Viimeinen yhteinen päivä
Tänään on jo hieman ollut haikeutta ilmassa, sillä pennut ovat viettäneet viimeistä yhteistä päivää. Huomenillalla lähtevät uusiin koteihinsa Netta, Kaitsu ja Rilla. Lauantaina pääsevät sitten Luna ja Nanikin omiin koteihinsa. Eilen sovin näitä hakuaikoja ja itkuhan siitä jo pääsi. Pitää muistaa pakata paljon nenäliinoja mukaan, sillä luovutus tapahtuu Mäntsälässä ja itku on varmasti herkässä. Pentupakkaukset olen laittanut tänään valmiiksi ja huomenna pakkaan ne varmaan jo aamusta autoon, että pääsemme hyvissä ajoin heti töiden jälkeen lähtemään kohti Mäntsälää. Yritin jo aikaisemmin tällä viikolla ottaa pennuista yhteispotretin ja tällaista jälkeä saimme aikaan.
Tämä viimeinen viikko kului kyllä oikein hujauksessa. Pennut ovat järjestäneet niin paljon säpinää, että olen vain juossut kaaoksesta toiseen. Rehellisesti sanottuna olen välillä jo laskenut itsekin päiviä siihen, milloin pennut lähtevät. Varsinkin silloin, kun olen löytänyt jälleen jonkin tuhotun seinälistan tai jättilätäkön. Mutta sitten kun pennut rientävät onnellisina syliin, niin tulee väkisinkin sellainen fiilis, että ei, en luovu yhdestäkään! Mutta pakko mikä pakko ja sydäntä lämmittää, kun jokaisella pennulla on aktiivinen ja rakastava koti varmasti tiedossa.
Halusin tehdä pentujen vikasta viikosta kasvattajan luona erityisen ikimuistoisen ja siksi pakkasin tänään aamulla pennut autoon ja vein viisikon työpaikalleni oppilaita viihdyttämään. Kasasin häkin opehuoneeseen ja siellä pennut saivat viettää lopulta koko päivän, vaikka tarkoitus oli heittää viikarit kotiin jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Pennut osoittautuivat kuitenkin niin suureksi hitiksi niin oppilaiden, opettajien kuin muunkin henkilökunnan keskuudessa, että mekkalahan siitä olisi syttynyt, jos olisin yrittänyt viedä pennut pois ennenaikaisesti. Eipä päivän aikana tainnut olla yhtään hetkeä, jolloin aitauksen ääressä ei olisi ollut ihmisiä pennuille seuraa pitämässä. Mystisesti pentuhuoneeseen löysi tiensä oppilaita ja opettajia jopa kesken oppituntien. Sain myös päivän mittaan kokoajan oppilailta tiedotteita siitä, mitä pennut ovat puuhanneet. Ekalla tunnilla yksi oppilas tuli luokkaani julistaakseen suureen ääneen "hei hobitti, sun koira kakkasi opehuoneen lattialle." Kolmannella tunnilla wilmaan kilahti viesti "sun pennut nukkuu". Pysyin siis hyvin kartalla, mitä kaikkea pennuille kuuluu. Pieni pelko oli tosin takaraivossa, mahtaako yhtäkään olla enää tallella, kun pääsen itse paikalle, vai ovatko kaikki viisi päätyneet oppilaiden reppujen kätköihin. Mutta onneksi pennut pysyivät tallessa eikä tarvinnut valvontakameroista katsella, kenen reppu pullistelee oudosti. 😏
Pentuja kävi ihailemassa tänään varmaan yli 200 ihmistä eskarilaisista ja ekaluokkalaisista ysiluokkalaisiin ja aikuisiin. Ikinä ei ole ollut yläkoulun opehuone yhtä suosittu paikka. Kokemus oli varmasti todella upea niin pennuille kuin ihmisillekin. Pennut valloittivat kaikkien sydämen ja oli siellä nähtävillä muutama kostea silmäkin. Ihanaa oli huomata, kuinka kaikki oppilaat osasivat todella kauniisti käsitellä pentuja. Pennut kiersivät sylistä syliin ja aina ne laskettiin yhtä varovaisesti alas. Kun pennut nukkuivat, pentuhuoneeseen hiivittiin hipihiljaa vain tuijottamaan ja ihailemaan pentuja aidan takaa. Pari kertaa sain vietyä pennut myös ulos ja aina oli rivissä vapaaehtoisia kantajia, jotka kuljettivat pennut puolestani pihalle ja takaisin sisään. Vapaaehtoisia oli itseasiassa niin paljon, että olisi pitänyt ottaa käyttöön vuoronumerot. Ensimmäinen ulkoilu oli vähän katastrofi, sillä pennut villiintyivät pihalla täysin ja olisivat juokseet vapauden huumassa parkkipaikalle asti. Tästä viisastuneena otin seuraavalla kerralla pentujen aitauksen mukaan ja pennut saivat toimia "välituntivalvojina". Melkein kaikki oppilaat nimittäin kokoontuivat aitauksen ympärille ja opettajien valvontatehtävä muuttui tosi helpoksi. Muutama oppilas uskaltautui aitaukseen asti ja siellä pennut saivat järsiä kenkiä ja housunlahkeita. Sylissä pennut antoivat pusuja eivätkä viimeisen tuntini oppilaat olisi malttaneet millään lähteä kotiin, vaikka yleensä kinutaan kotiinpääsyn perään jo vartti ennen tunnin virallista päättymishetkeä.
Tällaisiin tunnelmiin on kyllä ihan hyvä jättää Estorian Northern-pentueen päiväkirja. Toivottavasti olen onnistunut antamaan pennuille parhaat mahdolliset eväät selvitä elämässä eteenpäin. Parhaani ainakin olen tehnyt ja sydän on ollut joka hetkessä mukana. Nyt rupeaa jo pala nousemaan kurkkuun, mutta viimeiseksi haluan vielä jakaa teille minun ja pentujen yhteis-selfiet tältä päivältä.
Pikkuinen Luna-tyttöseni. Ensimmäiset kaksi viikkoa onnistuit elelemään melkein huomaamatta, mutta sitten kun avasit silmäsi, onnistuit valloittamaan sydämeni lähes salakavalan ovelasti. Jokainen päivä sai minut rakastumaan sinuun pikkuisen enemmän, sillä olet yksinkertaisesti vain niin mahdottoman valovoimainen persoona. Annat aina tehdä kaikki hoitotoimenpiteet ilman tappeluita ja olet ensimmäisenä aina tulemassa syliin pusuja antamaan. Olit pitkään altavastaajana, mutta sitten onnistuit nousemaan niskan päälle ja hankkimaan liittolaisia niin, ettet enää ollutkaan se, jota kaikki muut kurmuttivat. Kauniiksi pieneksi söpöläiseksi osaat irvistää vallan vakuuttavasti, mutta ethän ihan heti näytä tätä puolta uudelle perheellesi, etteivät he säikähdä. Millään en malttaisi sinusta luopua, mutta onneksi sinuakin odottaa Helsingissä täydellinen koti.
Mahdoton Rilla. Sinun takiasi on valvottu enemmän kuin muiden pentujen takia yhteensä. Olet kuin Prinsessa ja herne sadun prinsessa, jolle ei ikinä kelpaa muuta kuin kaikista parhaat nukkumapaikat. Kuinkakohan monta minuuttia olet kuluttanut jo nyt elämästäsi sopivan nukkumapaikan löytämiseen? Olit aluksi todellinen jästipää ja superäänekäs, mutta onneksi viikot ovat tuoneet sinulle vähän järkeä päähän ja nyt olet jo oikein mallikelpoinen pieni samojedin alku. Edelleen olet sen verran hienohelma, että tulet yleensä ensimmäisenä sisältä ulos, varsinkin jos siellä on tosi kylmä. Tästä huolimatta rakastat vesileikkejä ja suurin osa huushollin vedenpaisumuksista on sinun aiheuttamiasi. Onneksi sinulla on pari koirakaveria odottamassa, niin kenties et onnistu aiheuttamaan liian vakavaa vesivahinkoa uudessa kodissasi Jyväskylässä. Yritä käyttäytyä ihmisiksi, vaikka sinun tekisi varmasti mieli aiheuttaa vaikka minkälaista kaaosta. Äläkä tunge heti ensimmäisenä kanalaan, vaikka kanoja kuinka kiva olisikin kiusata!
Vasemmalta oikealle: Netta, Rilla, Luna, Kaitsu, Nani
Tämä viimeinen viikko kului kyllä oikein hujauksessa. Pennut ovat järjestäneet niin paljon säpinää, että olen vain juossut kaaoksesta toiseen. Rehellisesti sanottuna olen välillä jo laskenut itsekin päiviä siihen, milloin pennut lähtevät. Varsinkin silloin, kun olen löytänyt jälleen jonkin tuhotun seinälistan tai jättilätäkön. Mutta sitten kun pennut rientävät onnellisina syliin, niin tulee väkisinkin sellainen fiilis, että ei, en luovu yhdestäkään! Mutta pakko mikä pakko ja sydäntä lämmittää, kun jokaisella pennulla on aktiivinen ja rakastava koti varmasti tiedossa.
Halusin tehdä pentujen vikasta viikosta kasvattajan luona erityisen ikimuistoisen ja siksi pakkasin tänään aamulla pennut autoon ja vein viisikon työpaikalleni oppilaita viihdyttämään. Kasasin häkin opehuoneeseen ja siellä pennut saivat viettää lopulta koko päivän, vaikka tarkoitus oli heittää viikarit kotiin jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Pennut osoittautuivat kuitenkin niin suureksi hitiksi niin oppilaiden, opettajien kuin muunkin henkilökunnan keskuudessa, että mekkalahan siitä olisi syttynyt, jos olisin yrittänyt viedä pennut pois ennenaikaisesti. Eipä päivän aikana tainnut olla yhtään hetkeä, jolloin aitauksen ääressä ei olisi ollut ihmisiä pennuille seuraa pitämässä. Mystisesti pentuhuoneeseen löysi tiensä oppilaita ja opettajia jopa kesken oppituntien. Sain myös päivän mittaan kokoajan oppilailta tiedotteita siitä, mitä pennut ovat puuhanneet. Ekalla tunnilla yksi oppilas tuli luokkaani julistaakseen suureen ääneen "hei hobitti, sun koira kakkasi opehuoneen lattialle." Kolmannella tunnilla wilmaan kilahti viesti "sun pennut nukkuu". Pysyin siis hyvin kartalla, mitä kaikkea pennuille kuuluu. Pieni pelko oli tosin takaraivossa, mahtaako yhtäkään olla enää tallella, kun pääsen itse paikalle, vai ovatko kaikki viisi päätyneet oppilaiden reppujen kätköihin. Mutta onneksi pennut pysyivät tallessa eikä tarvinnut valvontakameroista katsella, kenen reppu pullistelee oudosti. 😏
Pentuja kävi ihailemassa tänään varmaan yli 200 ihmistä eskarilaisista ja ekaluokkalaisista ysiluokkalaisiin ja aikuisiin. Ikinä ei ole ollut yläkoulun opehuone yhtä suosittu paikka. Kokemus oli varmasti todella upea niin pennuille kuin ihmisillekin. Pennut valloittivat kaikkien sydämen ja oli siellä nähtävillä muutama kostea silmäkin. Ihanaa oli huomata, kuinka kaikki oppilaat osasivat todella kauniisti käsitellä pentuja. Pennut kiersivät sylistä syliin ja aina ne laskettiin yhtä varovaisesti alas. Kun pennut nukkuivat, pentuhuoneeseen hiivittiin hipihiljaa vain tuijottamaan ja ihailemaan pentuja aidan takaa. Pari kertaa sain vietyä pennut myös ulos ja aina oli rivissä vapaaehtoisia kantajia, jotka kuljettivat pennut puolestani pihalle ja takaisin sisään. Vapaaehtoisia oli itseasiassa niin paljon, että olisi pitänyt ottaa käyttöön vuoronumerot. Ensimmäinen ulkoilu oli vähän katastrofi, sillä pennut villiintyivät pihalla täysin ja olisivat juokseet vapauden huumassa parkkipaikalle asti. Tästä viisastuneena otin seuraavalla kerralla pentujen aitauksen mukaan ja pennut saivat toimia "välituntivalvojina". Melkein kaikki oppilaat nimittäin kokoontuivat aitauksen ympärille ja opettajien valvontatehtävä muuttui tosi helpoksi. Muutama oppilas uskaltautui aitaukseen asti ja siellä pennut saivat järsiä kenkiä ja housunlahkeita. Sylissä pennut antoivat pusuja eivätkä viimeisen tuntini oppilaat olisi malttaneet millään lähteä kotiin, vaikka yleensä kinutaan kotiinpääsyn perään jo vartti ennen tunnin virallista päättymishetkeä.
Tällaisiin tunnelmiin on kyllä ihan hyvä jättää Estorian Northern-pentueen päiväkirja. Toivottavasti olen onnistunut antamaan pennuille parhaat mahdolliset eväät selvitä elämässä eteenpäin. Parhaani ainakin olen tehnyt ja sydän on ollut joka hetkessä mukana. Nyt rupeaa jo pala nousemaan kurkkuun, mutta viimeiseksi haluan vielä jakaa teille minun ja pentujen yhteis-selfiet tältä päivältä.
Meidän poppoo... toivottavasti ei sentään viimeistä kertaa yhdessä
Estorian Northern Wind
Ihana, ihana Netta. En ikinä unohta sitä hetkeä, kun kaverini huutaa auton takakontista "täällä on pentu". Sinä olet sellainen seikkailija, ettei sinulle mikään perinteinen syntymäkään kelvannut, vaan halusit putkahtaa maailmaan kesken automatkan. Tästä syystä lempinimesi Fiia, Fiiat-autoni mukaan. Olit melkoinen menijä jo ensi hetkistä lähtien ja ehdit aina hieman kauemmaksi muista, kun vaihdoin pentulaatikkoon puhtaita lakanoita. Hetken aikaa onnistuit luomaan jopa kiltin sammarin vaikutelmaa, mutta kyllä näytit todelliset karvasi tavatessasi viime viikonloppuna isääsi. Sinulla on sellainen ego, että voit juosta komentaen jopa neljän aikuisen sammarin perässä. Kiipeilykin sinulta luonnistuu ja olet ikuisesti minun pieni seikkailijani. Vantaalla ei vielä tiedetä, millainen tomera neiti täältä on sinne tulossa. Ethän kuitenkaan liiaksi koettele seikkailunjanollasi ja komentelullasi uuden perheesi hermoja liikaa!
Estorian Northern Sky
Meidän herrasmies Kaitsu. Vaikka siskosi ovat yrittäneet pitää sinut tassujensa alla, et ole ikinä antanut kenenkään kävellä ylitsesi. Siskot ovat kuitenkin selvästi käyneet alusta asti hieman hermoillesi, minkä takia viihdyit jo ihan pikkuisena omassa rauhassa. Syli toki aina kelpaa ja sohvalla varsinkin olisi kiva kelliä. Sinä pulhailet mielelläsi omiasi, kanniskelet leluja ja nukut yksiksesi sohvan alla. Pidät kuitenkin tiukasti omia puoliasi, silloin kun innostut leikkimään siskojen tai podengojen kanssa. Hestian kanssa varsinkin löysit yhteisen sävelen ja vähän väliä leikitte yhdessä milloin missäkin. Olet yleensä vähän sellainen rauhallinen herrasmies, paitsi silloin kun on ruoasta kyse. Silloin kaikki keinot ovat sallittuja. Oletkin aina ruoka-aikaan varmasti kotona. Toivottavasti pysyt yhtä herrasmiehenä uudessa kodissasi Tampereella ja opit hieman malttia ruokailujenkin suhteen. Äläkä heti yritä syödä uutta kissakaveriasi!
Estorian Northern Star
Rakas Nani, sinulta aukesivat silmät ensimmäisenä ja siitä hetkestä asti olet kyllä tarkastellut maailmaa pilke silmäkulmassa ja avoimin mielin. Olet aivan mahtava pieni persoona, aina säätämässä ja hääräämässä, kiusaamassa kavereita ja seikkailemassa. Sinua odottaa Turussa uudet seikkailut Lilo-koiran kaverina. Ethän kiusaa uutta siskoasi liikaa, ettei reppana ole aivan pulassa kanssani. Osaat olla sille päälle sattuessasi myös kiltti sylikoira, vaikka mieluusti oletkin aina menossa ja leikkimässä. Keksit jo hyvin varhain suurten silmiesi taikavoiman, etkä kaihda käyttää niitä apunasi silloin kun olet joutumassa vaikeuksiin. Olet jo nyt niin pilalle hemmoteltu, että uudella perheelläsi tulee olemaan täysi työ kouluttaa sinusta kunnon kansalaista. Mutta älä huoli! Tuolla söpöydellä sinulle annetaan varmasti paljon anteeksi.
Estorian Northern Lights
Pikkuinen Luna-tyttöseni. Ensimmäiset kaksi viikkoa onnistuit elelemään melkein huomaamatta, mutta sitten kun avasit silmäsi, onnistuit valloittamaan sydämeni lähes salakavalan ovelasti. Jokainen päivä sai minut rakastumaan sinuun pikkuisen enemmän, sillä olet yksinkertaisesti vain niin mahdottoman valovoimainen persoona. Annat aina tehdä kaikki hoitotoimenpiteet ilman tappeluita ja olet ensimmäisenä aina tulemassa syliin pusuja antamaan. Olit pitkään altavastaajana, mutta sitten onnistuit nousemaan niskan päälle ja hankkimaan liittolaisia niin, ettet enää ollutkaan se, jota kaikki muut kurmuttivat. Kauniiksi pieneksi söpöläiseksi osaat irvistää vallan vakuuttavasti, mutta ethän ihan heti näytä tätä puolta uudelle perheellesi, etteivät he säikähdä. Millään en malttaisi sinusta luopua, mutta onneksi sinuakin odottaa Helsingissä täydellinen koti.
Estorian Northern Breeze
Mahdoton Rilla. Sinun takiasi on valvottu enemmän kuin muiden pentujen takia yhteensä. Olet kuin Prinsessa ja herne sadun prinsessa, jolle ei ikinä kelpaa muuta kuin kaikista parhaat nukkumapaikat. Kuinkakohan monta minuuttia olet kuluttanut jo nyt elämästäsi sopivan nukkumapaikan löytämiseen? Olit aluksi todellinen jästipää ja superäänekäs, mutta onneksi viikot ovat tuoneet sinulle vähän järkeä päähän ja nyt olet jo oikein mallikelpoinen pieni samojedin alku. Edelleen olet sen verran hienohelma, että tulet yleensä ensimmäisenä sisältä ulos, varsinkin jos siellä on tosi kylmä. Tästä huolimatta rakastat vesileikkejä ja suurin osa huushollin vedenpaisumuksista on sinun aiheuttamiasi. Onneksi sinulla on pari koirakaveria odottamassa, niin kenties et onnistu aiheuttamaan liian vakavaa vesivahinkoa uudessa kodissasi Jyväskylässä. Yritä käyttäytyä ihmisiksi, vaikka sinun tekisi varmasti mieli aiheuttaa vaikka minkälaista kaaosta. Äläkä tunge heti ensimmäisenä kanalaan, vaikka kanoja kuinka kiva olisikin kiusata!
Näiden sanojen jälkeen, nyt kun olen onnistunut tehokkaasti itkettämään itseäni, niin toivotan kaikille kodeille vielä oikein paljon onnea ja tsemppiä uusien perheenjäsentensä kanssa. Toivottavasti pennut tapaavat toisensa vielä monta kertaa kasvattitapaamisten merkeissä. Seuraavien sammarityyliin toteutettujen valokuvien jälkeen pentublogi varmaan hiljenee hetkeksi. Ihanaa, kun olette jaksaneet pysyä mukana ja lukea meidän edesottamuksiamme.
Kommentit
Lähetä kommentti