Ensimmäinen viikko takana, pentulaatikossa kaikki hyvin
Jälleen on perinteisen pentupostauksen vuoro, sillä Estorian G-pennut ovat tänään jo viikon vanhoja. Aika oikein kiitää ohi, silloin kun on pentuja kotona, vaikka näin pienistä pennuista ei vielä hirveästi vaivaa olekaan. Kaikki pennut ovat kasvaneet hienosti ja Freyankin leikkausarpi on parantunut. Kaikki on siis hyvin pentulaatikossa. Ennen kuin kerron tarkemmin kuluneen viikon kuulumisia, tässä meidän ensimmäiset viralliset viikkopotretit sekä samalla pentujen tulevien virallisten nimien esittely.
ESTORIAN GUINEVERE'S SAGA
Lempinimi "Loru", painoa 296g
Tulevat viikot tulevat varmasti menemään ohitse yhtä vauhdilla kuin tämä ensimmäinenkin eikä asiaa auta yhtään, että töissä pitää kiirettä koulun loppurutistuksen ollessa edessä ennen kesälomille pääsyä. Toivottavasti saan pidettyä kaikki pallot ilmassa ja kevään vietyä kunnialla loppuun. Onneksi podengopennuista ei ole samanlaista työmäärää kuin sammareista, ihan jo siitäkin syystä, että pissaa ja kakkaa tulee huomattavasti vähemmän. Tämä ensimmäinen viikko on ollut todella helppo pentujen suhteen, koska nelikko vain syö ja nukkuu. Punnitsen pennut ja vaihdan lakanat kerran päivässä, minkä lisäksi käyn aina välillä tsekkaamassa kaikkien voivat hyvin. Käytännössä muuta tämän ensimmäisen viikon aikana ei tarvitse tehdä. Freyakin on jo niin kokenut emo, että hoitaa pennut ihan hyvin yksinään ilman kasvattajatädin jatkuvaa läsnäoloa.
Tale
Loru
Saaga
Myytti
Olen seurannut pentulaatikon arkea työpäivien ajan videon välityksellä ja välillä olen saanut huvittuneena katsella, kuinka Freya vaan siirtelee pentuja suussaan pentulaatikon kulmasta toiseen. Ensimmäisinä päivinä pentulaatikosta kuului välillä äänekästä huutoa, mikä aina tarkoitti sitä, että Freya etsi pentu suussaan parempaa paikkaa jälkikasvulleen. Nyt pennut ovat niin isoja, että niitä ei enää ihan samalla tavalla siirrellä, vaan Freya joutuu vain tyrkkimään kuonollaan tai tassuillaan pentuja halutunlaiseen järjestykseen. Ensimmäisinä päivinä Freyaa ei olisi millään saanut ulos ja tyttö panttasi kakkaa yli vuorokauden ennen kuin sain neidin metsän laitaan tarpeilleen. Nyt Freya on onneksi muutamana päivänä suostunut jo ihan hihnassa lähtemään ulos pienelle lenkille. Freya lähtee näille reissuille todella innoissaan, mutta kotiin palaaminen tehdään vielä innokkaammin.
Tale, Saaga ja Myytti
Useimpiin sammaripentuihini verrattuna podengopennut ovat todella hiljaisia, mutta tästä porukasta on löytynyt yksi hieman äänekkäämpi yksilö jo nyt. Vaikka pentulaatikossa on pääasiassa ihan hipihiljaista, Tale-poika intoutuu välillä huutamaan, jos nisästä ei tule riittävällä voimakkuudella maitoa. Kai poika ajattelee, että huuto jotenkin auttaa maitoa tulemaan nopeammin, mutta jos siitä ei ole apua, poika vaihtaa nisää, kunnes se sopivan täynnä oleva nisä löytyy. Tale on tällä hetkellä porukan isoin ja lähentelee tätä kirjoittaessa jo 400 grammaa. Myytti ja Saaga olivat useamman päivän käytännössä ihan saman painoiset, mutta tänään Saaga oli aamupunnituksessa ottanut siskoonsa pientä kaulaa. Pieni Loru kulkee omalla käyrällään kasvaen silti tasaisesti ja neiti pitää kyllä huolen siitä, että pääsee yleensä aina alimmille nisille ruokailemaan. Nämä pennut tuntuvat jotenkin todella ahneilta, joten toivottavasti sama ruokahalu löytyy myös siinä kohtaa, kun ruvetaan kiinteän syömistä opettelemaan.
Pieni Loru äitinsä leuan alla
Saaga ja Tale
Saaga ja Loru äitinsä kaulalla
Talea olen seuraillut nelikosta vähän enemmän, koska pojalla on alaleuka hieman yläleukaa pidempi, mikä vaikuttaa pikkuisen suun asentoon. Tänään kun tsekkasin pojan suuta, ero ylä- ja alaleuan välillä ei ollut enää yhtä ilmeinen, joten toivottavasti kasvu auttaa tilannetta tasaantumaan ja pojalle tulee lopulta ihan normaali purenta. Freyan edellisessä pentueessa Rickyllä oli luovutusikäisenä normaali purenta, mutta hampaiden vaihtumisen yhteydessä alaleuka kasvoi niin pitkäksi, että lopputuloksena olikin alapurenta. Muita purentavikoja omissa podengokasvateissani ei ole ollut, joten vaikea sanoa, mistä Rickyn purentavika aikoinaan ilmestyi, mutta toivottavasti Talelle siskoineen tulee lopulta ihan ok purenta. Seurailen tilannetta ja pidän peukut pystyssä.
Tässä kuvassa vähän näkee tuota leukojen eroa
Pentujen turkinlaadusta en uskalla vielä sanoa yhtään mitään, mutta tänään kiinnitin Myytin kohdalla huomiota siihen, että varsinkin vatsan alla on vähän pidemmältä näyttävää karvaa. En silti uskalla vielä sanoa, että Myytti olisi varmuudella karkea. Voisin kuvitella, että tämän seuraavan viikon aikana tuo karva rupeaa kehittymään karkeaan suuntaan, jos pennuista on karkeita tulossa, mutta en todellakaan ole tämän aiheen asiantuntija, joten jännityksellä itsekin joudun tilannetta seurailemaan. Myytillä on porukasta ilmeisesti ainoana pienet kannukset takajaloissa. Saaga on pennuista kaikkein napakoimman oloinen tällä hetkellä ja Loru tosiaan pikkuisen pienempi yksilö. Lorusta tulee todella paljon mieleen Dafne pentuna. Saa nähdä onko yhdennäköisyyttä löydettävissä vähän vanhempanakin.
Tale
Saaga
Loru
Tällaisia kuulumisia tältä ensimmäiseltä viikolta. Ensi postauksen aikoihin on todennäköisesti ainakin osalla pennuista silmät jo auki. Pennut saavat myös itselleen lauantaiksi hoitajan, kun lähden Dafnen ja Avernan kanssa maastokisoihin Hämeenlinnaan. Toivottavasti Freya päästää hoitajan aka Rosan pentujen luokse yhtä iloisen ylpeänä kuin vanhempani, jotka kävivät pyörähtämässä viime lauantaina pikaisesti Harjavallassa. Ainakin Rosa on niin tuttu, että Freyan pitäisi olla ihan sinut asian kanssa. Mutta toki Freya on pentujen suhteen niin ylisuojelevainen, että aina ei neidin pään sisään pääse. Näitä kuulumisia kuitenkin lisää seuraavalla kerralla. Loppuun vielä vähän lisää kuvia.
Kyllä on ihana pentue ja kivasti heitä kuvailtu tässä.
VastaaPoista