päivää :) Sirkulla on nyt myös oma henkilökohtainen kanaemo/henkivartija, sillä Nefi on ottanut tehtäväkseen huolehtia Sirun korvien ja silmien puhtaudesta ja siitä, etteivät muut koira pääse pentulaatikon lähelle. Siru nauttii Nefin huomiosta kaikin siemauksin, mutta itse joudun olemaan tarkka, ettei vaavien ruoka päädy parempiin suihin ;) Tänään pääsi Nefi sitten jo pentujakin nuuhkaisemaan ja olisi heti ollut valmis antamaan uusille tulokkaillekin pesukäsittelyn. On kyllä lievästi sanottuna hassua, että se koira jota Siru huonoiten sieti tiineysaikana, onkin nyt pentujen synnyttyä parempi kaveri kuin ikinä. Hyvä tietysti näin.

Mutta tässä on vielä kuvia, joita tänään räpsin synttärisankareista. Jossain vaiheessa on galleriaan tarkoitus laittaa oma albumi pikkuisista, joten sinne on sitten odotettavissa kuvia enemmänkin.

Apollo the Bright

Artemis the Wild

Apollo ja Artemis

Ja kuva vielä tämän hetken "parhaista ystävistä"