4-viikkoisilla iloilla takana jännittävä viikko

Koiramessut pitivät minut viikonloppuna niin kiireisenä, että pääsin aloittamaan tämän blogipostauksen kirjoittamisen vasta myöhään sunnuntai-iltana. Itse asiassa koko viikko on ollut kiireinen niin töiden kuin pentujen suhteen, mutta näistä postauksista pidän kiinni vaikka väkisin. Punnitukset tänään jäivät, mutta tässä pentujen viikkopotretit. Kuvat on ottanut tällä kertaa Petri Alajoki.

ESTORIAN JOYOUS AZAZEL

"Jazy"

ESTORIAN JOYOUS SAMAEL

"Jusa"

ESTORIAN JOYOUS RAZIEL

"Jori"

ESTORIAN JOYFUL LILITH/LAYLAH

"Jilla"

ESTORIAN JOYFUL LILITH/LAYLAH

"Joyla"

Kuluneen viikon aikana pennuista on ruvennut kuoriutumaan ihka oikeita persoonia. Nyt viisikon erottaa toisistaan jo pelkästä olemuksesta. Aika tempperamenttista porukkaa täällä tuntuu kasvavan, sillä kaikki viisi saavat halutessaan sisarusten kanssa rähinän aikaan. Jilla on täällä kotioloissa selvästi se rämäpäisin, aina täynnä tulta ja tappuraa. Jazy ja yllättävää kyllä myös Jusa ovat innoikkammat tutkimusmatkailijat. Jazy on vähän sellainen itsenäisempi, mutta aina valmis antamaan minulle pusuja syliin joutuessaan. Jusa hakee myös mielellään huomiota. Itse asiassa kaikki pojat kiipeävät aina syliin ja nauttivat aitoon podengotyyliin huomiosta. Jori on ollut ehkä hieman rauhallisempi kuin veljensä. Joyla on tuntunut kuluneen viikon aikana kaikista rauhallisimmalta. Tosin jos jokin ei mene neidin mielen mukaan, hän osaa kyllä pitää puolensa ja äristä pelottavan vakuuttavasti. 

Pennuilla on ollut kaiken kaikkiaan jännittävä viikko, sillä olemme laajentaneet viisikon elinympäristöä aimoharppauksin. Ensin pennut pääsivät alkuviikosta hengaamaan olkkarin pikkuaitaukseen. Yöksi siirsin pennut edelleen makkariin pentulaatikkoon, mutta viikon edetessä olkkarissa vietetty aika piteni ja käytössä oleva tila myös suureni. Lopulta pennut pääsivät viettämään koko yön ja työpäivän olkkarissa. Viisikko tottui tähän muutokseen ihanan helposti. Yhtään ei oudostuta uudet alustat ja laajempi maailma. Syliin tullaan mielellään nukkumaan tai jos syliä ei ole tarjolla, niin nukutaan Windyn lempipedissä yhtenä isona kekona. Laitoin pennuille myös leikkitunnelin, joka rapisee äänekkäästi siellä kävellessä. Siitä tuli heti Jazyn suosikki ja nyt kaikki muutkin uskaltavat rohkeasti sen sisään.

Reviirin laajentumisen myötä pennut ovat päässeet tutustumaan myös muihin koiriin. Oli suorastaan positiivinen yllätys, kuinka helposti Ilona on päästänyt muut koirat pentujen lähelle. Sissin ja Novan suhteen Ilona pitää vähän tiukempaa kuria kuin podengojen. Freya ja Dafne ovat jo yrittäneet pentuja omia itselleen. Dafne on aivan onnessaan, kun hän pääsee hoitamaan podengopentuja ja Freyakin on muutaman kerran yrittänyt ottaa sellaista isoäidin roolia. Tiukkana pitää olla, etteivät tytöt oikeasti ala pitää pentuja ominaan ja ryhdy riitelemään Ilonan kanssa. Sissi meni ensimmäisinä päivinä ihan täpinöihin pennuista. Ilonan tiukan komennon alla Sissi on saanut pentujen kanssa jo vähän leikkiä. Neiti osaa istua tai maata todella rauhallisesti, kun pirpanat tulevat repimään karvoista ja ihmettelemään, mikä tämä iso valkoinen möhkäle oikein on. Ennustaisin, että viisikosta ja Sissistä tulee ylimmät ystävät, jahka meno tästä vielä vähän kiihtyy. 

Uudet asiat eivät suinkaan jääneet vain uusiin kavereihin tai uuteen pentuaitaukseen, vaan perjantaina pennut pääsivät ensimmäiselle autoreissulleen. Koska olin lupautunut edustamaan yhdistysä koiramessujen prodengoständille, olin sopinut pentujen menevän viikonlopuksi hoitoon Ilonan kotiin. Siellä pentuja odotettiin oikein innoissaan. Automatka sujui käytännössä ääneti. Jossain kohtaa pari pentua rupesi toisilleen rähisemään, mutta muuten autossa nukuttiin. Turenkiin päästyämme pennut näyttivät kotiutuvan saman tien uuteen pentuaitaukseensa. Tänään kuulumisia pennuista vaihtaessamme oli mielenkiintoista huomata, että olemme Sannan kanssa tehneet viisikosta paljon samoja havaintoja, mutta toisaalta osa pennuista on myös käyttäytynyt hoitopaikassa eri tavalla kuin täällä kotona. Pyysin Sannaa kirjoittamaan pentujen vierailusta blogia varten pienen tekstin. 

PENTUJEN VIERAILU:

Ilot kävivät äitinsä kanssa Turengissa vierailulla ja hoidossa Mariannen ollessa edustamassa Voittajassa. Oli ihanaa saada viettää perjantaista sunnuntaihin Ilonan ja pentujen kanssa ja tutustua pentuihin. Pennuilla oli paikanvaihdoksen lisäksi muutakin jännittävää: lauantaille ja sunnuntaille oli sovittu pentujen katsojien käynnit ja tietenkin paikalla oli oma puoliso ja lapsi. Lauantaina kävi ystäväni 4-vuotiaan lapsensa kanssa ja sunnuntaina pentujen isän omistajat.  Rohkeat pennut eivät olleet moksiskaan paikanvaidosta, vierailijat otettiin vastaan rohkean uteliaasti lähinnä nauttien huomiosta.

Ennen pentujen saapumista kävimme 8-vuotiaan poikani Väinön kanssa ostamassa jokaiselle pennulle oman pienen lelun, jonka saavat mukaansa uuteen kotiin. Väinö sai päättää mikä lelu kenellekin tulee, mutta lopulta pennut oikeastaan päättivät itse lelunsa. Jazy kiinnostui ensin leluista ja löysikin heti suosikkinsa, pienen ruskean nallen. Alkuun Jazy touhusi lähinnä itsekseen eikä ottanut uusiin ihmisiin ensimmäisenä kontaktia, mutta tehtyään päätöksen hyväksyä uudet ihmiset hänestä kuoriutui seurallinen herra, joka rakastai jyrsiä sormia.

Jusa oli toinen joka valitsi lelun itse, hän ihastui pinkkiin possuun. Jusa myös jatkoi siitä mihin jäimme edellisellä kerralla, kiipesi heti syliin. Hän oli myös kovasti tutustumassa uusiin ihmisiin, ruoka hänellä maistui hyvin edelleen. 

Jori leikki mielummin sisarustensa kanssa kuin leluilla, mutta hänelle valikoitui vihreä norsu. Ainoana pennuista Jori hiukan ihmetteli joitain uusia kovia ääniä, mutta tottui niihin nopeasti. Jorille oli myös hiukan jännittävää joutua yksin kuvattavaksi viikkokuvia varten. Muuten hänkin kohtasi vieraat luottavaisena ja rohkeana.

Jilla sai keltaisen ankan, ja oli poikani suosikki. Jilla itseasiassa meni ensimmäisenä lapsia tapaamaan, joskin hän oli myös ensimmäisenä ulkona aitauksesta. Jillalla vauhtia riitti ja varsinkin siskon kanssa painileikit äityivät välillä hurjiksi, mutta uni oli myös sikeää. Jilla ei juurikaan malttanut leikkiä, mutta talouspaperirullaa lähti optimistisesti kuljettamaan. Pentueen pienimmällä on ainakin suuret tavoitteet.

Viimeisenä joskaan ei missään tapauksessa vähäisimpänä Joyla valitsi valkoisen laaman ja antoi sille ajoittain hurjaa kyytiä, löytyi ihka aito tapporavistus. Joyla yllätti minut kiipeämällä ensimmäisenä syliin nukkumaan, muutenkin otti paljon kontaktia ja viihtyi sylissä ja lähellä. Täytynee myöntää, että tyttö kyllä valloitti sydämeni aika totaalisesti.

Viikonlopun aikana pennut tuntuivat kehittyvän silmissä, nähtiin juoksua, hyppyjä, leikkiin kutsuja hurjia paineja. Toki myös kumoon muksahduksia, kuperkeikkoja ja väsähdyksiä. Aika kuluikin pentuaikauksessa ihastellessa, hyvä että malttoi nukkua. Kaikki pennut ovat kyllä täydellisiä oli ihanaa, että sain tämän kokea. Nyt enää jännitän, kumpi tytöistä tulee olemaan meidän tuleva Lilli 

Tällaisiä kuulumisia täältä tänään. Kuluneen viikon aikana olen ottanut pennuista pääasiassa vain videoita, joten lisään nämä kaikki edes suunnilleen julkaisukelpoiset kuvat tänne loppuun.