Riiviövaihe aktivoitu - pennut viisi viikkoa

Pennut ovat nyt viisi viikkoa. Tämä "syntymäpäivä" edellyttää ehdottomasti sekä söpöys- että riiviövaroituksen antamista. Ulkonäöltään suloisempia otuksia saa hakea, mutta samalla pentujen sisältä on ilmestynyt ilkikurinen pikku gremlin, joka nauttii aiheuttaessaan ympärilleen kaaosta. Tässä siis näiden söpöjen riiviöiden viikkopotretit.

Estorian Love Stronger Than Life

"Laiffi", sininen poika

Estorian Love Greater Than Time

"Timmi", punainen poika

Estorian Love Hotter Than Fire

"Hotti", vihreä poika

Estorian Love Pure As Snow

"Lumikki", liila tyttö

Estorian Love Fair As Rose

"Ruusunen", keltainen tyttö

Vielä viime postauksessani pystyin kehumaan sitä, kuinka helppoja pennut ovat olleet. No tilanne muuttui melkein samantien postauksen kirjoittamisen jälkeen. Vielä viime torstaina pennut olivat aika rauhallisia otuksia ja tulevat perheet pääsivät myös ensimmäisen kerran pentuja tapaamaan. Pääasiassa pennut ottivat aika rauhallisesti ja nukkuivat suuren osan vierailuista. Silloin tisin Timmi antoi jo vähän osviittaa siitä, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan, mutta meno muuttui todenteolla perjantaina. Pennut aloittivat heti aamusta kauhean rääkynän, kun pentuhuoneessa oleminen ei enää riittänytkään suurille seikkailijoille, vaan piti päästä juoksemaan taloa ympäri. Töistä myöhästyminen oli ihan hilkulla, kun pennut valloittivat eteisen, keittiön ja pihan hirveällä töminällä. Onneksi pääsin tätä touhua lopulta töihin karkuun... ja pennut jäivät pentuhuoneeseen huutamaan. Töiden jälkeen pentuja odottikin ihan oikea seikkailu, kun pakkasin koko lauman autoon ja lähdimme ensimmäistä kertaa autoilemaan suuntana Someron mökki. 

Nova ja Hotti

Ruusunen

Ruusunen the Euroviisu-kaveri

Automatka sujui pääasiassa rauhallisissa merkeissä. Nova ei ihan arvostanut sitä, että hän joutui menomatkalla samaan häkkiin pentujen ja Hilpan kanssa. Joku pennuista välillä hieman itkeskeli, mutta suurimman osan ajasta kaikki nukkuivat. Perillä pennut pääsivät pihalle ja voi sitä innon  ja ihmettelyn määrää, kun edessä oli aivan uusi maailma kuivuudesta rapisevine lehtineen ja hirveine tuulenpuskineen. Mökkiin johtavat rappuset olivat aluksi todella outo ilmestys, mutta muutaman erehdyksen ja yrityksen kautta niitäkin opittiin kiipeämään. Aikuisten koirien juoksuhepuleiden seuraaminen oli pennuista myös todella hauskaa puuhaa ja mökille pääsemisestä riemastuneet podengot yrittivät saada pentujakin mukaan juoksuleikkiin. Siihen pentujen vauhti ja tasapaino ei ihan vielä riittänyt. Viikonloppu kului kuitenkin oikein mukavissa merkeissä, kun pennut saivat nukkua yönsä kuistilla ja päivät kulkea lähes vapaasti sisälle ja ulos. Mökkirappusten alta löytyi paras nukkumapaikka ja pennut olivat ihan hiekassa jokaisen päivän päätteeksi. Myös pentujen isän omistajat kävivät pentuja tervehtimässä.  

Kotimatkalla Nova ei enää joutunut pentujen kanssa samaan häkkiin.

Sunnuntaina palasimme kotiin ja huomasi kyllä, että mökkireissun aikana pentujen reviiri oli kasvanut entisestään. Nyt olemme siinä pisteessä, että pentuja saattaa tulla vastaan mistä päin taloa hyvänsä. Luulet pentujen olevan kiltisti nukkumassa ja yhtäkkiä terävät hampaat tarttuvatkin varpaaseen tai lahkeeseen kiinni. Lämpimien säiden ansiosta pystyn pitämään ulko-ovea auki ja pennut viihtyvätkin erityisen hyvin ulkona kuistilla. Ovat nyt saaneet nukkua pari yötä kuistilla myös täällä Harjavallassa, niin muu lauma saa nukkua rauhallisemmin ilman pentujen huutoja. Yritimme nimittäin sunnuntain ja maanantain välisen yön nukkua niin, että pennut olivat pentuhuoneessa, mutta sieltä alkoi vähän väliä ihan järjetön mekkala. Pihalla pennut nukkuvat todella paljon rauhallisemmin ja nukahtavat yleensä heräämisen jälkeen heti uudestaan. Silloin kun ovi kuistilta ulos on auki, pennut käyvät myös yllättävän hyvin tekemässä pissoja ja kakkoja pihalle. 

Timmi ärsytti Freyaa niin, että sai korvaansa pienen vekin. Pieni sylittely kasvattajan kanssa onneksi paransi pipin ja riehunnat saivat jatkua.

Seikkailujen ohella pentujen viikkoon sisältyi iso järkytys, kun pesin pennut ensimmäisen kerran. Pesuhetki sujui yllättävän hyvin ja kaikki pennut pysyivät (todennäköisesti silkasta järkytyksestä) paikallaan. Timmi yritti ensialkuun karata ja Lumikki murista, mutta nopeasti alistuivat toimenpiteeseen. Sen jälkeen uni maittui kahta paremmin. Harjaaminen sujuu myös yleensä ihan hyvin, mutta välillä osa pennuista vähän protestoi toimenpidettä. Pentujen luonteista on ilmestynyt esiin uudenlaisia piirteitä tämän viikon aikana. Vielä viikko sitten pidin Timmiä porukan helpoimpana, mutta herra päätti kääntää pelin aivan päälaelleen ja nyt Timmi onkin viisikon hankalin tapaus. Timmi saa aikaan todellisia rähinöitä sisarustensa kanssa ja pojan mielipuuhaa on tulla viereen haukkumaan ja komentamaan. Saa nähdä jatkuuko tämä kehityskulku. 😅 Jos pentujen kesken on todellinen rähinä käynnissä, toinen osapuoli on yleensä aina Timmi. Muutkin osaavat kyllä kiusata kaveria ja vähän väliä kuuluu kauheita kiljahduksia, kun joku repii toista hännästä tai korvasta. 

Laiffista on kuluneella viikolla tullut sellainen syliteltävä nallekarhu. Herra viihtyy sylissä pitkiäkin aikoja ja antaa aina pusuja. Herralla on myös vähän pidempi karva kuin muilla, mikä luo erityisen hellyyttävän ja toisaalta vähän jöröjukkamaisen vaikutelman. Laiffia tekisi mieli vain halailla ja rapsutella. Hotilla on niin kova meno päällä, että hän ei ihan samalla tavalla ehdi pussattavaksi tai tule haukkumaan ja komentamaan kuin Timmi. Poika on myös niin järjettömän ahne, että laihdutuskuuri saattaa olla paikallaan heti, kun Hotti muuttaa omaan kotiinsa. Laiffilla on vähän sama tilanne. Jotenkin huvittaa että Timmi-niminen pentu on pojista ehdottomasti timmeimmässä kunnossa. 

Tytöistä Lumikki on säilyttänyt edelleen sen itsenäisemmän asenteensa. Neiti voi kyllä olla sylissä ja antaa pusuja, mutta selvästi tykkää omasta rauhasta. Mökilläkin ollessamme Lumikki hakeutui yleensä vähän muista erilleen nukkumaan. Ruusunen puolestaan kaipaa muiden seuraa. Neiti on yleensä aina kylkikyljessä jonkun sisaruksensa kanssa tai sitten neiti tulee jalkoihin norkoilemaan. Molemmista tytöistä on myös ruvennut paljastamaan tempperamenttisempia puolia. Lumikki tosiaan murisi, kun rupesin neitiä pesemään ja Ruusunen protestoi harjaamista. Pikku neitikään ei siis ole enää ihan niin helppo ja herttainen kuin tähän asti. Välillä neiti tekee yllätyshyökkäyksiä kavereiden niskaan ja podengojen häntiä olisi kiva vaania.

Helppo pentuarki on siis virallisesti takanapäin ja nyt olemme siinä pisteessä, että rupean laskemaan päiviä ja pian jopa tunteja ja minuutteja siihen hetkeen, että viisikko lähtee omiin koteihinsa. Kaikella rakkaudella sammaripentuja kohtaan, nämä osaavat kyllä olla oikeita hirviöitä sille päälle sattuessaan. 😂 Onneksi podengot ovat apuna pentuja kouluttamassa, niin saadaan pidettyä pennuilla tiukka kuri. Pientä päänvaivaa aiheuttaa pentujen riiviövaiheen lisäksi myös pentujen vatsat, sillä nyt pennuilla on ollut vatsa pari päivää vähän löysemmällä. Hilppa ja pennut syövät Brit Caren lammas penturuokaa ja pari päivää sitten avasimme uuden säkin. Koko porukalla meni samantien vatsa vähän sekaisin eli ilmeisesti ruoan laadussa on jotain eroa edelliseen säkkiin. Brit Care on ollut meidän sellainen luottoruoka jo useita vuosia, mutta sen jälkeen kun ruokaa muutettiin noin vuosi sitten, on sen laatu selvästi vaihdellut. Kyllä taas mietin, että olisi mukava ruokkia koirat ja pennut pelkällä raakaruoalla, jos siihen vain aika ja pakastetila riittäisi. Mutta näillä eväillä mennään ja tänä aamuna suurimmalla osalla pennuista oli onneksi jo vähän kiinteämpää kakkaa. Mikäs sen mukavampi tapa aloittaa aamu kun tutkimalla pentujen ulosteita. 😜 Alla vielä lisää kuvia mökiltä ja palataan taas ensi viikolla pentujen kuulumisiin.