Pentutarkissa ja adoptiopentu

Ruskan pennut pääsivät tänään eläinlääkäriin terveystarkastukseen ja sirutettaviksi. Samalla pennut joutuivat ensimmäistä kertaa autoon ja alun pientä itkua lukuunottamatta, pennut nukkuivat todella kauniista kopassa koko matkan keskustaan ja takaisin. Lääkärissäkin pääasiassa nukkuivat ja oikein omatunto kolkutti, kun joutui pentuja herättämään ja pöydälle nostamaan. Dellu ja Freya hieman motkottivat sirun niskaan saadessaan, mutta Dani, Alvin ja Lilli olivat ihan hiljaa. Kenestäkään ei löytynyt mitään vikaa, joskaan poikien kivekset eivät vielä ole oikein asettuneet. Alvinilta molemmat kivekset löytyivät, mutta eivät olleet vielä laskeutuneet kivespusseihin asti. Dellulla oli toinen kives selvästi alhaalla, mutta toista ei vielä tässä tutkimuksessa löytynyt. Nyt siis sormet ja varpaat ristiin, että molemmille pojille kivekset kuitenkin kunnolla laskeutuisivat. Purennoissa ei onneksi ollut mitään vikaa, joskin Alvinilla ja Lillillä oli vielä niin pienet hampaat, että niistä ei mitään satavarmaa tietystikään voinut sanoa. Tällä hetkellä kaikki näytti kuitenkin hyvältä :)

Pentujen ulkoiluvimmasta ei näytä tulevan loppua ja aina kun ovi aukeaa, pennut ryntäävät pihalle. Varsinkin Freya on ottanut oikein ison koiran elkeet mukaan ja juoksee aikuisten perässä sen minkä pienistä tassuistaan ehtii. Mökkiin johtavat rappuset ovat edelleen pentujen lempi leikkipaikka, mutta kyllä pennut seuraavat muuallekin hienosti perässä. Eilen pennut tulivat kaikki nukkumaan viereeni viltille ja siinä sitten pötköteltiin reilu tunti yhdessä auringosta nauttien. Erityisen sykähdyttävä hetki oli myös paluu kotiin mätsäri-reissun jälkeen, kun kaikki pennut tulivat ensimmäisenä tervehtimään minua ja huomioivat vasta sitten äitinsä, joka oli reissun aikana hypännyt pentuaitauksesta pois. Muutenkin pennut tuntuvat hakevan turvaa juuri minusta aina kun jotain yllättävää tapahtuu. Pakkohan näitä on rakastaa koko ajan vain enemmän ja enemmän.





Lilli ja Lillin luu ❤️

Joukkovoimalla siskoa vastaan

Freya ❤️

Freya


Dellu

Freya

Dellu

Mun rakkaat ❤️

Alvin 

Ulkoilu hieman väsyttää kavereita :)

Jollain on vähän mielenkiintoisempi nukkumapaikka

Dani ❤️


Sisu-poika sen kun jatkaa pulskistumistaan ja nyt poika on jo kilonpainoinen möhkäle. Kovasti Sisun äänet myös podepentuja kiinnostavat. Tänään Nova tuntui jättävän oikein tahallaan pentuhuoneen portin auki niin, että ennen kuin ehdin väliin kaikki podepennut olivat siellä pentulaatikkoa ihmettelemässä. Nova näytti oikein tyytyväiseltä itseensä, mutta minä nyt en ihan vielä luota siihen, että podepennut ja Sisu tulisivat varmasti juttuun. Eihän poika vielä edes näe mitään ja kävelykin on hyvin huteralla tolalla. Jouduinkin ajamaan podepennut pois Novan suureksi pettymykseksi. "Pentunsa" menettäneenä Nova päättikin adoptoida Sisun kaveriksi sellaisen pienen ja erittäin äänekkään vinkulelun, jota Nova nyt sitten vinguttelee tyytyväisesti laatikossa. Aivan kuin Sisu yksin ei olisi riittävän äänekäs. Mutta tapansa kullakin. Sisukin näyttää jatkavan jälleen ensimmäisten päiviensä äänekästä eloa ja nyt poika on myös intoutunut nukkumaan mitä eriskummallisimmissa paikoissa. Harvoin on kamera lähellä silloin, kun poika on kirjaimellisesti äitinsä naaman päällä, mutta sain nyt sentään pari kuvaa pojastakin otettua.



Nova ja Novan adoptio poika ;)


Kommentit

Suositut tekstit