Nallekarhut 4 viikkoa

Hotti, Lumikki, Timmi, Laiffi, Ruusunen

Aika menee niin vauhdilla eteenpäin, että olemme nyt pentuarjen puolessavälissä. Pennut täyttivät tänään 4 viikkoa ja viisikosta on kehkeytynyt suorastaan suloinen nallekarhujen lauma. Tähän alkuun jälleen viikkopotretit näistä ihastuttavista nalleista.

Estorian Love Pure As Snow

"Lumikki", liila tyttö

Estorian Love Fair As Rose

"Ruusunen", keltainen tyttö

Estorian Love Hotter Than Fire

"Hotti", vihreä poika

Estorian Love Stronger Than Life

"Laiffi", sininen poika

Estorian Love Greater Than Time

"Timmi", punainen poika

Tällä viikolla pentujen reviiri on kasvanut. Kotona ollessani pentuhuoneen portti on yleensä auki ja pennut ovat jo rohkeasti lähteneet seikkailemaan pentuhuoneen ulkopuolelle. Viimeiset pari päivää on pentuihin voinut törmätä melkein missäpäin asuntoa tahansa. Pääasiassa viisikko toki pysyy pentuhuoneessa, mutta eteinen on osoittautunut myös erittäin mieluisaksi paikaksi. Eteisestä on myös suorayhteys olkkariin ja keittiöön, minne pennut mielellään rientävät tutkimaan paikkoja. Tarkkana saa olla askeleissaan, ettei kompastu pentuun tai astu jonkun pikkuisen päälle. Taloseikkailujen lisäksi pennut ovat päässeet myös pihalle. Pennut tutkivat sielläkin rohkeasti paikkoja, vaikka vähän ehkä ensin hirvitti suuri ja avara maailma. Mutta jokaisen päivän myötä pennut tunkevat itsensä rohkeammin joka paikkaan.

Tällä viikolla olen ruvennut pentujen kanssa treenaamaan myös harjaamista ja kampaamista. Kynsiä leikkasin ensimmäisen kerran jo reilun viikon ikäisiltä pennuilta ja se sujuu jo oikein mallikkaasti, kun pentu väsähtää syliin selälleen makaamaan. Harjaamisestakaan pennut eivät ole olleet moksiskaan. Joskus vastaan on tullut pentuja, jotka protestoivat harjaamista hyvinkin äänekkäästi, mutta nämä viisi jäävät ihan nätisti syliin harjattavaksi. Sylissäoleminen ei ehkä muuten olen pentujen mielipuuhaa. Jokainen viidestä voi kyllä itse tunkea syliin, mutta jos minä menen pentua nostamaan, niin se aiheuttaa pientä kyräilyä ja sivusilmäyksiä. Pitää siis antaa kaikille viidelle vähän syliterapiaa lisää, että eivät niin pahastuisi siitä, että joku kesken leikkien ottaa rapsutettavaksi. Ominpäin pennut tulevat kyllä oikein mielellään kiipeilemään jalkojen päälle, puremaan varvasta, repimään housunlahjetta ja niin edelleen. 😂 

Pentujen luonteet ovat myös ruvenneet pikkuhiljaa näkymään. Porukan seurallisimmat ja "helpoimmat" yksilöt tuntuvat olevan Timmi ja Ruusunen. Kaksikko rauhoittuu yleensä oikein nätisti syliin ja tulevat todella mielellään tekemään tuttavuutta heti, kun pentuhuoneeseen menee. Ruususella on ollut vähän tapana ulvoa, jos hän eksyy kavereista, eli ääntä kyllä lähtee tarvittaessa. Timmi puolestaan lähtee helposti kutsumaan leikkiin haukahdusten ja murahdusten avulla. Porukan härskein on ehdottomasti, kuinka ollakaan, herra Hotti. Jos tämä tyyppi haluaa syliin, niin hänhän tunkee vaikka väkisin. Hän nukkuu myös mielellään kavereidensa päällä. Naurussa on muutaman kerran ollut pitelemistä, kun herra ihan muina miehinä vain kiipeää keon päällimmäiseksi nukkuvien sisarustensa päälle. Lumikista on kuluneen viikon aikana tullut neiti seikkailija. Jos muut neljä jäävät jalkoihin pyörimään ja kerjäämään huomiota, Lumikki saattaa lähteä ihan toiseen suuntaan ihmettelemään. Yhtenä päivänä hän istuskeli keittiössä imuria tutkien ja eilen hän juoksi aikuisten perässä ulos, kun muut seikkailivat eteisessä. Laiffi on vähän Lumikin ja Hotin välimuoto. Herra on myös vähän sellainen itsenäisemmän oloinen, mutta ei ihan yhtä jääräpäinen kuin Hotti. Tulee kyllä sormia syömään ja komentamaan, mutta voi myös viihdyttää itseään lelun kanssa.

Pentujen seikkailujen myötä isoksi ongelmaksi on muodostunut pentuhuoneen portti. Portin pinnojen välit ovat niin leveät, että pennut keksivät mahtuvansa niiden välistä. Nyt kun pennut ovat kasvaneet, ne eivät mahdu väleistä yhtä hyvin kuin vielä viikko sitten ja muutaman kerran joku pennuista on meinannut jo jäädä porttiin jumiin. Olen laittanut portin eteen toisen tiheämmän portin, mutta tänäänkin kun tulin muiden koirien kanssa lenkiltä, olivat pennut onnistuneet työntämään tämän toisen portin pois tieltä ja kaksi pentua nukkui onnellisesti tuulikaapissa. Sammaripennut ovat tässä kohtaa vähän hankalan kokoisia, kun toisaalta ovat niin pieniä, että teoriassa mahtuvat pinnojen välistä ja toisaaltan niin suuria, että jumiinjäämisen vaara on ihan oikea. Pitää siis varmistaa, ettei kukaan enää yritä päästä portista läpi silloin, kun se on kiinni. 

Tällä viikolla pennut ovat myös totutelleet oikein kunnolla kiinteään ruokaan, mikä on välillä aika sottaista puuhaa. Viisikko syö jo kolme kertaa päivässä nappulaa ja raakaa. Olen yrittänyt siirtää pennut kiinteään nyt mahdollisimman nopeasti, koska Hilppa on laihtunut imetyksen myötä ihan järkyttävästi, että äitikoira on enää pelkkää luuta ja nahkaa. Hilppa syö ihan järjettömiä ruoka-annoksia, mikä se ei riitä, kun suuret ruokamäärät sekoittavat vatsaa eikä ruoka ehdi kunnolla imeytyä. Asiaa ei auta, että Hilppa syö edelleen pentujen jätökset, mikä entisestään aiheuttaa vatsaongelmia. Hilppa edelleen imettää pentuja muutaman kerran päivässä, mutta nyt pennuilla on pääasiassa seisomatarjoilu: Hilppa seisoo ja pennut roikkuvat nisissä kuin mitkäkin opossumit. Dafnen kiinnostus pentuja kohtaan on selvästi laskenut nyt, kun pennut eivät ole enää niin pieniä ja avuttomia. Muitakaan podengoja eivät pennut enää samassa määrin kiinnosta ja muutaman kerran joku podengoista on jo vähän pentuihin ärsyyntynyt. Sen verran vikkelästi tunkevat itsensä joka paikkaan ja testailevat naskaleitaan sinne tänne. 

Yllättävän vähän pennut ovat hampaitaan toistaiseksi käyttäneet. Välillä pentuhuoneesta kuuluu hirveää huutoa, kun joku repii siskoaan tai veljeään hännästä tai korvasta, mutta mitään sen suurempia tappeluita tai tuhoja ei ole vielä syntynyt. Mutta eiköhän tilanne vielä muutu ja kohta täällä Harjavallassa on viisi terävähampaista hirviötä. Kaiken kaikkiaan pentuarki on sujunut yllättävänkin rauhallisissa tunnelmissa. En tiedä voiko tästä kiittää pentujen kiltteyttä vai sitä, että ensimmäistä kertaa saan kasvattaa samojedipentueen omassa pentuhuoneessa. Vaikka pennut toki pääsevät seikkailemaan pentuhuoneen ulkopuolelle, viisikko on ihanan helppo lukita pentuhuoneeseen silloin kun on tarve. Viisikko myös viihtyy pentulassa todella hyvin. Viikonloppuna vein pentulaatikon pois, niin nyt siellä on enemmän tilaa ja pennuilla oikein mukavat oltavat lelujensa kanssa. Pentuarkea helpottaa myös se, että uudessa talossa on laattalattia, niin paikat on helppo pitää puhtaana. Arki on sujunut itse asiassa niin mukavasti, että tässä on herännyt itsellekin melkoinen samojedipentukuume. Saa nähdä miten käy syksyn pentueen. Onko lauma täysi vai pitääkö siitä jättää Novan tyttärentyttärentytär kotiin kasvamaan. 🙈

Tällaisia kuulumisia tältä viikolta. Huomenna pentujen tulevat omistajat tulevat kylään (kyllä, kaikkien viiden pennun tulevat omistajat 😀). Perjantaina puolestaan lähdetään koko lauman kanssa Somerolle ja pennut pääsevät ensimmäisen kerran autoilemaan ja mökkeilemään. Siinä on sitten järkytyksen aihetta kerrakseen.