Estorian Northern-pentue
Olipas siinä päivä... tai pitäisi varmaan sanoa kaksi. Olen vielä sen verran pahasti zombie-fiiliksissä kaiken valvomisen jäljiltä, että saa nähdä mitä tämänkin tekstin kirjoittamisesta tulee, mutta yritetään nyt kuitenkin. Tarkoituksena oli runoilla tänne tämä tarina vasta huomenna, mutta sain muutaman tunnin torkuttua ja podengojen kanssa käytyä iltalenkillä, niin aivot toimivat ehkä juuri riittämiin yhtä blogitekstiä varten :)
Tänään näki siis vihdoin ja viimein monien vuosien toiveiden jälkeen ensimmäinen Estorian samojedipentue päivänvalon. Koko kuluneen viikon olemme pentujen syntymään valmistautuneet pentuhuonetta siivoilemalla ja tavaroita keräämällä. Sunnuntaina pesin Novan ja lämpöjä olen mittaillut oikein urakalla, koska koiran ruumiinlämmön laskeutumisen alle 37 asteeseen pitäisi kertoa synnytyksen lähestymisestä. Koko viikon jännitin, koska synnytys alkaa ja siksi Nova oli jopa töissä mukana, koska en uskaltanut jättää neitiä pitkien työpäivien ajaksi vahtimatta kotia. Lopputuloksena Nova sai siis viettää maanantaista keskiviikkoon päivät autossa luokkani ikkunan alla niin, että pystyin koko ajan pitämään silmällä tilannetta. Nova vaikutti nauttivan viileästä autosta niin paljon, että vitsailin Novan pian haluavan jopa synnyttää autoon. Ehkä olisi pitänyt tämä vitsailu jättää sikseen, kuten sain tänään huomata 😅 Mutta eipä mennä asioiden edelle vaan jatketaan. Nova siis viihtyi hyvin autossa ja koko työyhteisöni oli tytölle enemmän kuin kiitollinen, kun neiti panttasi synnytyksen alkua yli keskiviikon, sillä koulullamme oli silloin itsenäisyysjuhla, jonka ohjaamisesta minulla oli suuri vastuu. Kovasti työkaverit jännittivätkin, pääsenkö hoitamaan juhlien visuaalisen puolen ja kuoron säestyksen kunnialla, vai olenko kotona kätilöä leikkimässä. No onneksi Nova ei pitänyt kiirettä ja juhla tuli ja meni ilman synnytyksiä.
Eilen itsenäisyyspäivänä alkoi sitten viimein tapahtumaan. Lämmöt olivat alhaalla heti aamusta ja arvelin vahvasti synnytyksen käynnistyvän yöllä niin kuin edellisilläkin kerroilla. Pienoista jännitystä tosin aiheutti naapurini aikataulut, sillä ystäväni Lauran oli tarkoitus tulla kätilöavuksi, mutta hänellä oli päivän aikana ensin Helsinki-Vantaan keikka, kun hänen piti hakea siskonsa lentoasemalta. Onneksi Nova näytti ottavan avautumisvaiheen rentoutumisen ja voimien keräilyn merkeissä, joten Lauralla oli hyvin aikaa ajella lentokentälle ja takaisin samalla kun itse seurailin linnanjuhlia tv:stä. Nova aina välillä hieman petaili ja läähätteli ja olisi erityisesti ulkona halunnut pistää koko pusikon uusiksi, mutta pääasiassa Novalla ei näyttänyt olevan mikään kiire. Saatoinkin sanoa Lauralle, että hän voi vielä kaikessa rauhassa odotella kotona ja ilmoitan sitten, kun kannattaa tulla paikalle. Hän kun asuu kirjaimellisesti ihan tuossa vieressä, niin ei tosiaan ollut mikään kiire saapua avuksi.
Ilta kului odottelun merkeissä. Sama odottelu jatkui yöllä. Kävin aina välillä Novaa kävelyttämässä ja välillä jo näytti siltä, että nyt se alkaa. Mutta aina vaan se sama odottelu jatkui. Kolmen aikaan merkkejä vaikutti olevan enemmän ilmassa ja siinä vaiheessa hälytin viimein Laurankin paikalle. Kumpikaan meistä ei ollut siihen mennessä saanut nukuttua yhtään eikä jännitys antanut meille nytkään mahdollisuutta lepäilyyn, kun odotimme jotain tapahtuvan. Muutaman supistuksen olimme havaitsevinamme ja synnytys näytti olevan käynnissä, mutta sitten se taas lopahti. Nova olisi ollut paljon kiinnostuneempi repimään pihalla puskaa ja tekemään sinne pesää kuin oikeasti synnyttämään. Värjöttelimme tytön kanssa pitkiä aikoja pihalla, mutta eipä siitä tuntunut olevan apua. Tunnit kuluivat ja yö alkoi muuttua aamuksi, eikä mitään edelleenkään tapahtunut. Tässä vaiheessa me molemmat lueskelimme jo hurjina Parempaan pentutulokseen kirjaa ja ihmettelimme, missä voisi olla vika. Teoriassa avautumisvaihe saattaa kyllä kestää pitkään, joten emme ihan vielä antautuneet paniikin valtaan, mutta hieman ennen seitsämää Nova alkoi muuttua niin levottomaksi, että omat hermot joutuivat todelliselle koetuksella. Mielessä kummitteli Novan edellinen keisarileikkaus ja lopulta tein nopean ratkaisun ja päätin soittaa päivystykseen, koska avausvaihe ei vain näyttänyt muuttuvan kunnon synnytykseksi vaikka kuinka odottelimme.
Porin päivystyksessä ei soittoyrityksisä huolimatta vastattu ja sen jälkeen yritin Pyhäjärven alueen päivystykseen, käytännössä siis Huittisiin. No sieltä vastattiin ja sanottiin, että olisi kyllä hyvä viedä koira näytille, mutta he eivät ota vastaan muuta kuin oman päivystysalueen potilaita. No ei kun yrittämään uudestaan Poriin. Sieltä ei edelleenkään vastata ja hieman jo hädissäni rupesin selvittämään, mikä on seuraavaksi lähin päivystys. Toisin sanoen Tampere tai Turku. No Tampereeltakaan ei heti vastattu joten soitin Turkuun. Siellä oli hyvin kiireinen aamu tiedossa, mutta lupasivat hätätilanteessa ottaa meidät vastaan, jos missään muualla ei ole tilaa. No yritin sitten vielä kerran Poriin, josta lyötiin minulle luuri korvaan ja vielä toistamiseen Tampereelle, jossa nyt vastattiin ja kerrottiin paikkojen olevan täynnä. Ei siinä sitten auttanut muu kuin pakata tavaroita ja Nova mukaan ja lähteä ajelemaan kohti Turkua. Harjavallan kaupungin eläinlääkärin aukeamiseen olisi siinä vaiheessa ollut vielä vajaa tunti, mutta koska ajomatka Turkuun oli niin pitkä (puoliltoista tuntia), päätin, että parempi lähteä suoraan sinne ajelemaan kuin odottaa Harjavallan lääkärin aukeamista siltä varalta, ettei Harjiksessa meitä pystyttäisikään ottamaan vastaaan.
Minä päädyin kuskiksi ja pääsimme Huittisiin asti, kun Nova muuttui sen verran levottomammaksi, että Lauran piti siirtyä tytön luokse takakonttiin henkiseksi tueksi. Minä jatkoi ajamista ja kun matkaa oli käyty tunti, kuului yhtäkkiä takakontista kimeä kiljahdus ja Lauran ääni "täällä on pentu." Nova oli ihan yllättäen päättänyt putkauttaa ensimmäisen pennun maailmaan kellon ollessa noin 8.30. No minä sitten huutelin ratin takaa Lauralle ohjeita ja etsin sopivaa pysähdyspaikkaa päästäkseni itse tarkistamaan tilanteen. Onneksi nopeasti tuli bussipysäkki vastaan ja pääsin Novaa ja pentua vilkaisemaan. Pimeässä autossa katsoin ensin väärin, että kyseessä olisi poika ja melkoinen möhkäle, mutta myöhemmin tarkistus osoittikin ensimmäisen pennun tytöksi... mutta edelleen möhkäleeksi =D Huomattavasti huojentunein mielin jatkoimme ajelua Turkuun Lauran ja Novan hoitaessa ensimmäistä pentua autossa.
Turussa meille oli varattu oma huone, jonne saimme Novan ja ekan tytön kanssa majoittua. Lääkäri tarkisti ultralla pentujen sydänäänet ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Seuraava pentu ei kuitenkaan näyttänyt olevan missään hollilla lääkärin tunnustellessa Novaa eikä supistuksiakaan näyttänyt liiemmin olevan. Päätimmekin antaa luonnolle vielä aikaa hoitaa hommat pienellä avustuksella. Toisin sanoen Nova sai suoneen kalkkia ja lihakseen oksitosiinipiikin. No piikki ei ehtinyt edes vaikuttaa, kun seuraava pentu syntyi. Tällä kertaa energinen poika. Kello oli tässä vaiheessa 9:41 eli yli tunti oli ensimmäisen ja toisen pennun välissä. Poika oli aivan yhtä energinen kuin ensimmäisenä syntynyt tyttö ja kaikki näytti sujuvan hyvin. Nova alkoi tässä vaiheessa muuttua huomattavasti rennommaksi ja äidinvaistot iskivät kunnolla päälle tytön alkaessa hoitamaan pentuja oikein urakalla.
Tämän jälkeen itselleni jäi loppujen lopuksi lähestulkoon pelkkä statistin rooli Nova-Laura-tiimin hoitaessa pennun toisensa jälkeen maailmaan. Supistukset voimistuivat oksitosiinin jälkeen sen verran, että kolmas pentu syntyi noin puolituntia toisen jälkeen kello 10:10 ja neljäs siitä puolentunnin päästä kello 10:40. Lääkäri ja hoitaja kävivät aina välillä tarkastamassa tilanteen, mutta Novaa ei ponnistaminen kiinnostanut vieraiden ihmisten ollessa läsnä, joten hyvin pitkälti saimme rauhassa hoitaa synnytystä keskenämme. Neljännen pennun jälkeen tuli pidempi tauko, kun Nova synnytti välissä yhdet jälkeiset ja lääkäri kävi vielä varmuuden vuoksi antamassa yhden lisäpiikin oksitosiinia. Tässä vaiheessa jouduimme vaihtamaan huonetta, koska ultralaitetta tarvittiin toiselle potilaalle, mutta onneksi vaihdos ei Novaa hätkähdyttänyt, vaan tästä meni vain hetki ja 12:15 syntyi viimeinen tyttö maailmaan.
Viimeistä tyttöä odotellessa hoitaja oli toimittanut meille vaa'an ja pentujen väliaikaista merkkausta varten erivärisiä siderullia. Punnituksissa ensimmäinen tyttö painoi 445g, poika 440g, toinen tyttö 415g, kolmas 430g ja neljäs 443g. Saimme pentujen jalkoihin kiedottua väliaikaiset siteet merkkaamaan, kuka oli kuka. Kauhean hyvin ne eivät pysyneet kiinni aktiivisilla pennuilla, mutta onneksi pentujen napanuorissa oli sen verran eroa, että kaikki ole helppo jokatapauksessa tunnistaa 😄 Jokainen pentu näytti voivan erinomaisesti ja pentujen putsauksen yhteydessä oli tullut todistettua myös, että jokaisella riitti keuhkoissa paremmin kuin hyvin ilmaa melkoisten huutojen ja kiljunnan aikaansaamiseksi.
Viimeisen pennun jälkeen otimme Novasta vielä varmuuden vuoksi röntgenin varmistaaksemme, että kyseessä oli tosiaan viimeinen pentu ja noin puoli kahdelta pääsimme lopultakin lähtemään kotia päin ajelemaan. Väsymys aiheutti pikkuisen haasteita ja ilman juttuseuraa olisin varmasti nukahtanut rattiin. Siinä vaiheessa oli nimittäin tullut valvottua jo noin 30 tuntia putkeen. Edellisestä ruokailustakin oli aikaa vierähtänyt lähes vuorokausi, koska synnytyksen aikana ei ruoka tietenkaan ollut maistunut. Hieman heikossa hapessa olimme siis kaikki päästyämme viimein Harjavaltaan. Täällä Laura pesi Novan samalla kun minä kävin laittamassa pentulaatikon uudestaan kuntoon. Sitten pennut pääsivätkin kotiutumaan ja laitoin jokaiselle hieman paremman tunnistusmerkin erivärisiä kynsilakkoja käyttäen. Nyt ensimmäisellä tytöllä on oranssi täplä, toisella punainen, kolmannella liila ja neljännellä sininen. Koko viisikko on todella reippaalla tuulella. Kujerrus käy pentulaatikossa kuin täällä olisi jotain pieniä lintuja, sillä pennut kyllä protestoivat äänekkäästi aina kun nisä on hukassa tai silloinkin, kun maitoa on jo suu täynnä. Olen kyllä todella ylpeä koko pesueesta sekä tietenkin Novasta, joka hoiti tämän synnytyksen kaikkien vaiheiden jälkeen kunniakkaasti loppuun saakka. Hyvä Nova!
Pentujen rekisterinimiäkin olen tässä kuumeisesti miettinyt ja ne tulevat kaikki alkamaan näillä näkymin sanalla Northern... juuri ohimenneen itsenäisyyspäivän kunniaksi tietenkin :) Todennäköisesti pennut tulevat olemaan Estorian Northern Lights, E Northern Star, E Northern Wind, E Northern Storm, E Northern Sky. Huomenna annan varmasti kaikille pennuille myös jonkinlaiset työnimet, kun haluan aina kutsua pentuja jotenkin muuten kuin värikoodeilla. Yksi työnimi on itseasiassa jo olemassa. Autoon syntynyt tyttö on luonnollisesti Fiia, kun kerran Fiat Fiorinossani päätti syntyä =D
Tänään näki siis vihdoin ja viimein monien vuosien toiveiden jälkeen ensimmäinen Estorian samojedipentue päivänvalon. Koko kuluneen viikon olemme pentujen syntymään valmistautuneet pentuhuonetta siivoilemalla ja tavaroita keräämällä. Sunnuntaina pesin Novan ja lämpöjä olen mittaillut oikein urakalla, koska koiran ruumiinlämmön laskeutumisen alle 37 asteeseen pitäisi kertoa synnytyksen lähestymisestä. Koko viikon jännitin, koska synnytys alkaa ja siksi Nova oli jopa töissä mukana, koska en uskaltanut jättää neitiä pitkien työpäivien ajaksi vahtimatta kotia. Lopputuloksena Nova sai siis viettää maanantaista keskiviikkoon päivät autossa luokkani ikkunan alla niin, että pystyin koko ajan pitämään silmällä tilannetta. Nova vaikutti nauttivan viileästä autosta niin paljon, että vitsailin Novan pian haluavan jopa synnyttää autoon. Ehkä olisi pitänyt tämä vitsailu jättää sikseen, kuten sain tänään huomata 😅 Mutta eipä mennä asioiden edelle vaan jatketaan. Nova siis viihtyi hyvin autossa ja koko työyhteisöni oli tytölle enemmän kuin kiitollinen, kun neiti panttasi synnytyksen alkua yli keskiviikon, sillä koulullamme oli silloin itsenäisyysjuhla, jonka ohjaamisesta minulla oli suuri vastuu. Kovasti työkaverit jännittivätkin, pääsenkö hoitamaan juhlien visuaalisen puolen ja kuoron säestyksen kunnialla, vai olenko kotona kätilöä leikkimässä. No onneksi Nova ei pitänyt kiirettä ja juhla tuli ja meni ilman synnytyksiä.
Nova pestynä
Rentoa loikoilua
Podengojen pentulaatikko olisi taas kelvannut omaa paremmin
Itsenäisyyspäivän potretti
Eilen itsenäisyyspäivänä alkoi sitten viimein tapahtumaan. Lämmöt olivat alhaalla heti aamusta ja arvelin vahvasti synnytyksen käynnistyvän yöllä niin kuin edellisilläkin kerroilla. Pienoista jännitystä tosin aiheutti naapurini aikataulut, sillä ystäväni Lauran oli tarkoitus tulla kätilöavuksi, mutta hänellä oli päivän aikana ensin Helsinki-Vantaan keikka, kun hänen piti hakea siskonsa lentoasemalta. Onneksi Nova näytti ottavan avautumisvaiheen rentoutumisen ja voimien keräilyn merkeissä, joten Lauralla oli hyvin aikaa ajella lentokentälle ja takaisin samalla kun itse seurailin linnanjuhlia tv:stä. Nova aina välillä hieman petaili ja läähätteli ja olisi erityisesti ulkona halunnut pistää koko pusikon uusiksi, mutta pääasiassa Novalla ei näyttänyt olevan mikään kiire. Saatoinkin sanoa Lauralle, että hän voi vielä kaikessa rauhassa odotella kotona ja ilmoitan sitten, kun kannattaa tulla paikalle. Hän kun asuu kirjaimellisesti ihan tuossa vieressä, niin ei tosiaan ollut mikään kiire saapua avuksi.
Pentulaatikossa odottelua
Mitä ahtaampi paikka, sen parempi, totesi Nova
Ilta kului odottelun merkeissä. Sama odottelu jatkui yöllä. Kävin aina välillä Novaa kävelyttämässä ja välillä jo näytti siltä, että nyt se alkaa. Mutta aina vaan se sama odottelu jatkui. Kolmen aikaan merkkejä vaikutti olevan enemmän ilmassa ja siinä vaiheessa hälytin viimein Laurankin paikalle. Kumpikaan meistä ei ollut siihen mennessä saanut nukuttua yhtään eikä jännitys antanut meille nytkään mahdollisuutta lepäilyyn, kun odotimme jotain tapahtuvan. Muutaman supistuksen olimme havaitsevinamme ja synnytys näytti olevan käynnissä, mutta sitten se taas lopahti. Nova olisi ollut paljon kiinnostuneempi repimään pihalla puskaa ja tekemään sinne pesää kuin oikeasti synnyttämään. Värjöttelimme tytön kanssa pitkiä aikoja pihalla, mutta eipä siitä tuntunut olevan apua. Tunnit kuluivat ja yö alkoi muuttua aamuksi, eikä mitään edelleenkään tapahtunut. Tässä vaiheessa me molemmat lueskelimme jo hurjina Parempaan pentutulokseen kirjaa ja ihmettelimme, missä voisi olla vika. Teoriassa avautumisvaihe saattaa kyllä kestää pitkään, joten emme ihan vielä antautuneet paniikin valtaan, mutta hieman ennen seitsämää Nova alkoi muuttua niin levottomaksi, että omat hermot joutuivat todelliselle koetuksella. Mielessä kummitteli Novan edellinen keisarileikkaus ja lopulta tein nopean ratkaisun ja päätin soittaa päivystykseen, koska avausvaihe ei vain näyttänyt muuttuvan kunnon synnytykseksi vaikka kuinka odottelimme.
Synnytyksen odottelua
Porin päivystyksessä ei soittoyrityksisä huolimatta vastattu ja sen jälkeen yritin Pyhäjärven alueen päivystykseen, käytännössä siis Huittisiin. No sieltä vastattiin ja sanottiin, että olisi kyllä hyvä viedä koira näytille, mutta he eivät ota vastaan muuta kuin oman päivystysalueen potilaita. No ei kun yrittämään uudestaan Poriin. Sieltä ei edelleenkään vastata ja hieman jo hädissäni rupesin selvittämään, mikä on seuraavaksi lähin päivystys. Toisin sanoen Tampere tai Turku. No Tampereeltakaan ei heti vastattu joten soitin Turkuun. Siellä oli hyvin kiireinen aamu tiedossa, mutta lupasivat hätätilanteessa ottaa meidät vastaan, jos missään muualla ei ole tilaa. No yritin sitten vielä kerran Poriin, josta lyötiin minulle luuri korvaan ja vielä toistamiseen Tampereelle, jossa nyt vastattiin ja kerrottiin paikkojen olevan täynnä. Ei siinä sitten auttanut muu kuin pakata tavaroita ja Nova mukaan ja lähteä ajelemaan kohti Turkua. Harjavallan kaupungin eläinlääkärin aukeamiseen olisi siinä vaiheessa ollut vielä vajaa tunti, mutta koska ajomatka Turkuun oli niin pitkä (puoliltoista tuntia), päätin, että parempi lähteä suoraan sinne ajelemaan kuin odottaa Harjavallan lääkärin aukeamista siltä varalta, ettei Harjiksessa meitä pystyttäisikään ottamaan vastaaan.
Eikä vieläkään mitään tapahdu
Minä päädyin kuskiksi ja pääsimme Huittisiin asti, kun Nova muuttui sen verran levottomammaksi, että Lauran piti siirtyä tytön luokse takakonttiin henkiseksi tueksi. Minä jatkoi ajamista ja kun matkaa oli käyty tunti, kuului yhtäkkiä takakontista kimeä kiljahdus ja Lauran ääni "täällä on pentu." Nova oli ihan yllättäen päättänyt putkauttaa ensimmäisen pennun maailmaan kellon ollessa noin 8.30. No minä sitten huutelin ratin takaa Lauralle ohjeita ja etsin sopivaa pysähdyspaikkaa päästäkseni itse tarkistamaan tilanteen. Onneksi nopeasti tuli bussipysäkki vastaan ja pääsin Novaa ja pentua vilkaisemaan. Pimeässä autossa katsoin ensin väärin, että kyseessä olisi poika ja melkoinen möhkäle, mutta myöhemmin tarkistus osoittikin ensimmäisen pennun tytöksi... mutta edelleen möhkäleeksi =D Huomattavasti huojentunein mielin jatkoimme ajelua Turkuun Lauran ja Novan hoitaessa ensimmäistä pentua autossa.
Kolme ensimmäistä
Turussa meille oli varattu oma huone, jonne saimme Novan ja ekan tytön kanssa majoittua. Lääkäri tarkisti ultralla pentujen sydänäänet ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Seuraava pentu ei kuitenkaan näyttänyt olevan missään hollilla lääkärin tunnustellessa Novaa eikä supistuksiakaan näyttänyt liiemmin olevan. Päätimmekin antaa luonnolle vielä aikaa hoitaa hommat pienellä avustuksella. Toisin sanoen Nova sai suoneen kalkkia ja lihakseen oksitosiinipiikin. No piikki ei ehtinyt edes vaikuttaa, kun seuraava pentu syntyi. Tällä kertaa energinen poika. Kello oli tässä vaiheessa 9:41 eli yli tunti oli ensimmäisen ja toisen pennun välissä. Poika oli aivan yhtä energinen kuin ensimmäisenä syntynyt tyttö ja kaikki näytti sujuvan hyvin. Nova alkoi tässä vaiheessa muuttua huomattavasti rennommaksi ja äidinvaistot iskivät kunnolla päälle tytön alkaessa hoitamaan pentuja oikein urakalla.
Yhtä vielä odoteltiin
Tämän jälkeen itselleni jäi loppujen lopuksi lähestulkoon pelkkä statistin rooli Nova-Laura-tiimin hoitaessa pennun toisensa jälkeen maailmaan. Supistukset voimistuivat oksitosiinin jälkeen sen verran, että kolmas pentu syntyi noin puolituntia toisen jälkeen kello 10:10 ja neljäs siitä puolentunnin päästä kello 10:40. Lääkäri ja hoitaja kävivät aina välillä tarkastamassa tilanteen, mutta Novaa ei ponnistaminen kiinnostanut vieraiden ihmisten ollessa läsnä, joten hyvin pitkälti saimme rauhassa hoitaa synnytystä keskenämme. Neljännen pennun jälkeen tuli pidempi tauko, kun Nova synnytti välissä yhdet jälkeiset ja lääkäri kävi vielä varmuuden vuoksi antamassa yhden lisäpiikin oksitosiinia. Tässä vaiheessa jouduimme vaihtamaan huonetta, koska ultralaitetta tarvittiin toiselle potilaalle, mutta onneksi vaihdos ei Novaa hätkähdyttänyt, vaan tästä meni vain hetki ja 12:15 syntyi viimeinen tyttö maailmaan.
Viimein koko katras syntynyt
Viimeistä tyttöä odotellessa hoitaja oli toimittanut meille vaa'an ja pentujen väliaikaista merkkausta varten erivärisiä siderullia. Punnituksissa ensimmäinen tyttö painoi 445g, poika 440g, toinen tyttö 415g, kolmas 430g ja neljäs 443g. Saimme pentujen jalkoihin kiedottua väliaikaiset siteet merkkaamaan, kuka oli kuka. Kauhean hyvin ne eivät pysyneet kiinni aktiivisilla pennuilla, mutta onneksi pentujen napanuorissa oli sen verran eroa, että kaikki ole helppo jokatapauksessa tunnistaa 😄 Jokainen pentu näytti voivan erinomaisesti ja pentujen putsauksen yhteydessä oli tullut todistettua myös, että jokaisella riitti keuhkoissa paremmin kuin hyvin ilmaa melkoisten huutojen ja kiljunnan aikaansaamiseksi.
Kotona viimein
Viimeisen pennun jälkeen otimme Novasta vielä varmuuden vuoksi röntgenin varmistaaksemme, että kyseessä oli tosiaan viimeinen pentu ja noin puoli kahdelta pääsimme lopultakin lähtemään kotia päin ajelemaan. Väsymys aiheutti pikkuisen haasteita ja ilman juttuseuraa olisin varmasti nukahtanut rattiin. Siinä vaiheessa oli nimittäin tullut valvottua jo noin 30 tuntia putkeen. Edellisestä ruokailustakin oli aikaa vierähtänyt lähes vuorokausi, koska synnytyksen aikana ei ruoka tietenkaan ollut maistunut. Hieman heikossa hapessa olimme siis kaikki päästyämme viimein Harjavaltaan. Täällä Laura pesi Novan samalla kun minä kävin laittamassa pentulaatikon uudestaan kuntoon. Sitten pennut pääsivätkin kotiutumaan ja laitoin jokaiselle hieman paremman tunnistusmerkin erivärisiä kynsilakkoja käyttäen. Nyt ensimmäisellä tytöllä on oranssi täplä, toisella punainen, kolmannella liila ja neljännellä sininen. Koko viisikko on todella reippaalla tuulella. Kujerrus käy pentulaatikossa kuin täällä olisi jotain pieniä lintuja, sillä pennut kyllä protestoivat äänekkäästi aina kun nisä on hukassa tai silloinkin, kun maitoa on jo suu täynnä. Olen kyllä todella ylpeä koko pesueesta sekä tietenkin Novasta, joka hoiti tämän synnytyksen kaikkien vaiheiden jälkeen kunniakkaasti loppuun saakka. Hyvä Nova!
Pentujen rekisterinimiäkin olen tässä kuumeisesti miettinyt ja ne tulevat kaikki alkamaan näillä näkymin sanalla Northern... juuri ohimenneen itsenäisyyspäivän kunniaksi tietenkin :) Todennäköisesti pennut tulevat olemaan Estorian Northern Lights, E Northern Star, E Northern Wind, E Northern Storm, E Northern Sky. Huomenna annan varmasti kaikille pennuille myös jonkinlaiset työnimet, kun haluan aina kutsua pentuja jotenkin muuten kuin värikoodeilla. Yksi työnimi on itseasiassa jo olemassa. Autoon syntynyt tyttö on luonnollisesti Fiia, kun kerran Fiat Fiorinossani päätti syntyä =D
1. syntynyt oranssi tyttö "Fiia"
2. syntynyt poika
3. syntynyt punainen tyttö
4. syntynyt liila tyttö
5. syntynyt sininen tyttö
Tytöt kaikki syömässä ja poika nukkumassa
Kommentit
Lähetä kommentti