Ei pitkä perjantai vaan piiitkä pääsiäinen, mutta pennut syntyivät vihdoin

Tyttö 3, tyttö 1, poika ja tyttö 2

Tätä blogipostausta kirjoittaessani pentulaatikossa tuhisee 4 äänekästä pikku podengopentua. Estorian pentueita on syntynyt ennen näitä Freyan pentuja 10 kappaletta, minkä lisäksi olen hoitanut 2 Novan pentuetta ja ollut mukana Aidan toisen pentueen syntymässä juuri muutama viikko sitten. Tämä oli nyt siis 14. synnytys, jossa olen ollut mukana. Siitä huolimatta jokainen synnytys onnistuu nostattamaan vähintään kerran verenpaineet ja kerryttämään kummasti harmaiden hiusten määrää. Tällä kertaa harmaita hiuksia uhkasi tulla erityisen paljon, sillä Freyan pennut menivät niin sanotusti yliajalle, eli syntyivät vasta lasketun ajan jälkeen. Tänään, tiineysvuorokaudella 65, saimme kuitenkin saatella maailmaan Estorian G-pennut. Lopputuloksena 3 tyttöä ja 1 poika. Freya selvästi halusi jättää maailmaan tasaverran tyttöjä ja poikia, sillä ensimmäisessä pentuessa oli 2 tyttöä ja 2 poikaa, seuraavassa 1 tyttö ja 3 poikaa ja nyt sitten 3 tyttöä ja 1 poika, eli Freyan pentujen lopullinen sukupuolijakauma on siis tasan puolet ja puolet.

Freya nukkui näin sopuisasti Hestian kanssa viikko sitten sunnuntaina

The mothership has landed

Vatsa kasvoi komeasti, tässä tilanne viikko sitten

Ihan ilman vaikeuksia ei kuitenkaan tähän pisteeseen päästy, vaan matkaan mahtui paljon jännitystä. Ensimmäinen jännityksen aihe oli, milloin pennut tulisivat syntymään? Freyan ensimmäinen pentue syntyi vuorokaudella 59 ja toinen vuorokaudella 61. Olinkin varma, että myös nämä pennut tulevat syntymään hyvissä ajoin ja viritin viikko sitten maanantaina videoseurannan pentuhuoneeseen. Ajatuksena oli videon välityksellä seurata tilannetta ja tarvittaessa sitten vaan lähteä töistä pois auttamaan synnytyksessä. Pelkäsin pentujen syntyvän torstaina, joka oli minulle pitkä työpäivä ja jännitin koko työpäivän ajan, pitääkö yhtäkkiä lähteä kotiin. Olin myös sopinut ystäväni Rosan (Freyan edellisen pentueen Myyn omistajan) kanssa, että hän tulee torstai-illasta myös päivystämään tänne Harjavaltaan. Rosa ehti itse asiassa ennen minua paikalle ja pystyin töissä seuraamaan, kuinka Freya otti apukädet oikein iloisesti vastaan. 

Pentulive google meetin välityksellä

Freya seuraa opettajaliveä

Torstai kului oikein rauhallisissa merkeissä. Ehdimme Rosan kanssa katsomaan pari elokuvaakin ennen kuin totesimme, että ei pentuja ole ainakaan sinä yönä vielä tulossa. Aamulla Rosa päätti lähteä Tampereelle odottamaan, josko jotain rupeaisi tapahtumaan, mutta perjantaikin kului ilman, että mitään synnytykseen viittaavaa oli näkyvissä. Mutta toisaalta laskettu aikakin oli vasta lauantaina eli eipä siinä vielä mitään kiirettä ollut. Sitten koittikin lauantai eikä pentuja näkynyt vieläkään. Edelleen Freya oli tyynen rauhallinen, nukkui pääasiassa vieressäni sohvalla, söi hyvin ja lenkkeili ihan mielellään muiden mukana. Sen verran muutosta tosin oli havaittavissa, että Freya oli alkulenkistä vähän hitaanpuoleinen ja loppulenkistä, kun kotiin päin lähdettiin, selvästi innokkaampi. Eli halu pysyä kotona oli selvästi lisääntymään päin. Siitä huolimatta mitään muuta viitettä lähestyvästä synnytyksestä ei edelleenkään ollut. 

Pentulaatikon testailua viikko ennen laskettua aikaa

Toisesta astutuksesta 8 viikkoa

Rentoa hengailua

Sitten koitti sunnuntai. Tässä kohtaa aloin tietenkin hieman jo stressaamaan, vaikka ei olekaan mitenkään tavatonta, että pennut syntyvät vasta 63 vuorokauden jälkeen. Kävin facebookin kasvattajaryhmistä lueskelemassa kokemuksia ja siellä oli jonkun nartun tiineys kestänyt jopa yli 70 vuorokautta, eli ei tosiaan ollut vielä mitään hätää. Epäilen itse asiassa aika vahvasti, että Freyan astutus tapahtui pari päivää etuajassa, koska hoidossa tuolloin ollut Waldo-papparainen, kiinnostui Freyasta vasta tiistaina ja keskiviikkona, kun astutus oli tapahtunut jo lauantaina ja sunnuntaina. Mikäli parhaat päivät olivat vasta tuolloin tiistaina tai keskiviikkona, munasolut olivat todennäköisesti hedelmöittyneet hieman odotettua myöhemmin ja sen takia tuo laskettu aika ei pitänyt ihan niin hyvin paikkaansa. Järkeilyistä huolimatta odotus alkoi silti käydä jo hieman hermon päälle ja pääsiäinen tuntui todella pitkältä. Kaikki pääsiäissuunnitelmat menivät odottelun takia uusiksi, kun en oikein osannut keskittyä mihinkään enkä uskaltanut lähteä esimerkiksi elokuviin, vaikka tarkoitus oli käydä katsomassa uusi Dungeons&Dragons elokuva pääsiäisen aikana. Myöskään apukäteni eivät enää sunnuntain jälkeen päässeet paikalle eli tiesin joutuvani hoitamaan synnytyksen yksikseni.

Sohvan selkänojista tuli Freyan suosikkipaikka. Asennot vaan vähän vaihtelivat.

Sunnuntain aikana alkoi onneksi vihdoin näkyä jotain pieniä viitteitä mahdollisesta synnytyksestä. Ensinnäkin lämmöt laskeutuivat 37 alapuolelle. Toisaalta useammalla podengonartullani on lämmöt seilanneet vähän siellä täällä ennen synnytystä, joten tätä en pitänyt erityisen varmana merkkinä. Freya kävi iltaa kohden kuitenkin pari kertaa hieman petailemassa, ei tosin mitenkään erityisen voimakkaasti, ja hakeutui välillä sohvan alla, minkä takia uskoin avausvaiheen olevan vihdoin alkamassa. Freya söi silti edelleen hyvällä ruokahalulla iltaruokansa ja käyttäytyi muutenkin sen verran normaalisti, että mentiin kaikessa rauhassa nukkumaan. Freyahan sai koko viimeisen tiineysviikon nukkua sängyssä vieressäni ilman muita koiria niin, että tytön olemusta oli helpompi seurata. Aikaisempina öinä Freya oli pääasiassa nukkunut ihan rauhallisesti joitain asennonvaihdoksia lukuunottamatta, mutta nyt Freya oli selvästi levottomampi. Ei toki läähätellyt tai tehnyt pesää, mutta olo oli selvästi jo vähän tukala, minkä takia yö menikin vähän sellaiseksi torkkumiseksi. Pari kertaa Freya halusi myös päästä ulos kakalle eli suolen tyhjennys oli menossa. Päättelin avausvaiheen vihdoin alkaneen, mutta uskoin kestävän vielä tuntikausia, ennen kuin Freya oikeasti alkaisi synnyttämään.

Kuva lauantailta, vuorokausi 63.

Freya keossa Nefin ja Avernan kanssa, Dafne selkänojalla.

Freya alkoi viihtyä enemmän lattialla

Olo oli vielä sunnuntainakin näin rauhallinen.

Sunnuntai-iltana Freya lopulta hakeutui sohvan alle.

Nukuin Freyan kanssa ihan kylki kyljessä ja vähän ennen kuutta olin tuntevinani kylkeäni vasten supistuksen. Arvelin vaan kuvitelleeni tunteen, mutta Freya muuttui vähän levottomammaksi niin siirryimme varmuuden vuoksi pentuhuoneeseen aka keittiöön. Siellä Freya ryhtyi heti raivoisasti petailemaan pentulaatikkoa ja näin myös pari selvää supistusta. 6.14 eli vain vartti keittiöön siirtymisen jälkeen Freyalta menivät vedet ja muutama minuutti myöhemmin huomasin vihreitä tahroja lakanoissa. Freya myös supisteli voimakkaasti.

Koska vihreä vuoto voi kieliä istukan irtoamisesta, soitin puoli seitsämältä ensimmäisen kerran lääkäriin. Puhelun aikana Freya supisteli lisää, joten päätin jäädä vielä kotiin odottamaan. Kello seitsämän molemmin puolin Freyalla oli todella voimakkaita työntösupistuksia, mutta kokeilemalla ei pentua kuitenkaan tuntunut synnytyskanavassa. Käytin Freyaa aamun mittaan myös pari kertaa juoksemassa ulkona, toiveena supistusten voimistuvan niin, että ensimmäinen pentu syntyisi. Vaikka supistukset olivatkin ihan voimakkaita, Freya oli niin levoton, että vaistoni käskivät olemaan uudestaan yhteydessä eläinlääkäriin. Lähdimme puhelun jälkeen ajelemaan Porin suuntaan ja olimme hieman ennen 8 perillä. Tässä kohtaa vesien menemisestä ja voimakkaiden supistusten alkamisesta oli jo melkein pari tuntia eikä pentua edelleenkään näkynyt. Lääkäri kuunteli ensin Freyan sydämen, joka hakkasi kovaa vauhtia, ja tarkisti limakalvot, jotka olivat hivenen kuivahtaneet. Sitten hän alkoi tutkit ultran avulla pentujen tilannetta. Sykkeet olivat hyvät, mutta kaikki olivat kylkiluiden tuntumassa kaukana synnytyskanavasta. Ensimmäisenä ulostuleva pentu oli myöskin perätilassa ja vaikutti olevan virheellisessä asennossa. Lääkäri antoi vaihtoehdoiksi kokeilla vielä lääkkeiden kanssa tai mennä suoraan keisarileikkaukseen ja valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Eläinlääkärissä Freyaa hieman hirvitti

Freyan edelliset pentueethan syntyivät ilman ongelmia eikä podengoilla yleensä ole synnytysten kanssa mitään isoja haasteita. Freyakin olisi saattanut saada tuon virheasennossa olevan pennun ulos pelkän oksitosiinin voimalla, mutta aivan yhtä hyvin pentu olisi voinut olla niin jumissa, että se ei olisi sieltä omin avuin tullut. Lisäksi Freyan selkähän ei vieläkään ole sata prosenttisessa kunnossa Hestian viime kesän hyökkäyksen jäljiltä, vaikka hierojalla, fyssarilla ja osteopaatilla olemmekin käyneet ja tarkoitus on käydä pentujen jälkeen taas uudestaan. Mielessä oli kuitenkin vahvasti ajatus, mitä jos synnytyksen ongelmat johtuivatkin osittain tuosta selän tilanteeesta. Freya näytti kyllä supistelevan todella hyvin, mutta jos selkälihasten vanha trauma siellä edelleen kummitteli, kenties oksitosiini olisi aiheuttanut Freyalle vaan turhaa kipua. Ei leikkauskaan ole koskaan täysin riskitön ja nyt pitää muistaa seurata Freyan leikkaushaavan paranemista kaiken muun lisäksi, mutta koin sen tässä kohtaa silti turvallisemmaksi vaihtoehdoksi. Kaikki tämä saattoi olla ihan turhaa spekulointia ja pirujen maalaamista seinille, mutta en silti halunnut ottaa riskiä ja niin Freya pääsi leikkaukseen n. 8.40. 

Kohta leikkaukseen menossa

Ennen eläinlääkäriin pääsyä itselläni oli ollut hyvin jännittynyt fiilis ja suorastaan huono olo, mutta kun vastuu siirtyi lääkärille, uskalsin vihdoin taas vähän hengittää. Kävin hakemassa itselleni kaakaota ja istuuduin odottamaan samalla kun sometin kuulumisia kaikille malttamattomille odottajille, jotka olivat koko pääsiäisen ajan tilanteen edistymistä seuranneet. Yhdeksän aikoihin hoitaja lopulta kantoi pennut lämpölaatikossa huoneeseen. 3 täydellistä tyttöä ja 1 poika, niin kuin olin salaa hieman odottanut ja toivonut. Pienin tyttö oli hieman muita vaisumpi ja juuri kyseinen neitokainen oli ollut jumissa. Muut kolme huusivat kyllä siskonsakin edestä ja olisivat halunneet suorastaan kiivetä pois laatikosta. Hieroskelin pikkutyttöä ja hiljalleen neiti alkoi piristyä ja sain ihailla neljää äänekästä ja elinvoimaista pentua. Parin samojedipentueen jälkeen oli suorastaan järkytys, kuinka pieniä nämä podengopennut ihan oikeasti ovat syntyessään. Mahtuvat helposti kämmenellekin!

Freyaa sai odottaa hieman pidempään, mutta lopulta myös äitikoira saapui pienoisessa lääketokkurassa huoneeseen. Heti pentujen äänet kuullessaan Freya yritti nousta, vaikka ei selvästikään tiennyt missä suunnassa katto tai lattia edes ovat. Tolpilleen päästyään humalainen Freya yritti ensitöikseen syöksyä piiloon, mutta sain neidin maaniteltua takaisin lämpöpeittojen alle niin, että pystyin aloittamaan pentujen esittelyt tytölle. Freya oli aluksi sen verran tokkurassa, että hän vain tuijotti pentuja, mutta hyvin nopeasti äidinvaistot heräilivät eikä neiti ollut tyytyväinen, ennen kuin kaikki 4 pentua olivat hänen vieressään turvassa. Freya tunsi olonsa selvästi hyvin turvattomaksi, sillä hän yritti ensi alkuun vain nostella pentuja ilmaan ilmeisesti aikomuksenaan kuljettaa ne piiloon. Jouduin useamman kerran menemään siihen väliin, ettei Freya suojelevaisuudessaan vahingossa satuttaisi pentuja. Freya erehtyi pitämään jopa minun kättäni pentuna ja neiti istui puolisen minuuttia tyytyväisenä minun käsi suussaan. Pennut pitivät kovaa mekkalaa ja varsinkin tummanruskea tyttö osoitti heti melkoista jääräpäisyyttä yrittämällä koko ajan tunkea lämpöpumppua kohti, vaikka kuinka siirsin neitiä nisille syömään. Lopulta Freya sai onneksi kanyylinsa pois ja sain siirrettyä äidin ja pennut kevytkoppaan, missä Freya silmin nähden rauhoittui, kun pennut eivät olleet enää "avoimen taivaan alla." 

Vielä ollaan aika pahasti humalassa

Turvassa kevytkopassa

Hieman kymmenen jälkeen pääsimme viimein starttaamaan kotia kohti. Kirjoittelen tätä tekstiä pentulaatikosta käsin, koska Freya on selvästi rauhallisempi silloin, kun joku pitää hänelle seuraa. Yritin toki ottaa päiväunet sohvalla, mutta ensin kaikki muut podengot tunkivat päälle huomiota hakemaan ja sitten Freya rupesi itkemään (puhumattakaan kaikista viesteistä, joita puhelimeen on tulvinut ja joihin olen yrittänyt vastata), joten siitä ei oikein tullut mitään. Sain pennut myös kotiin tultuamme punnittua ja otettua ensimmäiset kuvat nelikosta. Rekisterinimet ovat vielä vähän mietinnässä, mutta nämä tulevat olemaan Estorian Guinevere's-pentue. Freyan ensimmäinen pentue oli pääsiäisen kunniaksi nimetty Germaani jumalatar Eostren mukaan Eostre's pentueeksi ja toiset pennut Freyan itsensä mukaisesti Freija's-pentueeksi. G-pentueen piti alun perin olla Dafnen pentue, jolloin pennut olisi nimetty yliluonnollisiksi olioiksi, mutta koska nämä ovatkin nyt Freyan pennut, haluan jatkaa samalla linjalla eli laittaa rekkarinimen alkuun jonkun mytologisen jumalattaren. Koska en oikein keksinyt mitään Keski-Eurooppalaista ja Pohjois-Eurooppalaista jumalatarta, jonka nimi alkaisi G-kirjaimella, suuntasin katseeni Brittein saarille ja muistin Arthurin tarinat. Guinevere ei tietenkään ole mikään jumalatar, mutta kuitenkin mytologinen hahmo, joka saa nyt lainata nimensä tälle pentueelle. Nimien loppuosissa minulla on vielä miettimistä, mutta vaihtohtona ovat esimerkiksi Estorian Guinevere's Story, Guinevere's Myth, Guinevere's Lore, Guinevere's Legend, Guinevere's Saaga ja Guinevere's Tale. Mitkä näistä vaihtoehdoista ovat teidän suosikkejanne tai tuleeko mieleen vielä jotain muita ideoita?

Viimeiseksi vielä tiedoksi, että ainakin kahdella pennulla on jo kodit. Yhden tytöistä tulen sijoittamaan, mutta sijoituskoti on vielä hieman auki riippuen siitä, lähteekö yksi tytöistä sijoitussamojedini kaveriksi vai ei. Pientä hienosäätöä kotitilanteeseen tulee myös aiheuttamaan se, ovatko pennut sileitä vai karkeita. Sitä ei vielä näe ainakaan pariin viikkoon ja turkinlaatu tulee vaikuttamaan jonkin verran pentujen kotitilanteeseen. Eli jännitys ei suinkaan loppunut vielä tähän. Viikon päästä sitten uusi postaus ja pentujen seuraavat kuulumiset. Kiva että jaksoit lueskella tämän tekstin. Alla vielä ensimmäiset potrettikuvat nelikosta.

ESTORIAN GUINEVERE'S ?
poika, painoa 177g

ESTORIAN GUINEVERE'S ?
1. tyttö, painoa 144g

ESTORIAN GUINEVERE'S ?

2. tyttö, painoa 168g

ESTORIAN GUINEVERE'S ?
3. tyttö, painoa 167g