Kaksi viikkoa takana ja silmät rakoilee

 

Viikko meni taas ohi niin että hujahti. Välillä tuntuu siltä, että nämä pennut ovat olleet täällä jo vaikka kuinka pitkään ja sitten muistaa, että vastahan ne täyttävät 2 viikkoa. Muutaman viime päivän aikana pentujen silmät ovat alkaneet rakoilla ja pennut ovat ottaneet jo ensimmäisiä askeleitaan - joskin hyvin huojuvia sellaisia. Tässä taas tuttuun tapaan ensin pentujen viikkopotretit ja sitten vähän tarkempia kuulumisia viikon ajalta. 

ESTORIAN GUINEVERE'S TALE
"Tale", painoa 603g

ESTORIAN GUINEVERE'S SAGA
"Saaga", painoa 574g

ESTORIAN GUINEVERE'S MYTH
"Myytti", painoa 540g

ESTORIAN GUINEVERE'S LORE

"Loru", painoa 440g

Tämän viikon merkittävimpiä asioita on tietenkin ollut pentujen silmien avautuminen. Saagalla aukesi oikea silmä yhtäkkiä jo perjantaina, vaikka en ollut huomannut sen edes rakoilevan. Lauantain olin itse koko päivän reissussa, mutta kaverini laittoi pennuista kuvia, joista huomasin Myytin silmien olevan pienillä viiruilla. Tänään Myytin silmät ovat selvästi eniten auki. Talella ja Lorulla silmät alkoivat aamusta hieman rakoilemaan ja iltaa kohdet ne ovat selvästi avautuneet lisää. Saaga ehti jo hieman huolestuttaa minua, koska ensimmäinen silmä aukesi niin aikaisin, mutta toinen silmä ei vielä tänä aamunakaan rakoillut. Pentupotretteja ottaessani huomasin onneksi vasempaan silmään ilmestyneen aivan pikkuriikkisen raon, eli eiköhän se sieltä avaudu niin kuin muutkin. Koskaan yhdelläkään kasvatillani ei ole ollut ongelmia silmien avautumisen kanssa, mutta joillain silmien avautumista on saanut odottaa hieman pidempään. Avautumiseen liittyy myös aina pieniä riskejä, sillä silmät ovat tässä vaiheessa alttiita esimerkiksi tulehduksille. Sen takia tuo Saagan toinen silmä ehti hieman jo huolestuttaa, mutta nyt näyttää siltä, että se on vain ollut hieman hitaampi aukenemaan.

Freya pentujensa kanssa, alhaalta ylöspäin: Myytti, Loru, Saaga ja Tale.

Vasemmalta oikealle: Tale, Saara, Loru ja Myytti

Vasemmalta oikealle: Tale, Saara, Loru ja Myytti

Talen tumma kuono

Sisukas Saaga

Myytti-neiti

Tale ja Saaga

Tale ja Saaga

Pieni Loru-neiti

Pennut kehittyvät tässä kohtaa muutenkin kovaa vauhtia. Pentujen liikkuminen on jo jossain kävelyn ja ryömimisen välimaastossa ja pennut ovat erityisen innokkaita kiipeilemään Freyan ja toinen toistensa päällä. Huomasin tänään Lorun myös hieman reagoivan ääniin, eli silmien ohella myös korvat ovat avautumassa. Talen erimittaiset leuat ovat saaneet minut tuijottamaan jokaisen pennun leukaa lähes hysteerisesti ja sen takia tuntuu vähän väliä, että ne ovat jokaisella eriparia päivästä riippuen. Myytillä näyttäisi olevan todella vahva alaleuka, mutta toivottavasti se on vain hyvä asia eikä tarkoita alapurennan riskin olevan jotenkin tavallista suurempi. Koska en ole aiemmin kiinnitänyt leukoihin vastaavaa huomiota, en osaa yhtään sanoa, onko aikaisemmissa pentueissa ollut samanlaista vaihtelua leukojen kasvun suhteen, mutta uskoisin sen olevan ihan normaalia. Ylä- ja alaleuka kasvavat niin eri aikaan ja joskus purenta voi muuttua vielä yhden vuoden jälkeenkin. Tässä pentujen kiivaan kasvun vaiheessa onkin siis enemmän kuin oletettua, että pennun luusto muuttuu ja kehittyy koko ajan.

Huolehtiva äiti päästänyt pennut kerrankin vähän laajemmalle alueelle.

Myytti

Tale

Myytti toistamiseen

Tale, Saaga, Loru ja Myytti

Myös pentujen pigmentti on tämän viikon aikana tummunut. Talella on kerrassaan hurmaavan tumma kirsu ja huulet. Lorulla on hieman muita littanampi kuono ja hassun läikikäs kirsu ja neiti muistuttaa tällä hetkellä mielestäni todella paljon kissanpentua. Myytillä on porukan tummimpana tietenkin jo ihan musta kirsu ja huulet. Saagalla kirsusta löytyy pigmenttiä melko tasaisesti, vaikkakin väriltään aika haaleana. Talella ja Myytillä on todennäköisesti aikuisenakin mustat kirsut, mutta Saagalla ja Lorulla pigmentti saattaa ensin tummua ja haalistua sitten aikuisena uudestaan vähän vaaleammaksi. Näin kävi Freyan isoisälle Waldolle aikoinaan. Karvoista en vieläkään uskalla sanoa mitään, mutta omaan silmääni ainakin Myytillä ja Talella on minusta hieman tavanomaista pidempää karvaa. En ole tosin karvan pituuteenkaan koskaan aikaisemmin kiinnittänyt samanlaista huomiota, joten tämä voi olla jotain silmänlumetta. Keskustelin asiasta karkeakarvaisten podengojen kasvattajan kanssa ja hän sanoi, että vasta joskus 5-6-viikkoisena voi olla karvanlaadusta varma, kun karkeille pennuille alkaa parta kasvaa. 

Saagalla rentoa köllöttelyä

Ihanat tytöt, Saaga, Loru ja Myytti

Saaga, Loru, Myytti ja Tale

Saaga ja Loru

Myytti ja Tale

Saaga ja Loru

Pentujen luonteista ei vielä voi kovin syvällisiä analyyseja tehdä, mutta muutamia asioita olen pannut jo merkille. Tale on selvästi porukan rennoin eikä yleensä oikein hätkähdä mistään. Samalla Tale on hyvin vaativa erityisesti ruoan suhteen. Pojasta kyllä kuulee, jos maitoa ei tule tarpeeksi. Tale on nyt myös pari kertaa maistellut oikein huolella nenääni ja huuliani, jos olen nostanut pojan kasvojeni tasalle. Tänään kuvaussession yhteydessä Tale iski myös todella voimakkaasti kiinni sormiini. Poika kävi jokaisen sormen läpi tiukasti imien ja ikenillään purren. En tiedä etsikö Tale kenties maitoa, vai kutisevatko ikenet jo siihen malliin, että poika yritti niitä rapsutella. Olen nähnyt Talen yrittävän maistella myös siskojaan ja Freyan jalkaa eli tästä pojasta saattaa kasvaa melkoinen viikari. 

Ruokailuhetki reilun viikon takaa

Tale sormen kimpussa

Pentujen sunnuntai-puuhia

Silmää iskevä Saaga

Koko nelikko yhtenä kasana

Antaudun

Loru on ollut porukan helpoin ja herttaisin tähän asti ja tänään huomasin tytön olevan myös pikkuisen herkkis. Neiti kaipaa selvästi mahdollisimman paljon lämpöä ympärilleen. Viime viikolla oli niin lämpimiä päiviä, että pentuhuoneen lämpötila kipusi helposti jopa 25 asteeseen. Pennut nauttivat täysin siemauksin tästä lämmöstä, mutta tänään auringon ollessa pilvessä, käytännössä kaikki tytöt etsivät epätoivoisesti lämpöä, kun huoneessa oli mukamas niin kylmä... toisin sanoen vain 21 astetta. Kun otin pennuista kuvia, Loru ja Saaga rupesivat oikein tärisemään "kylmästä" ja jouduin tyttöjä pitämään paidan sisällä ennen kuin sain neidit rauhoittumaan kuvaa varten. Kuvien otto vaatii muutenkin melkoista taktikointia ja hyviä hermoja. Yleensä yritän varovaisesti siirtää nukkuvan pennun kuvauspaikkaan, mutta tänään tuo huoneen "kylmyys" meinasi tehdä tenän ja herättää pennut heti, kun kaverit tai kasvattajan lämpimät kädet katosivat vierestä. Ainoastaan Tale ei huomannut tilanteessa mitään erikoista, vaan poika jatkoi tyytyväisesti uniaan ja kuvia olisi voinut ottaa vaikka kuinka monta.

Saaga pääsi syliin

Tale veti sylissä näin hyvin sikeitä

Myytti otti rennosti jopa selällään

Pientä Loruakaan ei selällään makoilu haittaa

Saaga on tällä viikolla tuntunut porukan tuittupäältä. Neiti nimittäin päätti yhtäkkiä, ettei halua olla sylissä tai kasvattajan käsien varassa. Neiti tuntuu olevan hyvin tarkka siitä, mitä hänelle saa tehdä ja milloin. Eilen leikkasin pennuilta kynnet ensimmäisen kerran eikä Saaga millään suostunut olemaan selällään. Kauhea kiukuttelu alkoi heti, jos yritin Saagaa varovasti selälleen kääntää. Tänään neidillä ei yhtäkkiä ollut selällään olemisen suhteen mitään ongelmia ja sain jopa hauskan haukottelukuvan neidistä. Myytti otti selällään köllöttelyn jo eilen super rennosti ja muutenkin tyttö tuntuu aika rennolta tyypiltä. Tosin olen huomannut Myytin muutaman kerran motkottavan sisaruksilleen, jos esimerkiksi Saaga tunkee väkisin päälle kesken Myytin unien. 

Tale ja Myytti alimmaisena

Tale, Loru, Saaga ja Myytti

Myytti ja Loru

Freya pääsi sunnuntaina aamusta sänkyyn hengaamaan

Nyt kun pentujen silmät ja korvat alkavat kunnolla toimia, pentujen meno samalla kiihtyy. Tulevalla viikolla pennut alkavat testailemaan entistä enemmän jalkojensa tukevuutta. Hyvällä tuurilla Freya voi myös viikon päästä sallia jonkun toisen koiran vierailun pentuhuoneeseen. Viime pentueessa luvan kyläilyyn saivat ensimmäisenä Dafne ja Windy. Saa nähdä ovatko nämä kaksi edelleen Freyan mielestä niin spesiaalitapauksia, että ne pääsevät morjestamaan jo 3-viikkoisia pentuja. Näitä kuulumisia sitten ensi viikolla sekä "Estorian elämää" että "Estorian pentulaatikko" blogeissa.

Freya ei aina arvosta näitä kuvaamis-hetkiä.

Myytin suloinen naama

Freyan arpi on parantunut todella hienosti.