Viileän Valtiaan Onnen Sisu
Tällä kertaa Novan synnytys ei mennyt niin kuin olimme toivoneet, mutta viimeinkin pentuhuoneessa makoilee Novan seurana suloinen pikkuprinssi Sisu eli Viileän Valtiaan Onnen Sisu. Valitettavasti muut pennut eivät selvinneet ja alunperin nelipäinen pentue kutistui tähän sisukkaaseen ainokaiseen. Päässä pyörii luonnollisesti runsaasti kysymyksiä. Miksi pennut kuolivat? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Teinkö jossain virheen? Mutta faktahan on se, että ei synnytyksiä ikinä voi ennustaa ja aina silloin tällöin kasvattajan eteen tulee näitä surullisia ja epäonnisia synnytyksiä. Kirjoittelen tätä tekstiä yli puolitoistavuorokautta valvoneena, joten pahoittelen jo etukäteen mahdollista sekavuutta tai virheitä, mutta haluan kirjata kaiken ylös ennen kuin tapahtumat pääsevät kokonaan unohtumaan. Kirjoittaminen myös auttaa käsittelemään menetyksiä ja on siten suuri apu, kun yritän tulla sinuiksi tapahtumien kanssa.
Nova oli ennen synnytystä hyvin rauhallinen ja oma iloinen itsensä. Mikään ei antanut aihetta huoleen ja malttamattomana odotimme synnytyksen alkua. Lämmöt tytöllä laskivat sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, joten pentujen odotimme syntyvän maanantain ja tiistain välisen yön aikana. Pentueen kasvattaja Sara saapui päivällä hyvissä ajoin tänne Somerolle ja jäimme odottamaan synnytyksen käynnistymistä.
Aluksi kaikki tuntui sujuvan hyvin. Nova oli edellistä synnytystä levottomampi, mutta ei kuitenkaan huolestuttavissa määrin. Käytännössä tytön toimet muistuttivat pitkälti podengojeni Sirun ja Windyn synnytystä. Nova läähätti paljon ja teki innoissaan pesää. Nova pääsi myös muutaman kerran luvatta kaivamaan pihalle pesämonttua ja oli lopulta niin likainen, että anoimme tytön jatkaa kaivuu-urakkaa ihan luvan kanssa, koska se sai tytön rauhoittumaan. Illan edetessä jäimme odottamaan supistusten alkamista. Jotain pieniä supistuksia olimme huomaavinamme, mutta ei mitään selkeitä merkkejä vielä kuitenkaan. Joskus vähän ennen kolmea Novalta tuli pari isoa supistusta ja ehdimme jo mielessämme ajatella ensimmäisen pentueen syntyvän mahdollisesti samoihin aikoihin kuin Novan ensimmäisessä pentueessa. Valitettavasti asiat eivät tällä kertaa kuitenkaan sujuneet suunnitelmien mukaisesti.
Viime kerralla Novan synnytystä auttoi selvästi kävelyttäminen ja käytin Novaa tälläkin kertaa pihalla kävelyllä. Tämä ei kuitenkaan nyt tuntunut auttavan, kunnes hieman kolmen jälkeen Novalta menivät sikiövedet. Valmistauduimme vastaanottamaan ensimmäistä pentua, mutta tilanne tuntui jähmettyneen paikoilleen. Nova ei supistellut ja tunnustelemallakaan pentuja ei näyttänyt tuntuvan. Jotain liikettä vatsasta kuitenkin tässä vaiheessa vielä pystyi havaitsemaan. Nova muuttui koko ajan hermostuneemmaksi. Tyttö vain vikisi, läähätti eikä olisi millään pysynyt paikallaan. Puolituntia tilannetta seurailimme ja kun alkoi näyttää siltä, että mitään ei tapahdu, päätimme ottaa suunnan kohti päivystystä. Normaalisti olisimme kenties odottaneet kotona vielä pidempään, mutta lähin kunnollinen päivystys on mökiltä reilun tunnin matkan päässä, joten päätimme mieluummin ottaa riskin autosynnytyksestä kuin liian myöhäisestä lähdöstä. Kovalla hulinalla laitoin muita koiria lukkojen taakse, Sara kaappasi pienen poikansa mukaan ja itse haalin kokoon muutamia pyyhkeitä, mikäli Nova päättäisi autoon synnyttää. Sitten pyyhälsimme kohti Turun eläinsairaalaa.
Automatkan aluksi Nova näytti vielä muutaman kerran ponnistavan, mutta sitten tytön into synnyttää lopahti totaalisesti. Keskellä yötä ei onneksi ollut juuri liikennettä, joten pääsimme aika vauhdilla Turkuun. Eläinsairaalan pihalla näytti siltä, että pentu saattaisi olla tulossa, mutta lopulta kyseessä oli väärä hälytys. Eläinlääkärissä oli paraikaa toinenkin keisarileikkaus käynnissä, joten jäimme odottamaan Novan kanssa vuoroamme. Hoitaja ja lääkäri kävivät Novaa katsomassa ja Novaa yritettiin ensin auttaa käsikopelolla. Tunnustelemalla ei kuitenkaan pentuja vieläkään ollut havaittavissa ja käsittely teki selvästi kipeää. Aika nopeasti syntyikin päätös viedä Nova suoraan keisarileikkaukseen, sillä Novan käytöksestä näki jonkin olevan vialla.
Jäimme Saran kanssa odottelemaan uutisia kun Nova vietiin leikkaussaliin. Yritimme viihdyttää toisiamme parhaamme mukaan saadaksemme ajatukset pois käsillä olevasta kriisistä. Uupumustasostamme kertoi ehkä se, että pystyin aivan selvästi löytämään huoneen roskiksen roskapussista ryppyjen muodostaman Anubis-jumalan pään. Taikauskokin nosti päätään ja mietimme, onko tämä hyvä vai huono enne. Toisaalta Anubis on koirajumala, mutta toisaalta hänen vastuualueenaan on Tuonela, jolloin ilmestyminen roskapussin ryppyihin ei välttämättä lupaa kovin hyvää. En kuitenkaan itse vielä tässä vaiheessa henkilökohtaisesti osannut edes ajatella, kuinka pieleen kaikki voisi tällä kertaa todella mennä.
Yli tunnin odottelun jälkeen saimme viimein kuulla uutisia. Ne olivat suorastaan musertavat. Kahta kuollutta pentua oli yritetty elvyttää puolituntia, mutta kumpikaan ei ollut kertaakaan syntymänsä jälkeen vetänyt henkeä, joten pennut olivat selvästi mennyttä. Kaksi muuta pentua kamppaili puolestaan elämästään tehohoidossa eikä kummankaan kohtalo näyttänyt kovin hyvältä. Uutiset olivat käsittämätön shokki kaiken valvomisen jälkeen. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta oikein kunnolla. Itkukin siinä tuli ja usko kasvatuksen mielekkyyteen oli kovasti koetuksella. Jäimme jälleen odottamaan ja toivomaan, että kaksi pentua sentään selviäisi. Nova tuotiin luoksemme toipumaan ja kuulimme Novankin aiheuttaneen leikkauksen aikana huolta hyvinvoinnistaan. Huonossa lykyssä olisimme voineet siis menettää jopa Novan tässä synnytyksessä. Näin ei onneksi käynyt ja pian lääkäriltä tuli lisää hyviä uutisia. Toinen tehotarkkailussa olleista pennuista oli selvästi edistynyt ja jäisi näillä näkymin eloon. Toisen tilanne näytti edelleen heikolta, joten odottelu jatkui. Toinen pentu tuotiin Novan luokse ja yritimme saada pienen poikapennun syömään. Valitettavasti pentu oli niin väsynyt, ettei se yksinkertaisesti jaksanut edes yrittää imeä ja epätoivo meinasi jälleen iskeä. Sitten tuli viimeiset huonot uutiset. Toinen elossa olevista pennuista oli niin huonossa kunnossa, ettei muuta vaihtoehtoja jäänyt kuin lopettaa pentu. Neljästä pennusta oli siis enää jäljellä vain yksi, eikä kyseinenkään poika suostunut millään imemään.
Tässä vaiheessa paras vaihtoehto vaikutti olevan se, että palaisimme viimein mökille, jossa oma rauha antaisi toivottavasti pennullekin intoa imeä. Kaikkien näiden katastrofien jälkeen pääsimme lähtemään Turusta takaisin Someroa päin hieman ennen aamu yhdeksää. Olimme olleet reissussa jo yli viisi tuntia. Pentu oli matkan ajan sylissäni kylmälaukussa pysyäkseen lämpimänä. Mukaamme oli annettu emonmaidonkorviketta siltä varalta, ettei pentu vielä Somerollakaan suostuisi syömään. Onneksi poika vaikutti matkan aikana hieman virkistyvän. Mökille päästyämme vein pennun ja Novan ensitöikseni saunan rauhaan. Siellä Novan äidinvaistot viimein heräsivät ja vain pienellä opastuksella pentu rupesi imemään ja Nova hoitamaan poikaansa. Tätä hetkeä seuratessa meinasi jälleen pieni itku tulla, sekä ilosta että surusta. Poikaa katsellessani mieleeni syntyi myös nimiehdotus ja kun Sara ehti itsekin saunalle pojan nimeksi annettiin Viileän Valtiaan Onnen Sisu.
Nyt Nova ja Sisu ovat pentulaatikossa suhteellisen rauhallisesti. Pitkän aikaa Sisu piti kovaa mekkalaa ja olin kovin huolissani pennun kylmettymisestä. Lopulta Sisu kuitenkin löysi äitinsä lämpimän kainalon ja uni rupesi maistumaan. Nova on ollut ajoittain hyvin levoton enkä itse voi lähteä kovin pitkäksi aikaa pentuhuoneen ulkopuolelle. Onneksi isovanhempani asuvat lähellä ja ehtivät jo tuoda minulle ruokaakin, etten joudu kauppaan lähteä ja jättämään Novaa yksin. Tytöllä on ilmeisesti jonkinverran myös kipuja ja totta kai on myös outoa tulla kotiin vain yhden pennun kanssa. Onneksi Nova on jälleen osoittanut olevansa täydellinen äiti ja jopa omasta huonosta olostaan huolimatta, Nova pitää huolen, että pentu pysyy lähellä ja lämpimänä. Sisulle on ehtinyt myös kuluneen päivän aikana tulla painoa 10 grammaa jo lisää. Ensimmäisessä punnituksessa minkä pojalle ehdimme tehdä, Sisu painoi 389g ja äsken tarkistus punnituksessa 397g. Toivottavasti poika siis kuoppaisesta alustaan huolimatta saa kasvaa ja varttua komeaksi samojediurokseksi. Pelko varmasti pysyy kuitenkin mielessä pitkää ja tuskin tässä pystyy täysin rauhoittumaan, ennen kuin Sisu on terve 7-viikkoinen pentu. Sisun menehtyneet sisarukset on toimitettu Eviraan tutkittavaksi ja toivottavasti tämä hieman selkeyttää syitä näille tapahtumille.
Lopuksi haluan vielä antaa suuret kiitokset Turun eläinsairaalan henkilökunnalle. Ilman asiantuntevaa hoitoa loppu olisi voinut olla vielä tätäkin ikävämpi. Nyt meillä on kuitenkin kotona hyvin toipuva Nova-äiti ja Sisu-poika. Paras keskittyä posiviitiseen ja suunnata tästä taas eteenpäin.
Nova oli ennen synnytystä hyvin rauhallinen ja oma iloinen itsensä. Mikään ei antanut aihetta huoleen ja malttamattomana odotimme synnytyksen alkua. Lämmöt tytöllä laskivat sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, joten pentujen odotimme syntyvän maanantain ja tiistain välisen yön aikana. Pentueen kasvattaja Sara saapui päivällä hyvissä ajoin tänne Somerolle ja jäimme odottamaan synnytyksen käynnistymistä.
Teimme pentulaatikosta luolamaisemman, jotta Nova viihtyisi siellä paremmin.
Aluksi kaikki tuntui sujuvan hyvin. Nova oli edellistä synnytystä levottomampi, mutta ei kuitenkaan huolestuttavissa määrin. Käytännössä tytön toimet muistuttivat pitkälti podengojeni Sirun ja Windyn synnytystä. Nova läähätti paljon ja teki innoissaan pesää. Nova pääsi myös muutaman kerran luvatta kaivamaan pihalle pesämonttua ja oli lopulta niin likainen, että anoimme tytön jatkaa kaivuu-urakkaa ihan luvan kanssa, koska se sai tytön rauhoittumaan. Illan edetessä jäimme odottamaan supistusten alkamista. Jotain pieniä supistuksia olimme huomaavinamme, mutta ei mitään selkeitä merkkejä vielä kuitenkaan. Joskus vähän ennen kolmea Novalta tuli pari isoa supistusta ja ehdimme jo mielessämme ajatella ensimmäisen pentueen syntyvän mahdollisesti samoihin aikoihin kuin Novan ensimmäisessä pentueessa. Valitettavasti asiat eivät tällä kertaa kuitenkaan sujuneet suunnitelmien mukaisesti.
Mitä ahtaampi, sen parempi.
Viime kerralla Novan synnytystä auttoi selvästi kävelyttäminen ja käytin Novaa tälläkin kertaa pihalla kävelyllä. Tämä ei kuitenkaan nyt tuntunut auttavan, kunnes hieman kolmen jälkeen Novalta menivät sikiövedet. Valmistauduimme vastaanottamaan ensimmäistä pentua, mutta tilanne tuntui jähmettyneen paikoilleen. Nova ei supistellut ja tunnustelemallakaan pentuja ei näyttänyt tuntuvan. Jotain liikettä vatsasta kuitenkin tässä vaiheessa vielä pystyi havaitsemaan. Nova muuttui koko ajan hermostuneemmaksi. Tyttö vain vikisi, läähätti eikä olisi millään pysynyt paikallaan. Puolituntia tilannetta seurailimme ja kun alkoi näyttää siltä, että mitään ei tapahdu, päätimme ottaa suunnan kohti päivystystä. Normaalisti olisimme kenties odottaneet kotona vielä pidempään, mutta lähin kunnollinen päivystys on mökiltä reilun tunnin matkan päässä, joten päätimme mieluummin ottaa riskin autosynnytyksestä kuin liian myöhäisestä lähdöstä. Kovalla hulinalla laitoin muita koiria lukkojen taakse, Sara kaappasi pienen poikansa mukaan ja itse haalin kokoon muutamia pyyhkeitä, mikäli Nova päättäisi autoon synnyttää. Sitten pyyhälsimme kohti Turun eläinsairaalaa.
Automatkan aluksi Nova näytti vielä muutaman kerran ponnistavan, mutta sitten tytön into synnyttää lopahti totaalisesti. Keskellä yötä ei onneksi ollut juuri liikennettä, joten pääsimme aika vauhdilla Turkuun. Eläinsairaalan pihalla näytti siltä, että pentu saattaisi olla tulossa, mutta lopulta kyseessä oli väärä hälytys. Eläinlääkärissä oli paraikaa toinenkin keisarileikkaus käynnissä, joten jäimme odottamaan Novan kanssa vuoroamme. Hoitaja ja lääkäri kävivät Novaa katsomassa ja Novaa yritettiin ensin auttaa käsikopelolla. Tunnustelemalla ei kuitenkaan pentuja vieläkään ollut havaittavissa ja käsittely teki selvästi kipeää. Aika nopeasti syntyikin päätös viedä Nova suoraan keisarileikkaukseen, sillä Novan käytöksestä näki jonkin olevan vialla.
Jäimme Saran kanssa odottelemaan uutisia kun Nova vietiin leikkaussaliin. Yritimme viihdyttää toisiamme parhaamme mukaan saadaksemme ajatukset pois käsillä olevasta kriisistä. Uupumustasostamme kertoi ehkä se, että pystyin aivan selvästi löytämään huoneen roskiksen roskapussista ryppyjen muodostaman Anubis-jumalan pään. Taikauskokin nosti päätään ja mietimme, onko tämä hyvä vai huono enne. Toisaalta Anubis on koirajumala, mutta toisaalta hänen vastuualueenaan on Tuonela, jolloin ilmestyminen roskapussin ryppyihin ei välttämättä lupaa kovin hyvää. En kuitenkaan itse vielä tässä vaiheessa henkilökohtaisesti osannut edes ajatella, kuinka pieleen kaikki voisi tällä kertaa todella mennä.
Yli tunnin odottelun jälkeen saimme viimein kuulla uutisia. Ne olivat suorastaan musertavat. Kahta kuollutta pentua oli yritetty elvyttää puolituntia, mutta kumpikaan ei ollut kertaakaan syntymänsä jälkeen vetänyt henkeä, joten pennut olivat selvästi mennyttä. Kaksi muuta pentua kamppaili puolestaan elämästään tehohoidossa eikä kummankaan kohtalo näyttänyt kovin hyvältä. Uutiset olivat käsittämätön shokki kaiken valvomisen jälkeen. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta oikein kunnolla. Itkukin siinä tuli ja usko kasvatuksen mielekkyyteen oli kovasti koetuksella. Jäimme jälleen odottamaan ja toivomaan, että kaksi pentua sentään selviäisi. Nova tuotiin luoksemme toipumaan ja kuulimme Novankin aiheuttaneen leikkauksen aikana huolta hyvinvoinnistaan. Huonossa lykyssä olisimme voineet siis menettää jopa Novan tässä synnytyksessä. Näin ei onneksi käynyt ja pian lääkäriltä tuli lisää hyviä uutisia. Toinen tehotarkkailussa olleista pennuista oli selvästi edistynyt ja jäisi näillä näkymin eloon. Toisen tilanne näytti edelleen heikolta, joten odottelu jatkui. Toinen pentu tuotiin Novan luokse ja yritimme saada pienen poikapennun syömään. Valitettavasti pentu oli niin väsynyt, ettei se yksinkertaisesti jaksanut edes yrittää imeä ja epätoivo meinasi jälleen iskeä. Sitten tuli viimeiset huonot uutiset. Toinen elossa olevista pennuista oli niin huonossa kunnossa, ettei muuta vaihtoehtoja jäänyt kuin lopettaa pentu. Neljästä pennusta oli siis enää jäljellä vain yksi, eikä kyseinenkään poika suostunut millään imemään.
Tässä vaiheessa paras vaihtoehto vaikutti olevan se, että palaisimme viimein mökille, jossa oma rauha antaisi toivottavasti pennullekin intoa imeä. Kaikkien näiden katastrofien jälkeen pääsimme lähtemään Turusta takaisin Someroa päin hieman ennen aamu yhdeksää. Olimme olleet reissussa jo yli viisi tuntia. Pentu oli matkan ajan sylissäni kylmälaukussa pysyäkseen lämpimänä. Mukaamme oli annettu emonmaidonkorviketta siltä varalta, ettei pentu vielä Somerollakaan suostuisi syömään. Onneksi poika vaikutti matkan aikana hieman virkistyvän. Mökille päästyämme vein pennun ja Novan ensitöikseni saunan rauhaan. Siellä Novan äidinvaistot viimein heräsivät ja vain pienellä opastuksella pentu rupesi imemään ja Nova hoitamaan poikaansa. Tätä hetkeä seuratessa meinasi jälleen pieni itku tulla, sekä ilosta että surusta. Poikaa katsellessani mieleeni syntyi myös nimiehdotus ja kun Sara ehti itsekin saunalle pojan nimeksi annettiin Viileän Valtiaan Onnen Sisu.
Nyt Nova ja Sisu ovat pentulaatikossa suhteellisen rauhallisesti. Pitkän aikaa Sisu piti kovaa mekkalaa ja olin kovin huolissani pennun kylmettymisestä. Lopulta Sisu kuitenkin löysi äitinsä lämpimän kainalon ja uni rupesi maistumaan. Nova on ollut ajoittain hyvin levoton enkä itse voi lähteä kovin pitkäksi aikaa pentuhuoneen ulkopuolelle. Onneksi isovanhempani asuvat lähellä ja ehtivät jo tuoda minulle ruokaakin, etten joudu kauppaan lähteä ja jättämään Novaa yksin. Tytöllä on ilmeisesti jonkinverran myös kipuja ja totta kai on myös outoa tulla kotiin vain yhden pennun kanssa. Onneksi Nova on jälleen osoittanut olevansa täydellinen äiti ja jopa omasta huonosta olostaan huolimatta, Nova pitää huolen, että pentu pysyy lähellä ja lämpimänä. Sisulle on ehtinyt myös kuluneen päivän aikana tulla painoa 10 grammaa jo lisää. Ensimmäisessä punnituksessa minkä pojalle ehdimme tehdä, Sisu painoi 389g ja äsken tarkistus punnituksessa 397g. Toivottavasti poika siis kuoppaisesta alustaan huolimatta saa kasvaa ja varttua komeaksi samojediurokseksi. Pelko varmasti pysyy kuitenkin mielessä pitkää ja tuskin tässä pystyy täysin rauhoittumaan, ennen kuin Sisu on terve 7-viikkoinen pentu. Sisun menehtyneet sisarukset on toimitettu Eviraan tutkittavaksi ja toivottavasti tämä hieman selkeyttää syitä näille tapahtumille.
Lopuksi haluan vielä antaa suuret kiitokset Turun eläinsairaalan henkilökunnalle. Ilman asiantuntevaa hoitoa loppu olisi voinut olla vielä tätäkin ikävämpi. Nyt meillä on kuitenkin kotona hyvin toipuva Nova-äiti ja Sisu-poika. Paras keskittyä posiviitiseen ja suunnata tästä taas eteenpäin.
Kommentit
Lähetä kommentti