Vappu-riiviöt jo 3 viikkoa

toukokuuta 01, 2023

Vappu-riiviöt jo 3 viikkoa

Tänään juhlitaan vappua ja samalla pentujen 3-viikkois synttäreitä. Pennut ovat kuluneen viikon aikana kasvaneet ja kehittyneet todella paljon ja tässä ensin viikkopotretit nelikosta.

ESTORIAN GUINEVERE'S TALE

Lempinimi "Tale", painoa 770g

ESTORIAN GUINEVERE'S LORE
Lempinimi "Loru", painoa 616g

ESTORIAN GUINEVERE'S SAGA
Lempinimi "Saaga", painoa 801g

ESTORIAN GUINEVERE'S MYTH
Lempinimi "Myytti", painoa 715g

Kuluneen viikon aikana pennut ovat ruvenneet muuttumaan pieniksi riiviöiksi. Kävely luonnistuu koko ajan paremmin, vaikka se vielä melko huojuvaa onkin, ja pennut ovat alkaneet leikkiä keskenään. Pääasiassa pennut toki edelleen nukkuvat eli pahin riiviövaihe on vielä kaukana edessä, mutta nyt jo pennut ovat näyttäneet merkkejä tulevista tempperamenteistaan... ja sitä näiltä kaikilta neljältä tuntuu löytyvän.

Koko nelikko. Ylimpänä Loru, alhaalla vasemmalta oikealle Saaga, Myytti ja Tale.

Myytti, Saaga ja Loru

Loru ja Tale

Saaga ja Myytti

Porukan ehdottomasti tempperamenttisin on Myytti. Tämä porukan tummin tyyppi on myös tällä hetkellä se pentu, jonka voin melko varmasti sanoa olevan karvanlaadultaan karkea. Neidin turkki on selvästi pidempää kuin muilla ja varsinkin naamassa on jo vähän jotain partaan vivahtavaa. Myytti on innokas hännänheiluttaja, joka tulee mielellään tekemään tuttavuutta kanssani aina hereillä ollessaan. Tyttö viihtyy sylissä ja rakastaa sormien järsimistä. Crocsit näyttävät kiehtovan Myyttiä samaan tapaan kuin äitiään Freyaa. Myytti osaa olla todellinen tuittupää ja neiti on vähän väliä murisemassa sisaruksilleen, jos joku tekee jotain sellaista, mistä neiti ei pidä. Eilen Myytti suuttui jopa äidilleen ja kävi oikein kunnolla murisemaan äitinsä kaulaa vasten. En tiedä, pitäisikö tästä tempperamentista olla jo vähän huolissaan. Toisaalta myös Freya ja Dafne ovat olleet melkoisen tempperamenttisia tapauksia alusta asti, joten ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että olen ihan hurmaantunut tästä pikku muijasta.

Myytti siskojensa päällä

Crocseihin tutustumista

Myytin jälkeen eniten tempperamenttia tuntuu löytyvän mini-Dafnelta eli Lorulta. Lorussa on värityksensä ja maneeriensa kanssa niin paljon samaa kuin siskopuolessaan, että eihän kyseistä neitiä voi olla ihailematta. Dafnen tavoin Loru ärrää oikein kunnolla, jos hänet kesken puuhastelun kaappaa syliin. Itse Loru siis kyllä mielellään kiipeää syliin sormia tai lahjetta syömään, mutta auta armias, jos neidin nappaa syliin, kun hän on puuhaamassa jotain omiaan. Loru on myös pienen kokonsa ansiosta tällä hetkellä porukan ketterin ihan niin kuin Dafne aikoinaan. Lorun karvanlaadusta en vielä osaa sanoa mitään varmaa, mutta ehkä tälläkin neidillä on naamassa aavistus jotain sellaista pidempään karvaan viittaavaa, että parta saattaa vielä alkaa kasvaa.

Loru porukan alimmaisena

Loru äitinsä poskea vasten

Saaga on tällä hetkellä porukan rauhallisin. Neiti ei ihan samaan tapaan tunge heti syliin kuin muut, vaan viihtyy myös omissa oloissaan. Kuluneen viikon jälkeen olisin voinut kutsua neitiä oikein herttaiseksi ja helpoksi tapaukseksi, jos en olisi tänään ottanut neitiä pentulaatikosta pois vähän yllättäen, minkä seurauksena myös Saaga osoitti isolla murinalla podengomaisen tempperamenttinsa. En suoraan sanottuna muista, että aikaisemmissa podengopentueissani olisi ollut ihan näin ärhäköitä murisijoita, joten saa nähdä, millaisen kaaoksen nämä kolme tyttöä saavat aikaan. Saagalla on tällä hetkellä lyhyin turkki ja mielestäni suurin todennäköisyys jäädä sileäksi. Neiti on myös todella sievä ja rakastan varsinkin tytön ilmettä.

Saaga meni äitinsä alle näin nukkumaan

Saagalla on naamassa tuollainen pitkulainen valkoinen viiva.

Tale on kuluneen viikon aikana ollut ehkä vähän sellainen laiskan letkeä siskoihinsa verrattuna. Tytöt ovat mielestäni lähteneet vähän herkemmin seikkailemaan, kun taas Tale suuntaa yleensä saman tien sormieni kimppuun. Pojan ikenet taitavat kutista, koska Tale on koko ajan jotain järsimässä. Tale ei ihan samassa määrin murise kuin siskonsa, mutta muita ääniä pojasta kyllä lähtee. Tänään pennut saivat maistella ensimmäistä kertaa jauhelihaa ja nuo seisoimakuvat otin jauhelihan avulla. Todella ahnaasti kaikki pennut lihaa maistelivat ja Tale oli niin innoissaan, että takajalat liukuivat kokoajan alta pois, kun poika niin hirveästi venytti itseään eteenpäin. Talella on myös naamassa jotain vähän sellaisia pidempiä karvahaivenia, jotka voisivat viitata karkeakarvaisuuteen, mutta en uskalla vielä sanoa asian suhteen juuta enkä jaata. Eiköhän nuo karvat tässä seuraavan parin viikon aikana rupea paremmin näkymään, jos Myytin lisäksi joku muu on karkeaksi kehittymässä.

Tale kuvassa vasemmalla, sitten siskot Saaga ja Loru.

3-viikkois synttäreiden kunniaksi pennut saavat tosiaan aina ensimmäisen maistelunsa kiinteää ruokaa. Se oli tänään jymymenestys, mikä lupaa hyvää kiinteään ruokaan siirtymisen suhteen. Tähän samaan aikaan annan pennuille myös ensimmäisen matokuurin ja siitä nelikko ei pitänyt läheskään samassa määrin. Seurauksena oli melkoista kakomista ja yökkimistä. Lohtua piti kivuta hakemaan kasvattajatädin syliin ja siinä sitten nelikko murmutti ikävää kohteluaan yhteen ääneen parisen minuuttia muristen. Näillä pennuilla tuntuu olevan melkoinen ääniskaala. Välillä kuuluu haukahduksia, välillä itkun sekaista ulinaa. Murina on iso hitti ja eilen lauleskelin pennuille, minkä seurauksena kaikki neljä alkoivat kujertaa mukana. Yleensä joka pentueessa on ollut joku pentu, joka on laulustani innostunut, mutta tässä pentueessa kaikki neljä tuntuivat tykkäävän melodisemmista äänistä. Saa nähdä saisinko tuota kujerrusta jossain kohtaa videolla. IG-stoorini ovat olleet jo täynnä pentujen muita ääniä, niin tuo laulukin olisi kiva ikuistaa.

Talella ja Saagalla naama jauhalihassa

Saaga herkkusuu

Myytinkin parta likaisena jauhelihasta

Loru sai naamansa niin ikään tämän näköiseksi.

Tällä viikolla olen ottanut pentuja joka päivä pentulaatikon ulkopuolelle tepastelemaan. Vielä näistä pennuista ei kovin innokkaita seikkailijoita ole tullut, vaan pienen pyörähdyksen jälkeen pennut aina kiipeävät nopeasti syliini turvaan nukkumaan. Pennut tykkäävät selvästi mahdollisimman lämpimästä ja siksi kasvattajan syli on erityisen suuressa suosiossa. Yleensä pennut nukahtavat siihen ja sitten kun jalkani puutuvat, siirrän pennut varovasti pentulaatikkoon nukkumaan. Tänään aitasin pentuhuoneeseen vähän isompaa tilaa pentuja varten, mutta todennäköisesti vielä ainakin tämän alkuviikon suljen pennut pentulaatikkoon, ettei kukaan eksyisi liian kauaksi muista ja hätääntyisi. Kun olen kotona, pentulaatikko saa olla auki, jos pennut vaikka innostuvat lähtemään seikkailulle. Tällä hetkellä pennut itse asiassa nukkuvat Freyan kanssa keskellä lattiaa, mihin pennut siirsin... sen jälkeen kun nelikko oli nukahtanut syliini tuon kamalan matolääke-kidutuksen jälkeen.

Tällainen tila pennuilla siis on siinä kohtaa, kun intoutuvat lopulta vähän laajemmalle alueelle seikkailemaan. Tuon hyllyn eteen laitan myös aitaa niin, etteivät lakanat saa heti kyytiä. Lattialla on pentupaketteihin mukaan lähtevät vaalean siniset norsut.

Loru alimmaisena selällään. Takimmaisena Myytti, keskellä Saaga ja edustalla Tale.

Pennut tykkäävät niin paljon lämmöstä, että aina haluavat tällaisen pesän itselleen nukkumista varten.

Valpas äiti pentujensa kanssa.

Tällaista tällä kertaa täältä Harjavallasta. Tulevalla viikolla olisi tarkoitus pikku hiljaa aloittaa pentujen tutustuttaminen muihin koiriin, mutta tietenkin Freyan ehdoilla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että todennäköisesti jossain kohtaa tätä viikkoa testaan, pääsisivätkö Windy tai Dafne pentuhuoneen puolelle vähän etäämmältä pentuja katsomaan. Windy on Freyan idoli ja Dafne Freyan tytär ja ainakin viime pentueessa juuri nämä kaksi saivat ensimmäisenä luvan tulla pentuja katsomaan. Todennäköisesti niin myös tällä kertaa. Mutta se selviää tulevan viikon aikana. Toivottavasti Freya ei heittäydy pentujen suhteen liian suojelevaiseksi, sillä puolentoista viikon päästä perjantaina meidän pitäisi ensimmäistä kertaa lähteä autolla matkustamaan pentujen kanssa, joten olisi hyvä, ettei Freya repisi muiden koirien läsnäolosta pelihousujaan. Peukut pystyyn, että Freya olisi myötämielisellä tuulella.