1 viikko jo takana pienten mönkijöiden kanssa
Aika rientää vauhdilla eteenpäin, vaikka tulevien kotien näkökulmasta se taitaa nyt madella poikkeuksellisen hitaasti :) Tänään tuli viikko täyteen ja sen kunniaksi Nova päätti ottaa hatkat äitiydestä ja lähteä sekä aamu- että päivälenkille mukaan. Mitään pitkiä lenkkejä ei tietenkään tehty, mutta Nova selvästi kaipasi omaa aikaa aikuisten kesken. Viihtyisi myös mielellään ulkona ja pentulaatikossa ollessaan vaan läähättää kuumuuttaan. Imetyksen jälkeen siirtyykin yleensä samantien vilpoisempaan paikkaan nukkumaan.
Novan antibioottikuuri näyttää tänään edelleen tehoavan ja pissoja ei ole tullut lattialle. Itse tietenkin vainoharhaisena ihmisenä kuvittelen jokaisen läähätyksen olevan merkki jostain pahemmasta, mutta ainakin toistaiseksi Nova on vaikuttanut voivan läkähtymistään lukuunottamatta hyvin. Lämmöt ovat pysyneet normaaleina, ruoka maistuu eikä ulkonakaan pissaile niin paljon. Toivo siis elää, että selviämme säikähdyksellä eikä Novaa ainakaan tarvitsisi alkaa leikkelemään. Mutta eihän näistä ikinä tiedä. Nyt kun edessä on viikonloppu, olen varmasti extra vainoharhainen, koska lääkäriin pääsy on heti vaikeampaa, kun ainoana mahdollisuutena on päivystys, toisin sanoen Pori, Tampere tai Turku.
Pennutkin ovat päättäneet säikäytellä minua hieman lisää. Oppikirjojenhan mukaan terve pentu on lähtökohtaisesti hiljainen ja ääntelee vain nisää etsiessään. No näiden kirjojen kirjoittajat eivät ole samojedipentuja selvästikään tavanneet, sillä täällä kovaäänisyys jatkuu edelleen. Yöllä oli ihan varma, että Rillalla on jokin hätänä, kun tyttö huusi ihan täyttä kurkkua. Yön pimeydessä sekunnit ja minuutit tuntuvat poikkeuksellisin pitkiltä ja olin varma, että tyttö oli huutanut jo ainakin vartin yhteenmenoon. No todenmukaisempi aika taisi olla max 5 minuuttia, mutta väsyneenä kaikki uudet kauhuskenaariot vilisivät mielessä. Loppujen lopuksi Rillan itkun syyksi paljastui sopivan nukkumapaikan puute. Rilla yritti löytää itselleen hyvän paikan jokaisen siskon ja veljen vierestä, sitten myös äidin päältä ja lopulta myös kasvattajan sylistä. Mikään ei kelvannut. Kompromissiksi kävi lopulta Novan ja kasvattajan väli ja siinä sitten silittelin Rillaa selästä tytön rauhoittuessa viimein nukkumaan. Tänään tuntuu siltä, että jokainen pentu on kerran jos toisenkin kokeillut ääniskaalansa riittävyyttä, jopa pikkuinen Lila, jonka kohdalla saatan vain sanoa "sinäkin Brutukseni."
Tänään pennut pääsivät taas kuvaan vaa'an päällä ja kuten näkyy, ahtaaksi käy. Kohta on varmaan pakko lopettaa punnitukset :) Isoin tyttö on huutaja Rilla ja pienimmät Sarri ja Lila. Alla vielä päivän kuvasatoa.
Novan antibioottikuuri näyttää tänään edelleen tehoavan ja pissoja ei ole tullut lattialle. Itse tietenkin vainoharhaisena ihmisenä kuvittelen jokaisen läähätyksen olevan merkki jostain pahemmasta, mutta ainakin toistaiseksi Nova on vaikuttanut voivan läkähtymistään lukuunottamatta hyvin. Lämmöt ovat pysyneet normaaleina, ruoka maistuu eikä ulkonakaan pissaile niin paljon. Toivo siis elää, että selviämme säikähdyksellä eikä Novaa ainakaan tarvitsisi alkaa leikkelemään. Mutta eihän näistä ikinä tiedä. Nyt kun edessä on viikonloppu, olen varmasti extra vainoharhainen, koska lääkäriin pääsy on heti vaikeampaa, kun ainoana mahdollisuutena on päivystys, toisin sanoen Pori, Tampere tai Turku.
Pennutkin ovat päättäneet säikäytellä minua hieman lisää. Oppikirjojenhan mukaan terve pentu on lähtökohtaisesti hiljainen ja ääntelee vain nisää etsiessään. No näiden kirjojen kirjoittajat eivät ole samojedipentuja selvästikään tavanneet, sillä täällä kovaäänisyys jatkuu edelleen. Yöllä oli ihan varma, että Rillalla on jokin hätänä, kun tyttö huusi ihan täyttä kurkkua. Yön pimeydessä sekunnit ja minuutit tuntuvat poikkeuksellisin pitkiltä ja olin varma, että tyttö oli huutanut jo ainakin vartin yhteenmenoon. No todenmukaisempi aika taisi olla max 5 minuuttia, mutta väsyneenä kaikki uudet kauhuskenaariot vilisivät mielessä. Loppujen lopuksi Rillan itkun syyksi paljastui sopivan nukkumapaikan puute. Rilla yritti löytää itselleen hyvän paikan jokaisen siskon ja veljen vierestä, sitten myös äidin päältä ja lopulta myös kasvattajan sylistä. Mikään ei kelvannut. Kompromissiksi kävi lopulta Novan ja kasvattajan väli ja siinä sitten silittelin Rillaa selästä tytön rauhoittuessa viimein nukkumaan. Tänään tuntuu siltä, että jokainen pentu on kerran jos toisenkin kokeillut ääniskaalansa riittävyyttä, jopa pikkuinen Lila, jonka kohdalla saatan vain sanoa "sinäkin Brutukseni."
Tänään pennut pääsivät taas kuvaan vaa'an päällä ja kuten näkyy, ahtaaksi käy. Kohta on varmaan pakko lopettaa punnitukset :) Isoin tyttö on huutaja Rilla ja pienimmät Sarri ja Lila. Alla vielä päivän kuvasatoa.
Estorian Northern Wind "Fiia"
Estorian Northern Sky "Kai"
Estorian Northern Star "Sarri"
Estorian Northern Light "Lila"
Estorian Northern Breeze "Rilla"
Ikäjärjestyksessä Fiia, Kai, Sarri, Lila ja Rilla
Kommentit
Lähetä kommentti