5 viikkoa takana ja pieniä huolia ja isoja seikkailuja
Pennut täyttivät tänään 5 viikkoa ja tähän alkuun tutut potretit. Pennut seisoivat tänään todella nätisti, kun olivat riittävän uneliaita mutta kuitenkin tarpeeksi ahneita kiinnostuakseen herkuista.
Lempinimi "Loru", painoa 925g
ESTORIAN GUINEVERE'S SAGA
Lempinimi "Myytti", painoa 967g
Kuten otsikossa jo kirjoitin, tähän viikkoon on mahtunut pentujen osalta pientä huolta. Tällä hetkellä Myytillä ja Lorulla on selkeä alapurenta. Kiinnitin tilanteeseen ensimmäisen kerran huomiota viikko sitten pentupotretteja ottaessani, mutta tässä viikon mittaan molempien alapurennasta on tullut entistä näkyvämpi. Syntyessään Talellahan oli selvä alapurenta, mutta pojan tapauksessa leuat ovat asettuneet niin, että nyt kyseessä on joko normaali purenta tai tasapurenta. Hampaat eivät ole vielä puhjenneet niin, että näkisin kunnolla, kummasta on kysymys. Purentaviathan ovat perinnöllisiä, mutta nyt on iso kysymysmerkki, mistä tämä homma periytyy, mikäli tytöillä (ja huonossa lykyssä myös Talella) purentavika on vielä aikuisenakin. Freyan ekassa pentueessahan ei purentavikoja ollut, mutta toisessa pentueessa Rickylle (Freija's Midsummer Charm) kehittyi alapurenta hampaidenvaihdon yhteydessä. Eli jostain se ainakin Freyan takaa tulee, mutta mistä? Sirun, Windyn, Waldon pennuilla ei ole ollut purentavikoja. Myöskään Freyan veljen tai siskon pentueissa ei tietojeni mukaan ole ollut purentavikoja. En siis yhtään osannut edes pelätä tällaista ongelmaa, vaikka Rickylta purentavika löytyykin. Oletin Rickyn purennan olevan yksittäistapaus, mutta ilmeisesti ongelma on nyt isompi. Toki toivon edelleen, että Myytin ja Lorun purennat asettuisivat iän myötä kohdilleen. Kaksikko on selvästi porukan pienin (molemmat edelleen alle kilon), eikä kummallekaan ole hampaat kunnolla lähteneet puhkeamaan, eli voihan olla, että tytöt vaan kehittyvät nyt jotain omaa erikoista vauhtiaan. Mutta toki tämä kuvio aiheuttaa melkoista pohdintaa myös tulevien kotien suhteen. Tarkoituksena oli jättää yksi pentu sijoitukseen ja yhden pennun oli tarkoitus lähteä aktiiviseen näyttelykotiin ja mahdolliseen jalostuskäyttöön. Tällä hetkellä vain yhdellä tytöistä olisi normaali purenta ja sitä kautta potentiaalia näyttelyihin. Mutta onko tälläkään tytöllä jalostusarvoa, jos kerran sisaruksilla on näin paljon purentaan liittyviä ongelmia?
Tale ulkoilee
Talen alla ei muuten ole oikeaa ruohoa vaan tekoruohomatto.
Lorulla on tosiaan alaleuka tällä hetkellä hieman yläleukaa pidempi.
Loru vakavana
Myös Myytillä sama ongelma, ei tosin ihan yhtä pahana.
Tässä kuvassa Tale ja Myytit, porukan varmasti karkeat pennut. Takana näkyy myös Saaga.
Vasemmalta oikealle Tale, Loru, Saaga ja Myytti
Pohdittavaa siis riittää ja kulunut viikko onkin ollut melko stressaavaa aikaa. Pääni on tällä hetkellä ihan pyörällä. Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, että tällä hetkellä pentujen luonteet tuntuvat olevan juuri sitä, mitä olen toivonut. Talesta on kovaa vauhtia kuoriutumassa vähän sellainen macho-äijä. Poika kulkee niin rinta rottingilla, että oikein huvittaa. Tale on myös kovin protestoija: jos jokin asia ei miellytä, poika sen ihan varmasti ilmaisee tavalla tai toisella. Tale on painonsa puolesta jälleen porukan isoin ja aina ruoka-aikaan varmasti kotona. Asennetta löytyy välillä vähän liiankin kanssa: Tale saa vähän väliä suututettua jonkun aikuisista, minkä jälkeen tulee yleensä itku... ja hetken päästä on poika jälleen pahanteossa. Myytti on edelleen porukan seurallisin. Sellainen ihana hännänheiluttaja, joka juoksee heti luokse äänen kuullessaan. Vaikka välillä ärräpäät sisarusten kanssa leikkiessä lentää, Myytti on jatkuvasti hyvällä tuulella ja valmis hengaamaan sylissä tai leikkimään kaikkien kanssa. Mikään ei tunnu neitiä pelottavan ja tyttö hurmaa kaikki pelkällä olemuksellaan. Loru on vieläkin sellainen hassu seikkailija, joka onneksi on nyt ihastunut myös sylissä olemiseen. Vielä viikko sitten neiti piti erikseen hakea syliin, mutta nyt Loru tulee ihan oma-alotteisesti syliin hengailemaan ja kiipeää Myytin ja Talen tavoin mahdollisimman korkealle päästäkseen naamaan käsiksi. Lorulta löytyy porukasta tällä hetkellä ehdottomasti eniten tempperamenttia. Neiti on välillä melkoinen ärripurri, jos asiat eivät suju niin kuin neiti haluaisi. Saagasta on puolestaan tullut vähän sellainen huomionkerjääjä. Neiti on vähän väliä kutsumassa minua tai toisia koiria leikkiin. Tätäkin kirjoittaessani tyttö painii Dafnen ja Gaian kanssa kuin yksi aikuisista podengoista. Viikkokuvia ottaessani neiti heittäytyi malliksi poseeraten milloin missäkin asennossa huomiota haluten. Todella valovoimainen tapaus.
Tämä on pentujen lempinukkumapaikka
Lorulla on Dafnen lempilelu sydän
Saaga, Tale, Myytti ja Loru
Loru, Myytti, Tale ja Saaga
Myytti
Viikonloppuna olimme koirien kanssa ensimmäisellä mökkireissulla. Pennut saivat matkustaa Freyan kanssa samassa kopassa eikä takaa kuulunut käytännössä pihahdustakaan koko automatkan aikana. Auton oven laittaminen kiinni oli ehkä suurin järkytyksen aihe, mutta itse autoilu ei ketään tuntunut säikäyttävän. Mökille päästyämme pennut olivat heti valmiita tutkimaan paikkoja ja aloittamaan seikkailunsa ihan uudessa paikassa. Pennuistahan on tullut vallan innokkaita ulkoilijoita ja mikäs tässä on ulkoilla, kun säät ovat hellineet ja auringossa lämpötila on varmasti ollut hellelukemissa Mökilläkin pennut ottivat ulkoilusta kaiken ilon irti. Emme toki vielä lähteneet alapihalle asti seikkailemaan, ettei kukaan vaan tippuisi kylmään lampeen, mutta jahka kesäloma alkaa, pennut saavat tutustua entistä laajemmin mökin mielenkiintoiseen pihaan. Silloin saakin olla tarkkana, ettei kukaan häviä porukasta.
Autossa valmiina lähtöön
Myytti ja Loru Dafnen kanssa
Dafne, Myytti ja Averna
Myytti ja Saaga
Myytti
Loru
Tale
Myytti
Loru
Loru
Myytti
Mökkiviikonloppuun lukeutui myös uusien ihmisten tapaamista. Pennut saivat tavata Myyn omistajan Rosan eikä kukaan näyttänyt vierastavan uutta kasvoa. Rosa oli toki pentuvahtina pari viikkoa aikaisemmin, mutta silloin pennuilla oli silmät vasta aukeamassa, joten tuskin häntä muistivat. Myös vanhempani kävivät katsomassa pentuja, kun olin itse maastokisoissa, eikä kukaan ollut ilmeisesti tästäkään moksiskaan, vaikka kasvattaja ei edes ollut turvana. Hienointa oli matkata pentujen kanssa isovanhemmilleni, missä pennut sekosivat mammalta saamastaan tyynystä ja lämpimästä pihakuistista todella perusteellisesti. Entinen työkaverina kävi myös parin muun vieraan kanssa kylässä ja pennut kiipesivät ihan tyytyväisinä näihin vieraisiinkin syleihin. Lorulta tuli suorastaan hellyyttävä reaktio: neiti laskettiin sylistä alas ja tyttö kääntyi saman tien ympäri päästäkseen sinne takaisin. Itsenäinen Loru on siis todellakin ruvennut aiempaa enemmän hakeutumaan syliin ja kerjäämään huomiota. Myös Tale viihtyi hyvin sylissä, mutta vasta sitten, kun vieras tajusi nostaa Talen niin korkealle, että poika pääsi syömään hiuksia ja naamaa.
Saaga mammalta saadun tyynyn päällä
Kaikki tytöt
Loru ja Myytti
Saagan erikoinen paikka nukkua
Loru ja Saaga
Tämä tyyny oli tosi iso hitti
Kuistilla oli kiva ottaa kuva myös kasvattajasta pentujen kanssa. Sylissä Tale, Loru, Myytti ja Saaga. Kuvasta kiitos entiselle työkaverilleni Siirille.
Vieraat ei siis tätä nelikkoa hätkäytä, vaikka ennen tätä viikonloppua pennut eivät olleetkaan nähneet minun lisäkseni muita ihmisiä (Myyn omistajan lyhyttä vierailua lukuunottamatta). Erityismaininnan haluan kuitenkin antaa Freyalle, joka on todella suojelevainen pentujensa suhteen ja pelkäsinkin etukäteen vähän neidin reaktiota vieraisiin. Mutta neitipä päätti yllättää minut ja saatuaan vierailta ensin nameja ja rapsutuksia, tyttö ei ollut moksiskaan siitä, että vieraat pääsivät pentuja tapaamaan. Kuluneella viikolla pennut ovat myös saaneet hyvin vapaasti seikkailla isojen podengojen ja Novan seurassa ja Freya päästi mökillä jopa Hestian lyhyesti pentuja tapaamaan. Hestian ja pentujen tapaamiset ovat olleet edelleen hyvin rajalliset, koska niistä Freya selvästi paineistuu vähän enemmän. En halua ottaa sitä riskiä, että Hestia alkaa omia pentuja ja Freyan ja Hestian välillä syttyy sotatila. Olemme nimittäin tyttöjen kanssa vihdoin sellaisessa pisteessä, että Hestia ei lähde Freyan provosointeihin mukaan ja jopa Freyakin on alkanut suhtautua Hestiaan huomattavasti avoimemmin. Toivottavasti tämä kehityskulku jatkuu ja neideistä tulee jälleen parhaat kaverit niin kuin Hestian ollessa 1-vuotias.
Saaga Novan kanssa
Myytti ja Saaga
Loru
Pennut Hestian kanssa
Mökin tuulikaapissa oli kiva leikkiä
Saagalla vauhti päällä
Myytti ja Loru
Loru
Tale
Loru
Portaissa oli kiva leikkiä
Eilen testasin ensimmäistä kertaa pentujen kiinnostusta "vieheeseen". Tale ja Loru olivat selvästi oikeat luonnonlahjakkuudet ja vietit heräsivät heti vieheen liikkeen edessä. Kaksikko sai myös vieheen kiinni eivätkä sen jälkeen suostuneet enää antamaan sitä takaisin. Loru näytti suorastaan siltä, että "jos yrität ottaa tän multa pois, mä ärisen ja pärisen, kunnes jätät mut rauhaan". Molemmat pitivät vieheestä visusti kiinni ja juoksivat karkuun, jos tulin sormieni kanssa liian lähelle. Edes vaihtokauppa ei kelvannut, kun suussa oleva pieni karvalelu oli heidän ikioma saaliinsa. Tänään vieheestä kiinnostui myös Myytti, mutta Tale oli selvästi taitavin saamaan vieheen kiinni eikä sen jälkeen edes siskoilla ollut lupaa tulla uuden aarteen lähelle.
Loru vieheen kanssa
Talen aarre
Loru ja Myytti painivat myös tällaisen pallon takia
Nämä ikean rotat on hyviä leluja
Myytti suunittelee vankilapakoa
Saaga ja Dafne
Summa summarum vaikka yhtenä päällimmäisenä tunteena tämän viikon aikana onkin ollut harmitus noiden purentavikojen suhteen, niin muuten viikko on sujunut aivan ihanasti ja olen edelleen äärimmäisen rakastunut koko nelikkoon. Ja loppujen lopuksi purentavika on onneksi vain kosmeettinen haitta, jonka ei pitäisi vaikuttaa koiran elämään muuten. Huonolla lykyllä jotain hampaita voi joutua poistamaan, jos ne eivät meinaa kunnolla mahtua suuhun, mutta muuten alapurenta tulee todennäköisesti aikaansaamaan vain persoonallisen hymyn. Näyttelyihin ei purentavian kanssa tietenkään ole asiaa, mutta esimerkiksi maastojuoksu on edelleen mahdollinen, jos vain viettiä löytyy. Jos purentavian jättää huomiotta, tästä nelikosta on vaikea löytää pahaa sanottavaa, niin ihanan rohkeita ja terhakoita pentuja on kyseessä. Ja edelleen on tietenkin mahdollista, että tuo purentavika korjaantuu ja kaikilla on aikuisena oikein mallikelpoinen hammaskalusto. Mutta tätä joutuu nyt sitten jännittämään vielä pitkään.
Tale Novan jalkojen vieressä
Saaga, korvat jo vähän koholla
Pentujen lempinukkumapaikka mökillä
Tale
Saagan keikistelyä
Ja loppuun vielä Loru
Kommentit
Lähetä kommentti