6 viikkoakin tuli ja meni
Mun sydänkäpyset täyttivät perjantaina 6 viikkoa ja jälleen tuli otettua pakolliset viikkopotretit. Siitä tuntuu tulevan viikko viikolta vaikeampi operaatio. Jos pennut ovat kunnolla hereillä, ne intoutuvat vetämään ja repimään taustakangasta sekä tunkevat toinen toistensa kuviin. Jos ne puolestaan ovat jo melkein unessa, ne yrittävät karata ja mennä nukkumaan. Jonkinlaiset kuvat onnistuttiin kuitenkin saamaan taas aikaan.
Pentujen kakan syöminen on viime päivien aikana ehkä hitusen raihoittunut. Toisin sanoen eivät enää tunge ihan yhtä usein itseään Novan alle, kun neiti rupeaa kakkimaan. Hereillä pennut myös pysyvät parhaimmillaan jo tunnin ja nämä pidentyneet valveilla olon hetket ovat ilmeisesti vihdoin alkaneet heijastumaan yöhön niin, että viime yönä saatiin jo melkein kokonaan nukuttua. Silloin kun pennut ovat hereillä, niillä on kyllä niin mainioita leikkejä, että väkisinkin hymyilee. Jopa silloin kun pirpanat tekevät jotain kiellettyä. Todella hemmoteltuja pentuja nämä taitavat olla jo nyt, sillä osaavat kyllä painaa kaikista oikeista vivuista saadakseen tahtonsa läpi. Toisaalta sekin on välillä ihan hyvä asia, koska pennut ovat herätessään jo oppineet pyytämään itse ovesta ulos ja pihalle tulee saman tien pissat. Osaavat myös pyytää ruokaa, joskin tuollaisen piraija parven äänekäs "meillä on nälkä" huuto ei ehkä ole kaikkien mieleen.
Minä, Hestia ja Nova kisataan tällä hetkellä pentujen suosikki tyypin paikasta. Gaia ja Freyakin ovat kivoja, mutta ovat ehkä silti pudonneet jo kisasta. Uskaltaisin väittää, että olen itse tällä hetkellä pienoisessa johdossa, sillä minulta pennut saavat sekä huomiota, ruokaa että leikkiseuraa. Tänään Rilla ja Netta jopa kesken unien heräsivät seuraamaan minua vessaan ja pentujen riemu on ylimmillään aina kun palaan pienenkin poissaolon jälkeen heitä viihdyttämään. Toisaalta Novan maitobaaria vastaan on aika paha kisailla, mutta Nova kyllä on omia pisteitään pentujen silmissä laskenut kieltäytymällä muutamaan otteeseen ruokkimasta pentuja. Hestia-tädin voittaminen voi kyllä loppujen lopuksi osoittautua mahdottomaksi, sillä Hestian kanssa on pentujen mielestä ihan parasta juosta hippaa ja painia, puhumattakaan siitä, että neidillä on nyt niin paha valeraskaus, että nisistä tulee maitoa. Hestia siis tuoksuukin pennuista varmasti extra-hyvältä. Mutta ehkä me tullaan loppujen lopuksi jakamaan ensimmäinen sija, kun kerran kisataan kaikki kolme vähän eri sarjoissa. Hestia on paras silloin kun pennuilla on tosi paljon virtaa ja ne haluavat ulos leikkimään. Nova on paras silloin kun vähän hiukoo. Ja minä olen paras silloin kun on supernälkä ja vähän väsyttää, jolloin on kiva tulla syliin köllimään ja kerjäämään rapsutuksia. Nämä kaikki pennut ovat ihan jo addiktoituneet vatsan rapsutteluun ja välillä heittäytyvät melkein heti selälleen, kun rupean rapsuttelemaan.
Tänä viikonloppuna meidän oli tarkoitus mennä Somerolle toistamiseen, mutta auto sanoi sopimuksensa perjantaina irti ja nyt ollaan sitten oltu Harjavallassa. No ainakin pennut ovat rauhassa saaneet kiusata podengoja ja tuhota tavaroita. En edes ymmärrä, mistä koko ajan tuntuvat löytävän uusia pahvinpaloja ja talouspaperia, mutta uutta silppua vaan silti ilmestyy kokoajan. Kaikkea on myös ihan pakko järsiä ja seinälistat ovat koetuksella. Pennut treenaavat kovaa vauhtia myös toistensa vaanimista ja heinäsirkkahyppyjä, jotka eivät tosin vielä kanna onneksi sohvalle asti. Yrittämisen puutteesta ei tosin ole kyse, mutta kordinaatio ei ole vielä paras mahdollinen. Ulkona pennut tutkivat kaikkia paikkoja ja repivät puskasta oksia. Tänään Nani keksi uuden salakäytävän rappusten alle, josta löytyi sitten kivasti hiekkaa, jossa sotata itsensä... jostain syystä en ollut yllättynyt, että seikkailijana oli juuri Nani. Nani viihtyy kaikista parhaiten ulkona ja häntä saa aina odottaa sisään. Rilla tulee sen sijaan yleensä ensimmäisenä, mutta neiti taitaakin olla sekä nukkumapaikkansa että märkyyden suhteen vähän sellainen hienohelma. Nova on yrittänyt opettaa pennuille myös sammarien rauhanomaisempia ajanviettotapoja, toisin sanoen lumisilla portailla makaamista ja ohikulkijoiden tuijottelua. Oppi meni ihan mukavasti perille... ainakin hetkeksi.
Estorian Northern Sky
Estorian Northern Breeze "Rilla"
Estorian Northern Lights "Luna"
Estorian Northen Wind "Netta
Estorian Northern Star "Nani"
Pentujen kakan syöminen on viime päivien aikana ehkä hitusen raihoittunut. Toisin sanoen eivät enää tunge ihan yhtä usein itseään Novan alle, kun neiti rupeaa kakkimaan. Hereillä pennut myös pysyvät parhaimmillaan jo tunnin ja nämä pidentyneet valveilla olon hetket ovat ilmeisesti vihdoin alkaneet heijastumaan yöhön niin, että viime yönä saatiin jo melkein kokonaan nukuttua. Silloin kun pennut ovat hereillä, niillä on kyllä niin mainioita leikkejä, että väkisinkin hymyilee. Jopa silloin kun pirpanat tekevät jotain kiellettyä. Todella hemmoteltuja pentuja nämä taitavat olla jo nyt, sillä osaavat kyllä painaa kaikista oikeista vivuista saadakseen tahtonsa läpi. Toisaalta sekin on välillä ihan hyvä asia, koska pennut ovat herätessään jo oppineet pyytämään itse ovesta ulos ja pihalle tulee saman tien pissat. Osaavat myös pyytää ruokaa, joskin tuollaisen piraija parven äänekäs "meillä on nälkä" huuto ei ehkä ole kaikkien mieleen.
Ei ruokaympyrä vaan ruokatähti
Minä, Hestia ja Nova kisataan tällä hetkellä pentujen suosikki tyypin paikasta. Gaia ja Freyakin ovat kivoja, mutta ovat ehkä silti pudonneet jo kisasta. Uskaltaisin väittää, että olen itse tällä hetkellä pienoisessa johdossa, sillä minulta pennut saavat sekä huomiota, ruokaa että leikkiseuraa. Tänään Rilla ja Netta jopa kesken unien heräsivät seuraamaan minua vessaan ja pentujen riemu on ylimmillään aina kun palaan pienenkin poissaolon jälkeen heitä viihdyttämään. Toisaalta Novan maitobaaria vastaan on aika paha kisailla, mutta Nova kyllä on omia pisteitään pentujen silmissä laskenut kieltäytymällä muutamaan otteeseen ruokkimasta pentuja. Hestia-tädin voittaminen voi kyllä loppujen lopuksi osoittautua mahdottomaksi, sillä Hestian kanssa on pentujen mielestä ihan parasta juosta hippaa ja painia, puhumattakaan siitä, että neidillä on nyt niin paha valeraskaus, että nisistä tulee maitoa. Hestia siis tuoksuukin pennuista varmasti extra-hyvältä. Mutta ehkä me tullaan loppujen lopuksi jakamaan ensimmäinen sija, kun kerran kisataan kaikki kolme vähän eri sarjoissa. Hestia on paras silloin kun pennuilla on tosi paljon virtaa ja ne haluavat ulos leikkimään. Nova on paras silloin kun vähän hiukoo. Ja minä olen paras silloin kun on supernälkä ja vähän väsyttää, jolloin on kiva tulla syliin köllimään ja kerjäämään rapsutuksia. Nämä kaikki pennut ovat ihan jo addiktoituneet vatsan rapsutteluun ja välillä heittäytyvät melkein heti selälleen, kun rupean rapsuttelemaan.
Freya, Hestia, Gaia ja pennut ovat keksineet sohvarallin: sohvan toisesta puolesta sisään ja toisesta ulos, sitten kämpän ympäri ja uudestaan alusta.
Näky juuri ennen töihin lähtöä
Söpöt nukkujat
Tänä viikonloppuna meidän oli tarkoitus mennä Somerolle toistamiseen, mutta auto sanoi sopimuksensa perjantaina irti ja nyt ollaan sitten oltu Harjavallassa. No ainakin pennut ovat rauhassa saaneet kiusata podengoja ja tuhota tavaroita. En edes ymmärrä, mistä koko ajan tuntuvat löytävän uusia pahvinpaloja ja talouspaperia, mutta uutta silppua vaan silti ilmestyy kokoajan. Kaikkea on myös ihan pakko järsiä ja seinälistat ovat koetuksella. Pennut treenaavat kovaa vauhtia myös toistensa vaanimista ja heinäsirkkahyppyjä, jotka eivät tosin vielä kanna onneksi sohvalle asti. Yrittämisen puutteesta ei tosin ole kyse, mutta kordinaatio ei ole vielä paras mahdollinen. Ulkona pennut tutkivat kaikkia paikkoja ja repivät puskasta oksia. Tänään Nani keksi uuden salakäytävän rappusten alle, josta löytyi sitten kivasti hiekkaa, jossa sotata itsensä... jostain syystä en ollut yllättynyt, että seikkailijana oli juuri Nani. Nani viihtyy kaikista parhaiten ulkona ja häntä saa aina odottaa sisään. Rilla tulee sen sijaan yleensä ensimmäisenä, mutta neiti taitaakin olla sekä nukkumapaikkansa että märkyyden suhteen vähän sellainen hienohelma. Nova on yrittänyt opettaa pennuille myös sammarien rauhanomaisempia ajanviettotapoja, toisin sanoen lumisilla portailla makaamista ja ohikulkijoiden tuijottelua. Oppi meni ihan mukavasti perille... ainakin hetkeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti