Freyan H-hetki lähestyy.

Freyan h-hetki lähestyy kovaa vauhtia. Virallisesti laskettu aika on lauantaina 8.4., mutta uskon pentujen syntyvän joskus torstain tai perjantaina aikana. Olen kovasti Freyalle yrittänyt puhua, että aloittaisi synnytyksen vasta perjantaina, niin olisi töistäkin jo valmiiksi vapaata. Saa nähdä jaksaako tyttö sinne asti odotella. Olo on selvästi jo aika tukala. Hengitys on välillä melko raskasta ja neiti pääasiassa nukkuu ja ottaa rauhallisesti. Dafnekin saa leikkiä Avernan kanssa ilman, että äiti tulee poliisiksi paikalle kaksikkoa komentamaan. Lenkeillä Freya lähtee edelleen ihan mielellään mukaan, mutta vauhti on selvästi hidastunut ja olemme joutuneet matkaa lyhentämään. Parina päivänä Freyalta on myös vuotanut hieman kirkasta limaa eli "paikat" selvästi valmistautuvat jo synnytykseen. Vatsa on komeasti pullistunut ja nisät kasvaneet hienosti. Neiti muistuttaa maatessaan erehdyttävästi hyljettä tai kenties rantautunutta valasta. 

Astutuksesta 8 viikkoa

Freyaa hemmotellaan ja neiti saa nyt nukkua koko yönsä vieressäni sängyssä. Muut koirat ovat tervetulleita sänkyyn vasta aamulla. Tässä kuvassa Freyan viereen on ängennyt Hestia, joka joutui pariksi viikoksi evakkoon potemaan tosi pahaa valeraskautta. Nyt neiti onneksi on palautunut ennalleen eikä enää yritä käydä kaikkien päälle mielikuvitus-pentuja suojellessaan. Freyakin hyväksyi Hestian lopulta takaisin, vaikka aluksi häntä Hestian paluu selvästi ärsytti. 

Perjantaina kävimme Freyan kanssa röntgenissä ja kuvassa näkyi 4 pentua. Liikkeiden ja tuon vatsan perusteella olin arvellut pentuja olevan 4-5. Vaikka kuvassa näkyikin Freyalle edellisten pentueiden perusteella tyypillinen määrä pentuja, niin edelleen hieman toiveikkaasti ajattelen, että tuolta voisi silti se viideskin pentu putkahtaa. Ihan vain siitä syystä, että vilske tuolla vatsassa on aikamoista enkä oikein ymmärrä, miten vain 4 pentua voisi saada kaikki liikkeet aikaan. Tai sitten pennut vain todella isoja ja energistä sakkia, mikä tietenkin on aivan mahdollista. Röntgenkuvassa oli kyllä yksi tulkinnanvarainen kohta, minkä takia en kokonaan ole heittänyt kirvestä kaivoon viidennen pennun suhteen, sillä mielestäni kuvassa näkyy osittain viides kallo. Viidettä selkärankaa ei kuitenkaan näy missään, eli todennäköisesti kyseessä on vain jonkinlainen heijastuma ja pennut vaan melskaavat tuolla vatsassa poikkeuksellisen energisesti.

Freyan "side-eye" lääkärireissulla. Neiti ei oikein arvostanut tätä matkaa.

Jokaisen pentueen syntymää odotan aina jännityksellä ja suurella innolla. Tämä kyseinen pentue on kuitenkin hieman erikoisempi, sillä nyt saa jännittää sukupuolten ja pentujen värin lisäksi myös karvanlaatua. Odotan pääasiassa karkeakarvaisia pentuja, mutta en olisi yllättynyt sileistä pennuistakaan. Syntymän hetkellä karvanlaadusta ei taida vielä voida sanoa yhtään mitään, mutta toivottavasti se alkaa näkyä parissa viikossa, niin ei tarvitse kovin pitkään jännittää. Viime vuoden samojedipentueiden jälkeen on aivan ihana saada vaihteeksi taas podengopentuja. Toivottavasti Dafnenkin uusinta astutus tulee kesäkuussa onnistumaan niin, että podengopentuja saadaan myöhemmin vielä lisää. Maaliskuun lopulla tuli itse asiassa 16 vuotta siitä, kun ensimmäinen podengomme Siru, Freyan isoäiti, aikoinaan muutti meille. Eli voin nyt sanoa olleeni 16 vuotta podengohullu. Kolmen vuoden päästä voin sanoa olleeni podengohullu puolet elämästäni, sillä silloin olen elänyt 19 vuotta podengojen kanssa ja 19 vuotta ilman. En oikein osaa enää edes ajatella noita vuosia, jolloin meillä ei podengoja ollut. Koirien kanssa olen toki elänyt 3,5-vuotiaasta asti, mutta tämä rotu vei mukanaan niin pahasti, että eipä elämään välillä meinaa muuta mahtuakaan. Nyt yritän kuitenkin olla tiukka enkä aio jättää yhtään pentua kotiin... sijoitukseen toivottavasti yksi kuitenkin pääsee ja sitä kautta osaksi meidän etälaumaa.

Tässä vielä kuvia kuluneen tiineyden ajalta.

Hemmottelen Freyaa tällä hetkellä vatsa-rapsutuksilla. Silloin kun olo on oikein tukala, Freya selvästi nauttii siitä, että vatsaa varovasti hierotaan. Pennut myös tuntuvat pitävän siitä, sillä silloin liikkeet yleensä rauhoittuvat ja alkavat hieronnan jälkeen yleensä entistä voimakkaampina.

Istuessa Freyan vatsa osuu melkein maahan.

Kun mikään asento ei tunnu mukavalta... Freya nukkuu tällä hetkellä usein näin. Todennäköisesti pennut eivät silloin paina niin pahasti ja hengittäminen on helpompaa.

Tältä Freya näytti viikko sitten, 7 viikkoa astutuksesta.

Freyan perinteinen irokeesi, kun pitää puolustaa omaa ruokaa.

Freya 6 viikkoa astutuksesta.

Freya 5 viikkoa astutuksesta.

Freyan kieli :P

Vatsa n. 5 viikkoa astutuksesta.