Ilot 7 viikkoa

Pennuilla on ollut kunnon seikkailujen viikko, kun lähdimme jouluksi Mäntsälään. Ennen tarkempia kuulumisia tähän alkuun jälleen pentujen viikkopotretit. Tällä kertaa isäni yritti saada pennut seisomaan ja istumaan, kun minä napsin kuvia. Lopputulokset olivat hieman vaihtelevia. Muita kuvia ei hirveästi olekaan, kun tällä viikolla pentuja on tullut pääasiassa videokuvattua.

Estorian Joyous Azazel

Estorian Joyous Samael

Estorian Joyous Raziel

Estorian Joyful Lailah

Estorian Joyful Lilith

Pentujen seitsämäs viikko on tosiaan ollut melkoisen jännittävä, sillä viikkoon on sisältynyt paitsi ensimmäinen ulkoilu, myös matka Mäntsälään ja uusien ihmisten ja koirien kohtaaminen. Ensimmäistä kertaa pennut pääsivät ulos maanantaina. Silloin ilma kylmeni sen verran, että piha ei ollut enää yksi iso märkä suo, joten pennut oli mukavampi viedä ulkoilemaan. Pitkään emme tietenkään ulkona olleet, mutta sen verran aikaa, että ehdin nähdä mm. Jusan täyden juoksuvauhdin, mikä oli melkoisen vaikuttava. Yllättävän reippaasti pennut ottivat tämän uuden kokemuksen eikä kukaan jähmettynyt paikalleen, vaan lähtivät nätisti seuraamaan minua. Vasta sisällä alkoi kunnon protestointi, kun tassut olivat kylminä. Niitä pennut tulivat minulle valittaen esittelemään. Aika nopeasti rauhoittuivat kuitenkin syliin nukkumaan. Olemme nyt ulkoilleet pentujen kanssa joka päivä ja olen yrittänyt viedä pennut aina heräämisen ja ruokailun jälkeen ulos. Aika paljon sinne on tullut pissoja ja kakkoja tehtyä. Pitää vaan viedä pennut riittävän kauas ensin ulko-ovesta. Muuten ryntäävät heti sisään, koska mitään lempipuuhaa tuo ulkoilu ei kylmällä säällä ole.

Maanantaina pennut pääsivät ensimmäistä kertaa myös saunaan. Ei toki ylälauteille mitään kunnon löylyjä ottamaan, mutta sen verran, että vähän saivat lämpöä. Tiistaina pakkasin sitten auton ja lähdimme kohti Mäntsälää. Autossa oli aika tiivis tunnelma, kun mukana oli 2 samojedia, 7 pikkupodengoa, 5 pentua ja 2 gerbiilia. Onneksi sopu sijaa antaa ja matka sujui rauhallisissa merkeissä. Mäntsälässä asettauduimme sitten oman laumani kanssa isoon takkahuoneeseen, missä koirat pääasiassa ovat joulunsa viettäneet. Pennut ovat välillä päässeet myös keittiö-olohuone-eteinen-akselille ja ai että sitä riemua, kun pääseevät kunnolla kiihdyttelemään pitkällä suoralla huoneesta toiseen. Nämä pennut ovat aivan uskomattoman nopeita juoksijoita. Onnistuvat myös tekemään oikein kunnon voltteja ja kuperkeikkoja vältellessään sisarusten hampaita. Aina välttely ei toki onnistu ja viimeksi tänään Jazy veti Jillan tylysti pois isäni sylistä hännästä repien.

Pennuista on tullut kuluneen viikon aikana niin järjettömiä hampaiden käyttäjiä, että itse joudun välillä juoksemaan viisikkoa karkuun. Varpaat ovat pennuilla erityisessä suosiossa, mutta hyvin maistuvat myös sormet ja kaikki vaatteet, oikeastaan mikä vain, mistä on helppo ottaa kiinni. Todennäköisesti jokaisen pentueen kohdalla ajattelen, että ei ole kyllä mikään aikaisempi pentue ollut näin kova puremaan, mutta tämän viisikon tapauksessa tämä ajatus saattaa pitää ihan oikeasti paikkansa. Jilla saattaa olla näistä se pahin purija, mutta eivät muut kauheasti jää touhusta jälkeen. Saa nähdä onko minulla parin viikon päästä enää sormia tai varpaita jäljellä, kun meno tästä ehtii vielä kiihtyä lisää.

Mäntsälässä pennut tapasivat myös ensimmäistä kertaa serkkunsa Dumlen. Aluksi pennut vähän ihmettelivät, mikä on tämä valkoinen ja vähän yli-innokas podengo. Varsinkin Jazy suhtautui Dumleen epäluuloisesti ja oikein murisi Dumlelle, kun tämä tuli lähelle. Päivien mittaan viisikon ja Dumlen suhde on kuitenkin lämmennyt ja tänään on jo ihan kunnolla osattu Dumlen kanssa leikkiä. Jilla ja Jusa ovat osoittautuneet näiden leikkien aikana oikein kilpajuoksijoiksi ja mestari väistelijöiksi, mutta aika ketterää porukkaa nämä kaikki ovat. Välillä kun kaikki viisi jouksevat huoneesta toiseen, syntyy sellainen ääni, että voisi kuvitella pentujen olevan huomattavasti isompia. Pennut treenailevat oikein kunnon metsästäjänelkeitä vaanimalla sisaruksiaan. Tänään Jazy pilasi Jusan vaanimiset. Jusa nimittäin vaani Jillaa käydäkseen siskonsa päälle, mutta samaan aikaan Jazy vaanikin Jusaa ja hyökkäsi veljensä kimppuun. Välillä pennut hyppäävät ketterästi isojenkin esteiden yli tai suoraan syliin. Välillä pennut arvioivat vauhdin tai etäisyyden väärin ja sitten kaatuillaan ja törmäillään kuin keilat.

Tämän reissun aikana Jilla on osoittanut olevansa porukan tehopakkaus. Neiti on aina ensimmäisenä joka paikassa ja rohkeasti tutkimassa uusia juttuja. Joyla eli Lilli ei jää rohkeudessa siskonsa jälkeen, mutta ei ole ehkä ihan niin energinen tapaus. Jillan pakkomielteenä ovat kaikki, mihin hampaat ylettyy. Joyla on erikoistunut varpaisiin sekä housujen kaivamiseen. Jori on tällä hetkellä porukan rauhallisin. Herra viihtyy ihan hyvin kenen vaan sylissä. Jazy ei ehkä ole ihan samanlainen sylikoira, mutta herra voi välillä pysähtyä tuumailemaan asioita vähän kauempaa. Osoittaa myös omat mielipiteensä todella voimakkaasti ja terrorisoi välillä sisaruksia liiankin kanssa. Jusasta on tullut ihan mahdoton juoksija. Jilla ja Jusa ovat molemmat niin vauhdikkaita, että välillä oikein hirvittää, että milloin törmäävät täysillä seinään tai muuta vastaavaa. Ihana pentuporukka kaiken kaikkiaan, vaikka varmasti tulee olemaan iso helpotus, kun parin viikon päästä muuttavat omiin koteihinsa.

Kaikki uusi, paikan vaihdos ja ennen kaikkea kaiken tunkeminen suuhun, on sotkenut hieman pentujen vatsoja. Täällä Mäntsälässä jokaisella tuntuu olevan vatsa vuoron perään vähän löysällä tai jopa ruikulilla. Tänään käytiin nuoleskelemassa joulukuusta, kun silmä hetkeksi vältti ja sen jälkeen on tullut parit puklutkin. Menoa mikään ei ole kyllä yhtään hidastanut. Toivottavasti vatsat asettuvat jatka päästään takaisin kotiin ja tuttuihin rytmeihin eikä ole enää niin paljon kaikkea outoa, mitä voisi suuhun laittaa. Eilen maistui pihalla jopa sammaleet, ennen kuin satoi vähän lunta niiden päälle. Suuhun menee tällä hetkellä siis ihan kaikki. Vähän on jo flashbackit käyneet mielessä pentujen isoeno Alvinista, joka luovutusikäisenä napsi vähän sieniä suuhunsa ja päätyi yöksi päivystykseen. Toivottavasti tästä viisikosta kukaan ei päätä aiheuttaa mitään tällaista ylimääräistä jännitystä enää näihin viimeisiin pariin viikkoon.