Siirry pääsisältöön

Viimeinen viikko käynnistyi ja itku meinaa jo tulla

Perjantaina pennut täyttivät 7 viikkoa. Tämän rajapyykin myötä on omat fiilikset aika kahtia jakautuneet. Toisaalta olen tuumaillut, miksi ihmeessä luovutan pennut vasta 8-viikkoisina? Hermohan tässä nimittäin menee! Pennut ovat niin täynnä tarmoa ja tuhointoa, että Mäntsälässä ollessamme äidin huonekasvit saivat kaikki enemmän tai vähemmän kyytiä. Pelkään ihan tosissani, millaista tuhoa pennut ehtivät saada aikaan, ennen kuin lopulta lähtevät. Hereillä ollessaan sähläävät niin mahdottomasti, että podengotkin alkavat olla hätää kärsimässä. Ulkoa pentuja ei saa lainkaan sisälle ja pihalle päästyään pennut katoavat kaikki eri ilmansuuntiin. Yöt kuluvat edelleen penturumban merkeissä, kun joka yö pitää vähintään kerran päästä painimaan sisarusten kanssa. Vesileikit alkavat myös olla todella suosittuja ja lattia onkin koko ajan märkänä. Pissalle ja kakalle pennut menevät mielellään pihalle, mutta pidätellä ne ei tietenkään osaa, eli oven pitäisi aueta sillä silmänräpäyksellä, kun hätä iskee. Desibelit ovat katossa, kun pennut juoksevat huomiota kerjäten perässä tai kinuavat ruokaa. Hestiaa on pakko ärsyttää, kunnes neiti rupeaa painimaan tosissaan ja sitten kiljutaan apua, kun ei pärjätäkään.

Pentujen talviluukkeja








Mutta vaikka pennut ovat kuinka rasittavia, niin tänään tulivat jo ensimmäiset itkut, kun ajattelin pentujen lähtevän ensi viikonlopun aikana. Miten ihmeessä pärjään, kun nämä viisi eivät enää ole antamassa pusuja, puremassa varpaasta, kerjäämässä rapsutuksia ja jakamassa rakkautta sen minkä kerkeävät? Vaikka kiroan koko ajan valvottuja öitä, niin on siinä siitä huolimatta jotain todella valloittavaa, kun keskellä yötä heräät siihen, että viisi sammaripentua nousee seisomaan sänkyä vasten. Nämä pennut saattavat olla rasittavia riiviöitä, mutta ne ovat minun riiviöitäni. Kuinka en voisi olla rakastamatta näitä rohkeita, tempperamenttisia, uteliaita, hieman kahjoja, mutta ennen kaikkia ihmisiä rakastavia jääkarhunpoikasia?

Hestia ja Kaitsu

Netta pyykkikorissa



Tytöt, ylhäällä Netta ja Rilla, alhaalla Nani ja Luna

7-viikkois synttäreidensä kunniaksi pennut pääsivät viikonlopun aikana tapaamaan myös isäänsä. Cesar-isukki ei oikein ollut valmis kantamaan vastuutaan syksyisten treffien seuraamuksista, juoksi vain karkuun minkä ehti. Perhepotretti jäi siis haaveeksi. Mutta oli ihana nähdä, kuinka ennakkoluulottomasti pennut suhtautuivat jälleen uuteen paikkaan ja uusiin koiriin, sillä paikalla oli peräti 4 aikuista samojedia Novan lisäksi. Netta varsinkin juoksi haukkuen aikuisten perässä haastaen niitä leikkiin. Vanhemmillani Mäntsälässä koko katras otti tehtäväkseen podengopoikien kiusaamisen, jos sattuivat ulos samaan aikaan. Miten nämä voivatkin olla niin rohkeita ja valmiita telmimään ja leikkimään kenen tahansa kanssa. Podengotkin saavat äksyillä sen minkä kerkeävät ja pennut vain jatkavat touhujaan. Mun rakkaat pienet palleroiset. 💗

Kuvia isän tapaamisesta














Pentujen viikkopotretti tuli otettua tällä kertaa pari päivää myöhässä, mutta tällä kertaa onnistuin ottamaan naamakuvan lisäksi kunnon seisomakuvat kaikista. Ja ihan itse ilman kenenkään apuja! Tuli oikeasti aika voittajafiilis... vaikka aikaa kuluikin sellainen puolitoistatuntia. On noi pennut niin nättejä. Myös pari kasvattajakaveria kävi niitä viikonloppuna katsomassa ja oli kiva kuulla, etten minä puolueellisin silmini ole ainoa, joka pitää näitä vaaveleita todella hurmaavina ja nätteinä pikku paketteina.

ESTORIAN NORTHERN SKY







ESTORIAN NORTHERN LIGHTS 
LUNA







ESTORIAN NORTHERN STAR
NANI







ESTORIAN NORTHERN WIND
NETTA







ESTORIAN NORTHERN BREEZE
RILLA




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Freya ja Alfa treffasivat Ähtärissä

Freya "Estorian Dawn of Freija" kävi treffaamassa erittäin komeaa ja huippu hyvällä luonteella varustettua Alfaa "Eximus Vis Ice Cube" Ähtärissä sunnuntaina 25.4. ja maanantaina 26.4. Jos kaikki tähdet osuvat kohdilleen, seuraavien Estorian-podengojen pitäisi syntyä juhannuksen tienoilla. Tämä olisi hieno jatkumo Freyan edellisille pääsiäis-pennuille =D Ajelua tuli kahteen päivään yli 900 kilometriä, mutta kaksikon treffit sujuivat onneksi moitteettomasti. Alfa hoiti homman kotiin molempina päivinä esimerkillisesti. Poika ei turhia odotellut vaan hyppäsi heti selkään niin, että jo parissa minuutissa kaksikko oli nalkissa n. 10-15 minuuttia. Pentueen tarkkaa sukutaulua voi käydä kurkkaamassa KoiraNetistä . Yhdistelmän sukusiitosprosentit ovat 4:llä sukupolvella laskettuna 0%, 5:llä 0,84%, 6:lla 1,93%, 7:lla 2,86% ja 8:lla 3,42%.  Isä: Eximus Vis Ice Cube Silmät: ok 01/19 Polvet: 0/0 03/18 Näyttelyt: C.I.B. POHJ MVA BALT MVA FI MVA SE MVA NO MVA EE MVA LV MVA LT MVA R

Pennut kohti uusia seikkailuja... pentublogi hiljenee

Pentublogin päivitykseen tuli valitettavasti ylimääräinen viikon tauko. Kasvattaja-tädillä alkoi loma ja lomamaisemiin siirtymisestä aiheutuu tämän lauman kanssa aina melkoinen härdelli. Olemme myös seikkailleet pentujen kanssa kuluneiden kahden viikon aikana aktiivisesti erilaisissa maisemissa, mikä on osaltaan lisännyt kiirettä. Nyt on kuitenkin aika kirjoittaa tämän pentueen ainakin toistaiseksi viimeinen blogipostaus. Aapo muutti tänään omaan kotiinsa ja Dafne pääsee kotiinsa huomenna. Valo lähtee seuraavana lauantaina ja Telma sitten juhannuksena, joten Estorian pentulaatikko hiljenee viimein melkoisen penturupeaman jälkeen. Näistä pennuista kuullaan kuitenkin varmasti vielä somen kautta moneen kertaan, joten kannattaa laittaa varsinkin meidän instagram-tili seurantaan, jos et sitä jo seuraa. Mutta ennen kuin alan kertoa kahden viime viikon seikkailuista, tässä vielä pentujen viimeiset potretit viime sunnuntailta, yhteiskuvat torstailta ja vielä tänään otetut yhteiskuvat kasvatta

Rasittavat rasavillit

Voi tätä kasvattajan arkea. Pentujen synnyttyä odotat kuin kuuta nousevaa, että niiden silmät avautuvat. Parin viikon ikäisten pentujen kohdalla odotat, että ne alkavat kävelemään. Neljän viikon ikäisenä odotat, että pennut pysyisivät hereillä pidempiä aikoja ja jaksaisivat leikkiä enemmän. Kuuden viikon ikäisenä odotat, että pennut menisivät jo pian takaisin nukkumaan 😂 Kuluneen viikon aikana pennuista on siis kuoriutunut suorastaan rasittavia rasavilleja. Laastareille on tullut käyttöä (kiitos neulanterävien hampaiden), huonekalut saavat kyytiä siinä missä lelutkin ja joka askeleella saa varoa jaloissa pyöriviä pienokaisia. Toisin sanoen jo 10 minuutin leikkien jälkeen rupeat vilkuilemaan kelloa ja miettimään, milloinkohan pennnut ovat saaneet väsytettyä itseään tarpeeksi ja voit yrittää laittaa niitä nukkumaan? Lopputulos saattaa silloin tosin olla tätä luokkaa: Telma haluaisi leikkimään Poikia ei vieläkään väsytä Pennut täyttivät siis todellakin jo 6 viikkoa ja kuluneen viikon aik