Pennut jo 6 viikkoa ja meno vain kiihtyy
Pennut ovat jo 6-viikkoisia ja jokaisen pennun tuleva perhe on nyt päätetty. Sen myötä pennut saivat myös uudet kutsumanimet. Alla pentujen viikkopotretit ja pienet kuvaukset jokaisesta pennusta.
Estorian Love Pure As Snow
LUMO
Lumo muuttaa Tampereelle lapsiperheeseen. Lumo on alusta asti ollut itsenäinen ja innokas seikkailija. Neiti on silti ruvennut viihtymään sylissä oikein hyvin ja hän tulee mielellään viereen hakemaan huomiota ja komentamaan sille päälle sattuessaan. Neiti on ollut aika hiljainen, mutta viime päivien aikana Lumo on löytänyt ääntään ihan eri tavalla. Välillä Lumo painii innoissaan sisarustensa kanssa ja välillä hän retuuttaa yksinään leluja tai harkitsee vankilapakoa piha-aitauksesta. Lumo on oikein kaunis nuori sammarin alku ja neiti tulee varmasti lumoamaan vielä monta vastaantulijaa.
Estorian Love Fair As Rose
LYYLI
Siskonsa Lyyli muuttaa Euraan. Tämä neiti on selkeästi porukasta se, joka viihtyy parhaiten sylissä. Hän voi jopa nukahtaa syliin, vaikka muiden pentujen mielestä sylissä tulee aika nopeasti liian kuuma. Lyyli haluaisi myös leikkiä kovasti podengojen kanssa ja aina kun joku podengo kulkee ohi, neiti yrittää haukata hännästä. Hestian häntä olisi lemppari ja Hestiaa Lyyli onkin yrittänyt saada useaan otteeseen leikkimään kanssaan. Neidin sisältä löytyy aikamoinen riiviö ja päättäväinen villiviikari. Lyyli on edelleen porukan pienin ja siroin, sellainen pikku prinsessa oikein upealla kippurahännällä varustettuna.
Estorian Love Greater Than Time
YETI
Yeti-poika muuttaa Poriin. Tämä poikahan oli aluksi se helppo ja herttainen tyyppi. Viimeisen parin viikon aikana pojasta on kuitenkin kuoriutunut melkoinen komentelija ja muiden ärsyttäjä. Leikkiotteet äityvät välillä aika rajuiksikin ja sisaruksia on tosi mukava retuuttaa sinne tänne. Toisaalta poika on aivan ihanan sosiaalinen ja rakastaa huomiota. Yeti on aina valmis leikkimään kanssani ja poika onkin hurmannut minut ihan täysin. Pojan kanssa voisi jutella ja hassutella vaikka kuinka pitkään. Yeti vain nauttii kaikesta yhteisestä tekemisestä. Ulkoisesti poika on vähän sirompi kuin veljensä, mutta oikein ryhdikäs ja sopusuhtainen.
Estorian Love Stronger Than Life
MANU
Manu on isänsä poika niin ulkoisesti kuin luonteeltaan. Hän on porukan rauhallisin ja muuttaa Ulvilaan lapsiperheeseen. Manu on vähän sellainen mietiskelijä. Hän voi tarkkailla ja tuumailla tilannetta kaikessa rauhassa, mutta räjähtää sitten kunnon riehujaksi. Manulla on kaikista eniten karvaa ja hän viihtyykin yleensä kylmien kivien päällä nukkumassa. Manu tykkää antaa pusuja, mutta hänestäkin löytyy se tuttu sammarin itsepäisyys. Jos herra vaikkapa nukkuu jossain ja häntä menee häiritsemään, hän hyvin määrätietoisesti siirtyy nukkumaan vähän rauhallisempaan paikkaan... olettaen ettei hän vain käännä kylkeä ja jatka unia. Tykkään todella paljon Manun ulkonäöstä. Hän on sellainen runsasturkkinen nalle, jota ei voi kuin rakastaa ja halia.
Estorian Love Hotter Than Fire
FREDDIE
Freddie vaikutti alusta asti hyvin jääräpäiseltä ja tämä luonteenpiirre on pojassa kyllä säilynyt. Vaikka muut ovat saaneet herraa jääräpäisyydessä kiinni, kyllä hän silti osaa edelleen nostaa itsensä esiin. Esimerkiksi tänään kun laitoin pennut työpäivän ajaksi pentuhuoneeseen, kaikkein kovaäänisimmin ja teatraalisimmin asiaa protestoi juuri Freddie. Freddie osaa myös kiusata sisaruksia oikein mallikkaasti ja tehdä oikein kunnon yllätyshyökkäyksiä. Tällä herralla on korvat jo nousseet pystyyn, mikä vielä vahvistaa mielikuvaa vähän sellaisesta "isosta pojasta". Freddie myös rakastaa huomiota ja pojassa on paljon karismaa niin kuin nimikaimassaan Freddie Mercuryssa.
Pentujen tulevien kotien päättämisen lisäksi pennut pääsivät tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa kouluun. Pidin eilen kevään viimeisen lemmikkikerhon ja sen kunniaksi pennut pääsivät parille viimeiselle oppitunnille ja sen jälkeen vielä kerhoon. Manua väsytti aluksi niin paljon, että hän lämpeni oppilaille vähän muita hitaammin - herra vain istui haukotellen paikallaan - mutta muut neljä lähtivät heti riehumaan ja valtaamaan luokkaa. Aiheuttivat oppilaille myös traumoja pahanhajuisilla kakoillaan ja pissalätäköillään. Manukin intoutui lopulta muiden mukana seikkailemaan luokassa ja sitten kun muut jo kävivät nukkumaan, Manu olisi vielä jatkanut ihmettelyä. Kaikki viisi suhtautuivat tähän reissuun oikein positiivisesti ja saivat kyllä runsaasti huomiota. Ensi viikolla tulevat pääsemään koululle vielä uudestaan. Huomenna on puolestaan vuorossa vielä vähän suurempi järkytys, kun menemme eläinlääkärille ja siellä pennut saavat sirut niskaan. Samalla tarkistetaan onhan kaikki ainakin päällisin puolin kunnossa. Lääkäri siis kuuntelee sydämen, tsekkaa purennat, navat, silmät ja korvat sekä pojilta kivekset. Eläinlääkärintarkistus aina jännittää, mutta toivottavasti kaikki olisi ok.
Kuluneella viikolla olemme saaneet nauttia myös todella kauniista kelistä ja kotona ollessani ovi ulos onkin koko ajan auki ja pennut saavat mennä ja tulla mielensä mukaan. Pääasiassa pennut viihtyvätkin ulkona. Illemmalla kun aurinko siirtyy lämmittämään kuistia, pennut tosin siirtyvät yleensä sisälle viileälle laattalattialle. Muuten Lyyli ja Lumo tykkäävät nukkua kuistilla, usein jopa tyynyn päällä. Manu menee yleensä aina viileille pihakiville nukkumaan ja siitä onkin tullut herran vakkaripaikka. Yeti tykkää ahtaista nukkumapaikoista ja Freddie on intoutunut nukkumaan nurmikolla aidan kulmassa. Välillä pennut nukkuvat edelleen onnellisesti isossa keossa ja yöt sujuvat kuistilla kerrassaan erinomaisesti. Työpäiväksi pennut joutuvat pentuhuoneeseen, mikä herättää pennuissa melkoisen protestivyöryn, mutta onneksi ei ole enää seinänaapureita, jotka tästä mekkalasta voisivat häiriintyä.
Yksi vähän vähemmän mukava asia kuluneessa viikossa on ollut pentujen mieltymys kakkaan, mikä tuntuu vain lisääntyvän päivä päivältä. Hilppa syö pentujen kakat, minkä jälkeen neidin vatsa menee löysälle. Hilppa alkaa kakkaamaan löysää kakkaa ulos ja pennut juoksevat neidin alle ottamaan koppia ulos tulevasta herkkupalasta kuin mikäkin lintuparvi. Sitten on pentujenkin vatsa löysällä. Vaikka kasvattaja kuinka yrittää ehtiä lapion kanssa väliin näitä herkkupaloja keräämään, Hilppa ja pennut ovat yleensä liian nopeita. Lopputuloksena vatsojen kanssa on välillä ongelmia ja pennuissa on kivoja vauhtiviiruja siellä täällä, kun kakka onkin osunut päähän tai kylkeen tai kaveri on kaatanut toisen kokonaan kakkakekoon. Todella mukavaa touhua. Pentuja saa olla nyt harva se hetki pesemässä. Onneksi pennut antavat aika nätisti tehdä kaikki hoitotoimenpiteet harjaamisesta pesuun ja kynsien leikkuuseen.
Viimeiseksi on vielä pakko hehkuttaa tulevia pentupaketteja, joihin tilasin tosiaan ensimmäistä kertaa kennelin logolla varustettua tavaraa. Pentukansioiden sisällön tulostus on niin ikään alkanut ja nyt pitäisi enää vaan kasata kansiot ja kaikki muut tavarat pentureppuihin ja kasseihin. Se on aina sellainen kiva pentujen hyvästely-rutiini, jolla pennun valmistelee lähtemään maailmalle ja alkaa itse tekemään surutyötä, kun pentujen lähettäminen uusiin koteihinsa on aina todella tunteellinen ja haikea hetki. Pari viikkoa pennut ilahduttavat täällä vielä minun arkeani ja sitten he lähtevät viihdyttämään (ja sekoittamaan) uusien kotiensa elämää.
Kommentit
Lähetä kommentti