6 viikkoa takana - piraija-moodi aktivoitunut
Pennut täyttivät tänään 6 viikkoa ja olemme siinä pisteessä, että päässä soi "Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy..." Pennut ehtivät kirjaimellisesti joka paikkaan ja haluaisivat päästä kaikkialle mukaan. Portit ovat vihollinen numero 1 ja pirpanat tekevätkin kaikkensa päästäkseen luvattomasti "aidan vihreämmälle puolelle". Ennen kuin kerron kuluneen viikon seikkailuista tarkemmin, niin tässä taas tämän viikon potrettikuvat. Mukana myös tekoälyn tekemät muotokuvat viime viikkoisista potreteista.
ESTORIAN GUINEVERE'S TALE
Lempinimi "Tale"
ESTORIAN GUINEVERE'S LORE
Lempinimi "Loru"
ESTORIAN GUINEVERE'S SAGA
"SAAGA"
ESTORIAN GUINEVERE'S MYTH
"MYYTTI"
Pennut ovat nyt niin isoja, että en tänään yrittänyt nelikkoa enää punnita. Tale tuntuu käsissä ehdottomasti porukan isoimmalta ja jäntevimmältä. Poika on myös selvästi siskojaan hieman neliskanttisempi. Saaga on edelleen toiseksi suurin ja hieman pitkärunkoisempi kuin muut. Muistuttaa itse asiassa todella paljon äitiään saman ikäisenä. Myytti, pieni karvaturri, on Lorua isompi, mutta molemmat ovat edelleen selvästi vähän pienempää kaliiperia. Loru on sirompi ja Myytti pikkuisen rotevampi. Kaksikolla on myös edelleen ihan selvä alapurenta, mikä harmittaa kyllä todella paljon. Elättelen silti toiveita, että purenta kaksikolla asettuisi kun ikää tulee lisää, vaikka ilmeisesti alapurennan korjautuminen on epätodennäköisempää kuin yläpurennan. Paino sanalla epätodennäköisempää eli mahdollista se kuitenkin on. Perjantaina olemme menossa Euraan sirutuksia ja eläinlääkärintarkistusta varten. Saan siellä samalla kyseltyä lääkärin mielipidettä näistä purennoista. Lorulla alapurenta on tällä hetkellä voimakkain, mutta myös Myytillä se on ihan selkeä. Talen leuat ovat tällä hetkellä joko ihan lievässä alapurennassa tai tasapurennassa. Tämä antaa vähän toivoa Lorun ja Myytin suhteen, koska Talellahan oli syntyessä selvä alapurenta. Joten kentis myös Myytin ja Lorun purennat tuosta vielä asettuvat.
Pennut jaksavat olla joka päivä hereillä pidempiä aikoja. Parhaimmillaan saamme nauttia puolentunnin yhtäjaksoisesta kaaoksesta, kun pennut pistävät ranttaliksi. Viime viikolla pennut päättivät, että he eivät enää halua olla pentuhuoneessa aka keittiössä. Jos yritin nelikon lukita portin taakse, alkoi saman tien ihan järjetön meuhkaaminen ja varsinkin yöllä kasvattaja haluttiin herättää. Nyt pennut ovatkin melko pitkälti muuttaneet olohuoneeseen. Perjantaina ja tänään maanantaina uskaltauduin jättämään nelikon työpäivänkin ajaksi samaan tilaan aikuisten podengojen kanssa. Aikuiset pääsevät sohvalle turvaan ja pennut saavat nauttia laumaelämästä sydämensä kyllyydestä. Vain Nova ja Hestia joutuvat olemaan makuuhuoneessa työpäivän ajan, sillä näitä isompia koiria en uskalla valvomatta pentujen kanssa jättää. Gaiasta on tullut selvästi pentujen suosikkitäti, joka on aina valmis painimaan. Myös Dafne on innokas leikittäjä ja välillä jopa Freya on unohtanut pentuväsymyksensä ja ruvennut painimaan pentujen kanssa. Kaikista onnellisin pentujen kanssa leikkijä taitaa siitä huolimatta olla Hestia, jolla on vihdoin Freyan lupa tulla pentujen kanssa leikkimään milloin tahansa. Hestia joutuu tosin pitämään päällään kuonokoppaa, ettei vaan kävisi vahinkoa, jos Freya ja Hestia päättäisivätkin alkaa riidellä pennuista. Kaikki tuntuu kuitenkin sujuvan todella hyvin ja vain harvoin joudun muistuttamaan aikuisia siitä, että Tale, Loru, Myytti ja Saaga ovat vasta vauvoja eivätkä voi ihan kaikkein rajuimpia leikkejä vielä leikkiä.
Freya vahtii pentujen ja Hestian leikkejä yleensä sohvalta käsin.
Nova nauttii myös pentujen parissa todella suurta suosiota. Nova itse ei ole aivan yhtä innoissaan pentujen rakkaudenosoituksista, mutta pirpanat ovat aivan haltioissaan noista Novan karvoista. Heti jos Nova yrittää jossain nukkua, pentu jos toinenkin päätyy yleensä karvaisen hännän kimppuun. Novan isoin ihailija on ehdottomasti Myytti, joka välillä taittuu lähes kaksinkerroin yrityksissään mielistellä ärisevää Novaa. Myytti tuo todella vahvasti äitinsä mieleen, sillä myös Freya yrittää aina mielistellä Novaa huonolla menestyksellä. Myyttiä Nova tuntuu sietävän huomattavasti paremmin, mutta kyllä tuon samojedin hermot ovat melkoisella koetuksella, kun piraijat roikkuvat milloin hännässä ja milloin tassussa kiinni. Pennut saavat myös suunsa vähän väliä niin täyteen karvaa, ettei siihen oikein auta kuin yskiä. Viikonloppuna olimme Mäntsälässä ja pennut nukkuivat muiden koirien ja minun kanssani samassa huoneessa. Yhdessä kohtaa heräsin siihen, että Nova murisee. Katsoin sängyn reunan yli ja siellä Nova oli puoliksi sängyn alle piiloutuneena ja kaikki neljä pentua hännän kimpussa. Tuli oikein sääli meidän melkein 10-vuotiasta veteraania. Irrotin pennut hännän kimpusta ja hetken päästä saimme onneksi jatkaa unia ilman uunia piraijaiskuja.
Viikonloppuna teimme tosiaan pentujen kanssa toista kertaa vähän pidemmän autoreissun, kun lähdimme Mäntsälään. Pennut saivat siellä tavata Mäntsälän pojat eli Waldon, Junnun, Pepsin ja Daimin (joista kaksi jälkimmäistä asuvat tätä nykyä tosin Helsingissä). Isoisä Waldo oli hyvin kauhistunut jälkikasvunsa tapaamisesta ja eno Junnu lähti myös nopeasti karkuun. Sen sijaan Pepsi ja Daim olivat pennuista hyvinkin kiinnostuneita ja Daim kävi pentuja moneen otteeseen nuuhkimassa. Automatka sujui kerrassaan esimerkillisesti ja Mäntsälässä pennut uskaltautuivat aika nopeasti seikkailemaan uudessa ympäristössä. Vähän iso talo nelikkoa ensin arvelutti eikä oltaisi uskaltauduttu eteistä pidemmälle, mutta nopeasti selvisittiin tästä alkujärkytyksestä. Myös iso piha oli aluksi hieman jännittävä, mutta todella nopeasti pennut oppivat ottamaan kaiken ilon irti vihreästä ruohosta, mitä omalta pihaltamme ei vielä löydy. Pennut osasivat myös hienosti kulkea edestakaisin kuistilta pihalle, vaikka pudotus kuistilta onkin aika iso. Pennut tykästyivät ulkona olemiseen jopa siinä määrin, että palattuamme takaisin Harjavaltaan, pennut ovat alkaneet itkeä ulko-oven edessä, kun haluaisivat vaan pihalle leikkimään. Hieman jo kauhulla odotan, että parin viikon päästä muutamme mökille ja siellä pitäisi jollain tavalla pysyä näiden vauhtihirmujen matkassa.
Windy ei yleensä päästä ketään nukkumaan viereensä, mutta pennut olivat yllättäen tervetulleita petiin sängyn alle.
Mäntsälän lisäksi vierailimme viikonloppuna myös Askolassa, Myytin tulevan perheen luona. Myytti muuttaa siis asumaan perheeseen, josta löytyy ex-sijoituskoirani Vappu (Novan siskopuoli) ja nykyinen sijoituskoirani Hilppa (Aidan pentu Gemstones-pentueesta). Vappua ja Hilppaa pennut eivät saaneet vielä tavata, sillä Freya olisi kyseisestä kohtaamisesta repinyt pelihousunsa. Ihmettelemistä onneksi riitti ilman kahta vierasta samojediakin. Pennut uskalsivat todella reippaasti tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin ympäristöihin. Olenkin todella tyytyväinen tällä hetkellä kaikkien luonteisiin. Myytti (ja kyllä, neiti saa säilyttää täällä saamansa kutsumanimen 😍) nukahti yhden tulevan omistajansa syliin eikä edes herännyt, vaikka häntä vähän sinne tänne kanniskeltiin. Neiti intoutui myös kiipeilemään vieraiden sylissä ihan samalla tavalla kuin minunkin sylissäni eli mistään vierastamisesta ei ole tietoakaan. Myytti on kaiken kaikkiaan sellainen hyväntuulinen hännänheiluttaja, että välillä oikein liikuttuu, kun kesken unienkin häntä rupeaa heilumaan kasvattajan äänen kuullessaan. Myytti myös rakastaa antaa pusuja ja neiti on sellainen ihana ilopilleri. Isältäni tyttö sai myös uuden lempinimen ewokki ja kyllähän tuo turjake kieltämättä ewokilta näyttää. Nyt kun korvat ovat puolipystyssä, yhdennäköisyys gremlinseihin on myös ihan selkeä. Toivon todella paljon, että neidin purenta vielä paranisi, koska haaveena olisi tehdä Myytillä pennut niin, että myös omaan laumaan tulisi joskus tällainen pieni ewokki. Alla kuvia Myytistä viikon varrelta.
Myytti osaa kiipeä kasvattajaa pitkin sohvan selkänojalle asti.
Uuden omistajan sylissä
Harja on kiva lelu ja sen päällä voi myös nukkua
Saaga on ollut tähän asti sellainen kiva ja helppo pikku podengo, mutta tuolla Mäntsälän vierailulla neidistä paljastui aivan uusi tempperamenttinen puoli. Askolassa ollessamme neiti alkoi ihan tosissaan murisemaan, kun vieraat yrittivät neitiä ottaa syliin kesken tutkimusmatkojen. Myös minä sain oman osani murinoista, kun noukin tytön hetkeksi syliini. Pari viikkoa sitten vielä mietin, onko tämä neiti se porukan rauhallisin herkkis, joka alistuu kaikille, mutta neiti on nyt paljastanut olevansa ihan kaikkea muuta. Saagasta on tullut todella innokas leikkijä ja tänään neiti muun muassa keksi hauskan uuden leikin: hipan kaapin takana. Minulla on olkkarissa tuollainen pieni tv-tasona oleva kaappi, jonka takana on juuri pennuille sopiva kiihdytyskaista. Saaga juoksi sen edestakaisin varmaan viisi kertaa täynnä riemua keksinnöstään. Tyttö tykkää myös kaikenlaisista leluista ja mitä isompi sen parempi. Saaga tulee muuttamaan Kiuruvedelle perheeseen, josta löytyy entuudestaan kolme borzoita sekä ceskyterrieri. Saaga osaa varmasti pitää puolensa myös tällaisessa isommassa laumassa. Neiti saa myöskin Myytin tavoin säilyttää kutsumanimensä "Saaga" uudessa kodissaan. Tulevaisuudessa saamme toivottavasti nähdä Saagaa sekä näyttelyissä että maastokisoissa. Ohessa kuvia neidistä.
Lorun touhuista päätellen, kukaan ei ole kertonut neidille, että hän on porukan pienin. Neidistä on tullut todellinen termiitti, joka saa hereillä ollessaan villejä hepulikohtauksia. Tällaisen "kohtauksen" aikana, neiti juoksee pitkin poikin olkkaria ja aina ohikulkiessa vähän härnää muita ja haastaa leikkiin. Suoraan sanottuna täydellinen sekopää. 😂 Loru pitää ihailtavasti puolensa jopa aikuisia vastaan ja varsinkin Gaian kanssa on ajoittain todella hurjanoloisia leikkejä. Gaia on sitä mieltä, että Loru on paras lelu ikinä, tällaisia tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Lorun uusin harrastus on lahkeessa roikkuminen. Neiti keksi tämän leikin viikonloppuna ja nyt Lorun hampaat tarrautuvat lahkeeseen tai hameenhelmaan heti, jos erehdyn kulkemaan hereillä olevan neidin ohi. Välillä en huomaa, että Loru on ehtinyt tarttua housuihin kiinni ja neiti meinaa lentää, kun liikautan jalkaa liian vauhdikkaasti. Mäntsälässä ollessamme Loru hengasi ties kuinka pitkään isäni sylissä päästellen suustaan mitä mielikuvituksellisimpia ääniä. Neidin mielestä oli selvästi todella tärkeä keskustelu kyseessä. Kun isäni laski Lorun alas, neiti halusi takaisin syliin juttelemaan ja "hyökkäilemään" isäni naamaa kohti. Ja tämä oli tosiaan pari viikkoa sitten se tyyppi, joka viihtyi huonoiten sylissä. Nyt syli kuin syli kelpaa paremmin kuin hyvin. Loru pääsee näillä näkymin Järvenpäähän lapsiperheeseen. Siellä sitten riittääkin lahkeita, joissa roikkua, mutta toivottavasti tämä tapa ei tule kovin kauaa kestämään. Tässä kuvia pikkulikasta.
Tale on tällä hetkellä porukan rohkein. Kun pääsimme tuonne Mäntsälään, Tale seikkaili kaikkein rohkeimmin ympäri taloa ja pihaa. Jos Talea väsyttää, hän antaa helposti vähän sellaisen laiskan kuvan itsestään, mutta heti kun poika on kunnolla hereillä, virtaa riittää kuin pienessä duracel-pupussa ja poika on valmis haastamaan vaikka koko maailman. Tale tietää mitä tahtoo ja herra rupeaakin aika helposti komentamaan muita. Onneksi pahin haukkumisvaihe taisi jäädä sinne viikon takaiseen aikaan. Mutta jos jossain tapahtuu jotain yllättävää, Tale on ensimmäisenä rinta rottingilla paikalla valmiina tutkimaan äänen lähdettä ja tarvittaessa siskojaan puolustamaan. Talelta löytyy tällä hetkellä myös porukasta kaikista eniten intoa vieheleikkeihin. Jopa siinä määrin, että herra on lähtenyt varjon perään tajuamatta, että kyseessä on tosiaan vain varjo. Jos poika saa vieheen tai lelun itselleen, siitä tulee heti pojan suurin aarre ja Tale juoksee kovaa karkuun, etteivät muut vaan vie aarretta häneltä. Askolassa Tale sai leluksi pienen pehmonallen, jonka kanssa poika sitten juoksi pitkin olohuonetta etsien sopivaa piilopaikkaa itselleen ja aartelleen. Näillä näkymin tämä herra pääsee asumaan isänsä ja velipuolensa luokse eli aktiivisesti maastokisoja harrastava koti on siis tälle pojalle tiedossa.
Tale vihaa kaikista eniten portteja
Tällaisia kuulumisia tältä viikolta. Varmasti unohtui taas jotain, mitä olin ajatellut kertoa, mutta tulihan tässä taas jo ihan kiva stoori kirjoitettua. Ensi viikolla pennut pääsevät sitten kouluun tutustumaan eli sosiaalistamistouhut edelleen jatkuvat ahkerasti. Ensi viikolla ruvetaan myös treenaamaan kaulapantojen käyttöä. Eli järkytyksiä luvassa viikon päästä. Loppuun vielä lisää kuvia.
Kommentit
Lähetä kommentti