Iloilla ikää 6 viikkoa
Estorian joy-pennut täyttivät jo 6 viikkoa. Mihin tämä aika oikein katoaa? Joka päivä pentujen vauhti kiihtyy ja alamme olla siinä pisteessä, että kasvattaja-tädin pitää kiivetä sohvalle turvaan piraijoiden hampaita. Kotiasiatkin alkavat pikku hiljaa varmistumaan. Jusan tilanne on vielä hieman epävarma, mutta näillä näkymin Jazy jää asumaan Harjavaltaan (ei minun luokseni) ja Jori lähtee parin podengopojan kaveriksi Kangasniemelle. Joyla lähtee Ilonan matkassa Turenkiin ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Jilla muuttaa Vääksyyn Estorian B- ja C-pentueiden Bean ja Ceran kaveriksi. Ennen kuin kerron pentujen kuluneesta viikosta tarkemmin, tässä tuttuun tyyliin viisikon viikkopotretit.
Estorian Joyous Azazel
Estorian Joyous Samael
Estorian Joyous Raziel
Estorian Joyous Lailah
Estorian Joyous Lilith
Näistä pennuista on nimensä mukaisesti suunnattomasti iloa. Välillä olen kuolla nauruun, kun seuraan viisikon edesottamuksia. Tällä viikolla pennut ovat ottaneet koko talon haltuunsa. Koiraporttien läpi tungetaan jopa makkariin ja harrastehuoneeseen. Ulos emme vielä ole sateisten päivien takia uskaltautuneet, mutta muuten pennut ovat tutustuneet käytännössä koko huusholliin. Kävellessä saa olla tarkka, ettei astu jonkun uteliaan termiitin päälle. Leikit ovat niin hurjia, että täällä vedetään välillä kunnnon voltteja ja kuperkeikkoja. Tuntuu siltä, että pentujen motto on "ikinä ei kävellä, jos voi juosta." Pennuista näkee välillä vain nopeita hännän vilahduksia, kun juoksevat toistensa ja aikuisten perässä paikasta toiseen. Aina kun olen kotona, pennut saavat käytännössä vapaasti kulkea joka paikkaan. Muutaman kerran olen onnistunut pennun jos toisenkin kadottamaan, mutta onneksi riiviöt tulevat aina kutsuttaessa esiin piiloistaan. Flyygelin alta on löytynyt suosikkipainipaikka, samoin sohvan alta. Sieltä käsin on hyvä vaania kaikkia ohikulkijoita ja käydä varomattomiin varpaisiin kiinni.
Lähtiessäni töihin tai kauppaan (sekä yöllä) pennut joutuvat asustamaan oman turvallisuutensa takia pentuaitauksessa. Tätä viisikko ei oikein arvosta. Sissillä on tapana kahden-kolmen aikoihin pyytää ulos ja pennut aloittavat Sissin vanavedessä ihan järjettömän rääkymiskuoron. Yleensä jätän pennut tässä kohtaa huomiotta, että eivät opi huutamalla saamaan tahtoaan lävitse. Kovimman huutajan titteliä en ole vielä osannut jakaa kenellekään, sillä kaikki viisi tuntuvat huutavan vuoronperään yhtä kovaa. Nämähän ovat ihan järjettömiä jaarapäitä ja tekevät kyllä joka tilanteessa tahtonsa selväksi. Onneksi rakastavat huomiota, haleja ja pusuja, niin paljon, että niiden avulla onnistuu yleensä kynsien leikkuut ja muut käsittelyt. Poikien kiveksiä olen tunnustellut ja ne tuntuvat vielä kaikilla kolmella seilaavan edestakaisin, mutta toivottavasti ne sieltä asettuvat nätisti lopulta omille paikoilleen.
Näissä pennuissa ei mielestäni ole mitään järjettömän isoja luonne-eroja, vaan kaikki viisi ovat aika tasaista porukkaa niin ulkonäkönsä kuin luonteidensa puolesta. Käytännössä isoimmat erot riippuvat vireystilasta eli aina kun olen huomaavinani pennuissa jotain luonne-eroja, tilanne muuttuu ihan päinvastaiseksi seuraavien päiväunien jälkeen. Jazy on ehkä vähän sellainen säätäjä. On usein hereillä silloin kun muut nukkuvat. Jazy ei myöskään arvosta "vapaudenriistoa". Poika viihtyy sylissä, mutta vain silloin kun se herralle itselleen sopii. Jos leikit ovat kesken, sylissä ei maltettaisi olla kuin lyhyt tovi. Jazy on myös koko ajan härnäämässä sisaruksiaan ja muita koiria. Sissin kanssa on kiva leikkiä silloin, jos kukaan muu ei suostu mitään pulhailemaan. Jazy on tuntunut vähän sellaiselta tyypiltä, joka tulee rakastamaan omaa perhettään todella paljon, mutta vieraisiin lämmetään aavistuksen hitaammin. Loppujen lopuksi Jazyn innokkuus tuntuu kuitenkin olevan todella riippuvainen siitä, kuinka paljon pojalla on virtaa tai kuinka väsynyt poika on. Tänäänkin kiipesi nimittäin aivan intoa täynnä vieraaseen syliin eikä yhtään jäänyt miettimään, onko tyyppi tuttu vai ei.
Jusa ja Jori eivät ole ehkä ihan yhtä energisiä kuin Jazy, minkä takia malttavat rauhoittua syliin vähän paremmin. Mutta ihan samalla tavalla kaikki kolme tunkevat syliin kerjäämään huomiota silloin kun sitä halutaan tai nukkumaan silloin kuin väsyttää. Jusa on yleensä aika tasainen tyyppi, mutta hepulikohtauksen saadessaan osaa olla ihan yhtä kova touhottaja kuin Jazykin. Juoksee sellaista vauhtia paikasta toiseen, että joskus oikein hirvittää. Jusa on myös aina valmis antamaan pusuja. Jori tuntuu porukan pienimpänä poikana välillä vähän sellaiselta altavastaajalta, mutta siinä kohtaa kun Jusa ja Jazy yrittävät veljeään tosissaan kiusata, Jori pitää yllättävän hyvin puolensa. Ei anna tuumaakaan periksi sille päälle sattuessaan. Tempperamenttia siis löytyy. Väsyneenä Jori kaipaa ehkä aavistuksen enemmän muiden koirien mallia ja seuraa ollakseen itsevarma. Eli sisarustensa keskellä ei eroa muista, mutta jos poikaa ottaa varsinkin hieman väsyneenä erilleen, aluksi saattaa vähän jännittää. Yleensä jännitys menee kuitenkin nopeasti ohi. On kuitenkin hyvä, että pojalla tulee olemaan koirakaverita, joiden mallin avulla on helppo opetella itsevarmuutta myös täältä lähtemisen jälkeen.
Tytöissä erot ovat myös hieman tasaantuneet. Jilla oli aluksi niin järjetön pikku Myy tempperamenttinsa suhteen, että tosissaan sai miettiä, millainen pirttihirmu tytöstä kasvaa. Nyt kun neiti pääsee liikkumaan ja tekemään tutkimusmatkoja, ei tarvitse enää samalla tavalla sisarusten kanssa rähistä, mutta nyt neiti ehtii kirjaimellisesti ihan joka paikkaan. Makkarissa on käyty portin väärällä puolella tekemässä kakit ja repimässä päiväpeittoa. Jilla myös rakastaa sylissä olemista ja pusujen jakamista. Joyla on samanlainen pussailija. Syliin tunkee heti kun sille on mahdollisuus. Joyla myös rakastaa varpaita. Aina on puremassa ja roikkumassa varpaista, jos sellaiset osuvat tarpeeksi lähelle. Kaiken kaikkiaan kaikki viisi ovat kyllä kunnostautuneet kuluneen viikon aikana purijoina ja tänään meinasi kuvia ottaessa lähteä sormet, kun herkut olivat liian hyvät.
Perjantaina pennut pääsivät ensimmäistä kertaa käymään koululla. Visiitti kesti vain pari tuntia ja sen ajan pennut pääasiassa nukkuivat, koska olivat riehuneet sitä ennen niin paljon kotona. Mutta vaikka pentuja väsytti, niin hirveästi eivät olleet moksiskaan, vaikka melutaso luokan "pikkujouluissa" nousi välillä turhankin kovaksi. Jori taisi nukkua koko parituntisen yhden oppilaan sylissä ja Joyla yritti kovasti osallistua oppilaiden korttipeliin kortteja maistelemalla. Loman jälkeen pennut pääsevät sitten uudestaan oppilaita morjestamaan ja seuraavien parin viikon aikana jatketaan näitä sosiaalistamisia vierailuilla kavereiden luokse. Podengopentujen kohdalla sosiaalistaminen on erityisen tärkeää, minkä takia haluan reissata pentujen kanssa mahdollisimman monissa paikoissa. Huomenna olisi tarkoitus myös kokeilla ulos menemistä ensimmäisen kerran. Saa nähdä, mitä pennut siitä tuumaavat. Tässä alla vielä kuvia meidän kouluvierailusta.
Kommentit
Lähetä kommentti