7-viikkoiset koululaiset

Pennuilla on jälleen mittarissa viikko lisää ja yleensä tämä tarkoittaisi sitä, että pentuaika täällä kasvattajan luona lähestyy loppuaan. Onneksi tytöt eivät ole ihan heti lähdössä omiin koteihinsa, vaan saan nauttia kesäkuun loppuun asti trion edesottamuksista. Ja jos hyvä tuuri käy, niin elokuussa meillä voisi olla seuraavat podepennut pentulaatikossa eli ihan heti ei pentublogi ole hiljenemässä. Mutta ensin nämä viikkopotretit, joiden ottaminen vaati tänään poikkeksellisen paljon työtä ja lopulta kaverin apua.

ESTORIAN GUINEVERE'S TALE

Lempinimi "Tale"

ESTORIAN GUINEVERE'S LORE

LORU

ESTORIAN GUINEVERE'S SAGA

SAAGA

ESTORIAN GUINEVERE'S MYTH

MYYTTI

Kuluneeseen viikkoon on pentujen näkökulmasta osunut kaksi erityisen jännittävää päivää. Perjantaina pennuilla oli Eurassa pentutarkastus ja sirutus ja tänään pennut pääsivät yläkouluun oppilaita viihdyttämään. Euran reissulla pennut joutuivat ensimmäistä kertaa autoon ilman äitiä ja tämä aiheutti ensin pientä harmitusta. Onneksi pennut aika nopeasti rauhoittuivat ja automatka kului pääasiassa hiljaisesti. Lääkärin vastaanotolla kaikki sujui niin kuin olin odottanut. Lorulle ja Myytille todettiin selvät alapurennat, Talelle lievä. Saagan hammasrivistössä ei ollut mitään moitittavaa. Muuten kolmikko oli kaikin puolin terveitä ja Talelta löytyi jo molemmat kiveksetkin. Herra sai myös lääkärin hieman naureskelemaan, että poika on ainakin ollut ruoka-aikaan kotona. Sirun laitosta pennut eivät oikein tykänneet, vaikka saivatkin olla laiton ajan kasvattajan sylissä. Siitä huolimatta piti oikein rääkäistä - jopa ennen kuin neula oli ihoa lävistänyt. Onneksi pennut eivät jääneet kantamaan kaunaa, vaan hyvin nopeasti sain anteeksi ja pennut olivat jälleen valmiita antamaan pusuja. 

Lääkärin vastaanotolla

Autossa ilman äitiä

Tänään pennut pääsivät ensimmäistä kertaa yläkoululle oppilaita viihdyttämään ja sosiaalistumaan. Pennut tosin aloittivat aamuriehut jo joskus seitsämän aikoihin, joten koululle päästyämme pentuja alkoi melko nopeasti väsyttää. Ennen nukahtamistaan, pennut ehtivät hieman tutkia luokkaa ja tervehtiä koulun siistijöitä sekä muutamaa opettajaa. Sitten iski väsymys ja pennut nukkuivat kuin tukit, vaikka luokassa vieraili kolme tulevaa seiskaluokkaa ja muita oppilaita. Nämä pennut ovat niin tottuneet kaikenlaisiin ääniin, että eivät heränneet, vaikka luokassa kävi välillä melkoinen kuhina. Vasta kahdentoista aikoihin pennut olivat saaneet akkujaan ladattua niin paljon, että jaksoivat herätä ja tutustua oppilaisiin. Pennut eivät lainkaan vierastaneet isoa oppilaslaumaa, vaan innoissaan lähtivät kiipeilemään syliin ja leikkimään oppilaiden tarjoamilla leluilla. Pari oppilasta tuntuivat olevan pentujen erityisessä suosiossa, mitä lie koirakuiskaajia olivat. Tämä pentunelikko on kyllä niin ihanan rohkea, että tätä luonnetta kun saan seuraaviinkin pentueisiin, niin voin olla erittäin tyytyväinen.

Pentuaitaus luokassa


Loru oppilaan sylissä

Myytti oppilaan sylissä

Saaga


Tale oppilaan sylissä

Kuluneella viikolla pennut ovat vallanneet koko talon. Työpäivät pennut ovat olleet olohuoneessa ja keittiössä aikuisten podengojen kanssa, mutta silloin kun olen itse paikalla, pennut saavat käytännössä vapaasti kulkea missä tahtovat. Toistaiseksi pennut eivät ole mitään isoa tuhoa saaneet aikaan, vaikka varsinkin kengät tuntuvat olevan nelikon suurta herkkua. Tällä hetkellä pennut saavat myös valita nukkumapaikkansa yöksi ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että aikuiset koirat joutuvat jakamaan petinsä makkarissa pentujen kanssa. Aluksi olin suunnitellut, että pennut saisivat nukkua yönsä olkkarissa, mutta siellä pennut aloittivat joka yö jossain kohtaa kauhean riehumisrumban. Makkarissa pennut sen sijaan nukkuvat todella kiltisti koko yön tai jos joku jossain kohtaa herää, niin yleensä uni jatkuu melkein saman tien ilman isompia mekkaloita. Muutaman kerran pennut ovat päässeet nyt myös sohvalle nukkumaan muiden koirien kanssa. Silloin joudun tietenkin itse olemaan todella tarkka, ettei pennut vaan tipu vahingossakaan lattialle. Yleensä pennut tosin nukkuvat sohvan alla. Se on heidän suosikki nukkumapaikkansa silloin, kun koko lauma on olohuoneessa.

Loru ja Tale sohvalla

Saaga ja Myytti sohvan selkänojalla

Loru

Bongaa pennut

Ystäväni Myytti

Pentujen luonteissa ei ole tapahtunut kuluneella viikolla mitään erityisen merkillepantavaa. Myytti on tuttuun tapaan samanlainen hännänheiluttaja kuin tähän asti. Myytti myös rakastaa Novaa ihan yli kaiken ja on vähän väliä härnäämässä valkoista nallekarhuaan. Onneksi Nova sietää näiltä pennuilta todella paljon kaikkea ärsytystä. Välillä kaikki neljä kiipeilevät Novan päällä ja neiti vaan makoilee tyytyväisenä paikoillaan. Tale saa melkein joka päivä ihan järjettömiä juoksuhepuleita leikkiessään Gaian tai sisarustensa kanssa. Pojan tassuista syntyy silloin sen verran kova ääni, että voisi luulla Talen olevan ainakin kaksi kertaa kokoistaan isompi. Saaga touhottaa mielellään aikuisten podengojen kanssa aina valmiina leikkiin, jos joku kaveriksi pyytää. Lorusta on tullut todellinen sylikoira, mikä on suorastaan huvittavaa, kun muistaa kuinka huonosti neiti aluksi sylissä viihtyi. Tätäkin kirjoittaessani neiti tuli tuohon jalkoihin kitisemään, nostin hänet syliini sohvalle ja neiti nukahti siihen samantien. Tosin samanlaisia sylivauvoja nämä kaikki kyllä ovat. Olen tainnut hemmotella heidät jo pilalle. Hampaita nämä kaikki neljä käyttävät enemmän kuin muistan aikaisempien podengopentujeni käyttäneen, mutta aika on ehkä kullannut muistot. Sen verran sekopäisiä piraijoita nämä kyllä ovat, että välillä joudun suorastaan juoksemaan sohvalle tai sängylle turvaan.  

Myytti pohtii, tullako ulos vai ei?

Talella on tapana tulla nukkumaan jalkojen väliin. Välillä on pakko jättää crocsit pojalle nukkumakavereiksi, etten joutuisi itse seisomaan paikallani unien ajan.


Loru keksi, että tyhjä vesikippo on mukava istuinpaikka

Loru ja isotäti Windy

Perjantaina jouduin hieman jännittämään Freyan puolesta, kun huomasin yhtäkkiä tytön alimpien nisien muuttuneen koviksi ja muhkuraisiksi. Tämä on yleensä merkki alkavasta nisätulehduksesta. Nyt kun pennut syövät pääasiassa kiinteää eikä Freya päästä pentuja ottamaan edes huikkia muuta kuin ihan silloin tällöin, maitoa oli päässyt kertymään liikaa alanisille. Freyalla maidontuotanto tuntuu olevan edelleen vähän liiankin runsasta, mikä voi tosiaan johtaa huonolla tuurilla nisätulehdukseen. Välttääksemme tämän ongelman, kulutin perjantai-illan lypsäen Freyan nisiä tyhjiksi ja hautoen niitä lämpimällä vedellä. Maitoa tuli niin paljon, että sitä suorastaan suihkusi pitkänä kaarena nisistä, heti kun niihin koski. Maitoa lensi niin sohvatyynyille kuin paidalleni, kun yritin saada nisiä tyhjiksi. Onneksi ahkera työ palkittiin ja jo lauantaina nisät olivat pehmentyneet takaisin normaaleiksi. Nyt pitää vain muistaa tarkkailla tilannetta ja toivoa, että tuo maidontuotanto ehtyisi pikku hiljaa. 

Tänään alkoi töissä muuten viimeinen työviikko, mikä tarkoittaa sitä, että viikonloppuna lähdemme sitten mökille kesälomaa viettämään. Tosin nyt voi pieniä muutoksia suunnitelmiin tuoda se, että Dafne on lähdössä huomenna treffeille Vaasaan. Yritämme nyt laittaa siis uudestaan alulle ne pennut, joita toivoimme syntyväksi jo maaliskuussa. Toivottavasti Dafnen ja Repen treffeistä tällä kertaa seuraisi iso lauma pieniä podengonalkuja.  Näistä treffeistä sekä pentujen muutosta mökille kerron sitten seuraavassa postauksessani. Tähän loppuun vielä lisää kuvia tältä päivältä.