Estorian D-pennut syntyivät
Huh huh, millainen vuorokausi takana. On tämä koiranpentujen synnyttäminen (tai siis synnytyksessä avustaminen 😉 ) näköjään aina yhtä jännittävää puuhaa. Nyt on kuitenkin 5 uutta Estorian-pentua saatettu maailmalle ja tätä kirjoittaessani pentuhuoneesta kuuluu jo kova kujerrus, kun pennut siellä inisevät. Ruska oli kyllä oikein rautamamma, joka hoiti hommat kunnialla kotiin kasvattajan ajoittaisesta hermoilusta huolimatta.
Alunperinhän olin ajatellut, että pennut syntyisivät varmaan jo joskus alkuviikosta, mutta Ruska päätti pitää meitä jännityksessä viime hetkille asti. Selkeästi jokin jälkipään astutuksista ollut se, josta kunnolla vasta tärpännyt, Perjantaina rupesin Ruskan käytöstä seurailemaan ja arvelin, että varmasti pian pitäisi ruveta tapahtumaan. Ei tyttö varsinaisesti levoton ollut, mutta haki läheisyyttä oikein urakalla ja halusi nuolla kasvattajatädin putipuhtaaksi. Lämpökäyristä ei Ruskan kohdalla ole ollut hirveästi hyötyä, sen verran ovat sahanneet 37 asteen kummallakin puolella, mutta perjantaina ne menivät sen verran alas, että pidin lauantaisynnytystä melko varmana. Vanhempanikin tulivat juuri parahiksi tänne mökille viikonloppuaan viettämään, niin että olisi apua ja kuski paikalla, jos jotain olisi mennyt pieleen. Ruska ei kuitenkaan näyttänyt pitävän minkäänlaista kiirettä. Nukkui vain kaikessa rauhassa.
Kiirettä Ruska ei pitänyt, mutta lauantaina Ruska rupesi hieman vapisemaan ja aika ajoin myös läähättämään. Petailu eli pesäntekeminen oli kuitenkin minimissään ja tyttö liikuskeli pihalla ihan kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Suoltaan Ruska kuitenkin tyhjensi aktiivisesti ja lauantaina ulosteena tulikin lopulta pelkkää vettä. Kovin hitaan puoleisesti synnytyksen merkit kuitenkin etenivät ja totesin vanhemmilleni yösynnytyksen varmasti olevan edessä. Keskiyön aikanaa Ruska ei vieläkään näyttänyt pitävän kiirettä ja totesinkin vanhemmilleni, että menkää nukkumaan. Turhaa tässä on koko yö valvoa. Kyllä minä ilmoitan sitten kun synnytys käynnistyy. Lopulta menin itsekin nukkumaan ja Ruska hyppäsi kuin varkain myös sänkyyn. Lopulta saatiin ihan hyvin yö nukuttua ja aamulla seitsämän aikoihin jo oli hieman epätoivoinen olo. Eikö tää koira koskaan ala synnyttää?
Kaverille soitin yhdeksän aikoihin saadakseni hieman henkistätukea ja siinä puhelun aikana rupesin katselemaan, että ihan kuin tuo koira nyt viimein vähän supistelisi. Lopetin puhelun ja lähdin Ruskan kanssa käymään hieman pihalla kävelyllä. Pihalla kävi ihan ilmeiseksi, että kyllä tämä koira supistelee ja äkkiä soitto äidille vaunuun, että nyt synnytys on viimein käsillä. Sai sitä ekaa pentua tosin odottaa vielä melkoisen tovin. Hieman kymmenen jälkeen tuli pentu näkyviin, mutta sitten mitään ei tuntunut enää tapahtuvan. Aikaa kului ja aloin tosissani huolestua. Yritin auttaa Ruskaa supistelemaan liikuttamalla tyttöä ja hieromalla, mutta pentu pysyi sitkeästi jumissa eikä siinä tuntunut saavan edes käsin kunnon otetta. Soitin lopulta Someron päivystävälle eläinlääkärille apua kysyäkseni ja siinä puhelun aikana Ruska keräsi voimansa ja alkoi uudestaan ponnistaa. Ihan en lyönyt lääkärille puhelinta korvaan huikatessani, että nyt se syntyy, mutta läheltä piti. Ensimmäinen pentu tuli pää edellä maailmaan puolentunnin jumittelun jälkeen kello 10:43. Kyseessä oli yksivärinen ruskea tyttö, jolla oli takajaloissaan kannukset. Painoa oli huimat 198 grammaa, joten ei ihme, ettei meinannut tyttö mahtua syntymään.
Ekan pennun jälkeen saimme odottaa parikymmentä minuuttia seuraavaa. Kello 11:09 syntyi 167 grammainen tyttö, niin ikään kokoruskea ja pienet kannukset. Tämä tyttö oli aivan aavistuksen siskoaan tummempi erityisesti naaman seudulla, joten toivoin oppivani erottamaan kaksikon suhteellisen helposti toisistaan. Kolmas pentu syntyi jälleen parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen klo 11:32. Tämäkin tyyppi meinasi jäädä keskivartalostaan pahasti jumiin synnytyskanavaan, mutta pienellä vetoavulla Ruska pyöräytti maailmaan 219 grammaa painaneen kokoruskean pojan, joka syntyi jalat edellä, molemmissa takajaloissaan selvät kannukset. Tämän kolmikon istukat tuntuivat olevan ihan sekaisin ja luulin tyttöjen jakaneen saman istukan. Lopulta paljastui, että ensimmäisen tytön istukka syntyi vasta toisen tytön jälkeen ja napanuorat olivat mennä solmuun.
Kolmikon synnyttyä Ruska päätti ottaa hieman pidemmän hengähdystauon keskittyen hoitamaan syntynyttä kolmikkoa ja keräämään voimia. Äiti oli kokoajan apuna painaen syntymäajat ja painot mieleen kirjausta varten ja niin sanottuna somevastaavana. Hän myös videokuvasi innoissaan ilmeisesti jokaisen pennun syntymän, mutta sen verran mielenkiintoisilla ääniefekteillä nuo videot on varusteltu (en myönnä sadatelleeni, vaikka pentuja jumissa olikin 😂), että niitä tuskin voi kenellekään näyttää. Tunnin jälkeen supistelut alkoivat uudestaan ja siitä parinkymmenen minuutin kuluttua klo 12:50 syntyi kokoruskea tyttö, 190 grammaa ja ilman kannuksia. Tämä on tytöistä tummin, vaikka kovin suuria sävyeroja ei näissä pennuissa kyllä ole. Viimeinen pentu syntyi parinkymmenen minuutin päästä 13:10, jälleen kokoruskea poika, jonka toisessa takajalassa on kannukset ja painoa 217 grammaa. Nämä kaksi viimeistä oli niin tiukasti istukoissaan kiinni, että kun Ruska ei heti pentujen perään istukoita synnyttänyt, oli hieman kinkkiset paikat saada napanuora katkaistua. Varsinkin tytön kanssa oli todellisia ongelmia ja hetken aikaa tyttö kiikkuikin iloisesti emossaan kiinni. Lopulta kaikista kommelluksista onneksi selvittiin ja nyt on onnellinen äiti pentujensa kanssa pentulaatikossa. Ruska on oikea luonnonlahjakkuus äidinhommissa ja vaikka saikin tämän ensimmäisen pentueensa hieman vanhemmalla iällä, niin hoiti kyllä tilanteen esimerkillisesti. Ruoka maistui synnytyksen jälkeen ja pikapissalla malttoi käydä, mutta muuten on keskittynyt pelkästään pentuihinsa. Minuakaan ei enää tarvitse, vaikka synnytyksen aikana yritti käytännössä tunkeutua ihoni sisään, niin kiinni halusi olla tukea hakiessaan.
Muut koirat joutuivat synnytyksen ajan olemaan kokonaan mökin ulkopuolella, mutta kova oli kuhina siinä vaiheessa kun kaikki oli ohi ja pääsivät minua haistelemaan. Gaia ja Vappu hieman meuhkasivat pentuhuoneen aitojen ja oven takana, mutta ovat viimein rauhoittuneet. Siru ja Nefi olivat alkaa tapella pentujen äänet kuullessaan, mutta onneksi tilanne on näidenkin neitien osalta jo selvä. Nyt sitten jäädään ihailemaan pentujen kasvua ja toivotaan, että kaikki sujuu edelleen hyvin. Rekkarinimet ovat vielä hieman hakusessa, mutta alustavasti olen ajatellut nimeäväni pennut skandinaavisten hedelmällisyyden jumalten sekä auringon mukaan. Nythän on sentään pian keskikesän juhla edessä ja pentujen isänä on sentään auringonjumala Apollo the Bright 😉 Tytöistä tulisi tällä perusteella: Dawn of Freyja, Daylight of Frigga, Daybreak of Gefjun ja pojista Dusk of Freyr ja Dim of Baldur. Toinen mahdollisuus olisi sekoittaa skandinaavista ja kreikkalaista perinnettä niin, että nimet olisivat: (tytöt) Dawn of Freyja, Daylight of Frigga, Demeter's Sunrise, (pojat) Dusk of Freyr ja Dionysos' Sunset. Katsotaan nyt, mihin päädyn :) Mielipiteitä saa antaa. Freyja tulee joka tapauksessa jäämään näillä näkymin kotia.
Näin rennosti meillä odoteltiin synnytystä vielä eilen illalla
Alunperinhän olin ajatellut, että pennut syntyisivät varmaan jo joskus alkuviikosta, mutta Ruska päätti pitää meitä jännityksessä viime hetkille asti. Selkeästi jokin jälkipään astutuksista ollut se, josta kunnolla vasta tärpännyt, Perjantaina rupesin Ruskan käytöstä seurailemaan ja arvelin, että varmasti pian pitäisi ruveta tapahtumaan. Ei tyttö varsinaisesti levoton ollut, mutta haki läheisyyttä oikein urakalla ja halusi nuolla kasvattajatädin putipuhtaaksi. Lämpökäyristä ei Ruskan kohdalla ole ollut hirveästi hyötyä, sen verran ovat sahanneet 37 asteen kummallakin puolella, mutta perjantaina ne menivät sen verran alas, että pidin lauantaisynnytystä melko varmana. Vanhempanikin tulivat juuri parahiksi tänne mökille viikonloppuaan viettämään, niin että olisi apua ja kuski paikalla, jos jotain olisi mennyt pieleen. Ruska ei kuitenkaan näyttänyt pitävän minkäänlaista kiirettä. Nukkui vain kaikessa rauhassa.
Kiirettä Ruska ei pitänyt, mutta lauantaina Ruska rupesi hieman vapisemaan ja aika ajoin myös läähättämään. Petailu eli pesäntekeminen oli kuitenkin minimissään ja tyttö liikuskeli pihalla ihan kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Suoltaan Ruska kuitenkin tyhjensi aktiivisesti ja lauantaina ulosteena tulikin lopulta pelkkää vettä. Kovin hitaan puoleisesti synnytyksen merkit kuitenkin etenivät ja totesin vanhemmilleni yösynnytyksen varmasti olevan edessä. Keskiyön aikanaa Ruska ei vieläkään näyttänyt pitävän kiirettä ja totesinkin vanhemmilleni, että menkää nukkumaan. Turhaa tässä on koko yö valvoa. Kyllä minä ilmoitan sitten kun synnytys käynnistyy. Lopulta menin itsekin nukkumaan ja Ruska hyppäsi kuin varkain myös sänkyyn. Lopulta saatiin ihan hyvin yö nukuttua ja aamulla seitsämän aikoihin jo oli hieman epätoivoinen olo. Eikö tää koira koskaan ala synnyttää?
Kaverille soitin yhdeksän aikoihin saadakseni hieman henkistätukea ja siinä puhelun aikana rupesin katselemaan, että ihan kuin tuo koira nyt viimein vähän supistelisi. Lopetin puhelun ja lähdin Ruskan kanssa käymään hieman pihalla kävelyllä. Pihalla kävi ihan ilmeiseksi, että kyllä tämä koira supistelee ja äkkiä soitto äidille vaunuun, että nyt synnytys on viimein käsillä. Sai sitä ekaa pentua tosin odottaa vielä melkoisen tovin. Hieman kymmenen jälkeen tuli pentu näkyviin, mutta sitten mitään ei tuntunut enää tapahtuvan. Aikaa kului ja aloin tosissani huolestua. Yritin auttaa Ruskaa supistelemaan liikuttamalla tyttöä ja hieromalla, mutta pentu pysyi sitkeästi jumissa eikä siinä tuntunut saavan edes käsin kunnon otetta. Soitin lopulta Someron päivystävälle eläinlääkärille apua kysyäkseni ja siinä puhelun aikana Ruska keräsi voimansa ja alkoi uudestaan ponnistaa. Ihan en lyönyt lääkärille puhelinta korvaan huikatessani, että nyt se syntyy, mutta läheltä piti. Ensimmäinen pentu tuli pää edellä maailmaan puolentunnin jumittelun jälkeen kello 10:43. Kyseessä oli yksivärinen ruskea tyttö, jolla oli takajaloissaan kannukset. Painoa oli huimat 198 grammaa, joten ei ihme, ettei meinannut tyttö mahtua syntymään.
Ekan pennun jälkeen saimme odottaa parikymmentä minuuttia seuraavaa. Kello 11:09 syntyi 167 grammainen tyttö, niin ikään kokoruskea ja pienet kannukset. Tämä tyttö oli aivan aavistuksen siskoaan tummempi erityisesti naaman seudulla, joten toivoin oppivani erottamaan kaksikon suhteellisen helposti toisistaan. Kolmas pentu syntyi jälleen parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen klo 11:32. Tämäkin tyyppi meinasi jäädä keskivartalostaan pahasti jumiin synnytyskanavaan, mutta pienellä vetoavulla Ruska pyöräytti maailmaan 219 grammaa painaneen kokoruskean pojan, joka syntyi jalat edellä, molemmissa takajaloissaan selvät kannukset. Tämän kolmikon istukat tuntuivat olevan ihan sekaisin ja luulin tyttöjen jakaneen saman istukan. Lopulta paljastui, että ensimmäisen tytön istukka syntyi vasta toisen tytön jälkeen ja napanuorat olivat mennä solmuun.
Kolmikon synnyttyä Ruska päätti ottaa hieman pidemmän hengähdystauon keskittyen hoitamaan syntynyttä kolmikkoa ja keräämään voimia. Äiti oli kokoajan apuna painaen syntymäajat ja painot mieleen kirjausta varten ja niin sanottuna somevastaavana. Hän myös videokuvasi innoissaan ilmeisesti jokaisen pennun syntymän, mutta sen verran mielenkiintoisilla ääniefekteillä nuo videot on varusteltu (en myönnä sadatelleeni, vaikka pentuja jumissa olikin 😂), että niitä tuskin voi kenellekään näyttää. Tunnin jälkeen supistelut alkoivat uudestaan ja siitä parinkymmenen minuutin kuluttua klo 12:50 syntyi kokoruskea tyttö, 190 grammaa ja ilman kannuksia. Tämä on tytöistä tummin, vaikka kovin suuria sävyeroja ei näissä pennuissa kyllä ole. Viimeinen pentu syntyi parinkymmenen minuutin päästä 13:10, jälleen kokoruskea poika, jonka toisessa takajalassa on kannukset ja painoa 217 grammaa. Nämä kaksi viimeistä oli niin tiukasti istukoissaan kiinni, että kun Ruska ei heti pentujen perään istukoita synnyttänyt, oli hieman kinkkiset paikat saada napanuora katkaistua. Varsinkin tytön kanssa oli todellisia ongelmia ja hetken aikaa tyttö kiikkuikin iloisesti emossaan kiinni. Lopulta kaikista kommelluksista onneksi selvittiin ja nyt on onnellinen äiti pentujensa kanssa pentulaatikossa. Ruska on oikea luonnonlahjakkuus äidinhommissa ja vaikka saikin tämän ensimmäisen pentueensa hieman vanhemmalla iällä, niin hoiti kyllä tilanteen esimerkillisesti. Ruoka maistui synnytyksen jälkeen ja pikapissalla malttoi käydä, mutta muuten on keskittynyt pelkästään pentuihinsa. Minuakaan ei enää tarvitse, vaikka synnytyksen aikana yritti käytännössä tunkeutua ihoni sisään, niin kiinni halusi olla tukea hakiessaan.
Muut koirat joutuivat synnytyksen ajan olemaan kokonaan mökin ulkopuolella, mutta kova oli kuhina siinä vaiheessa kun kaikki oli ohi ja pääsivät minua haistelemaan. Gaia ja Vappu hieman meuhkasivat pentuhuoneen aitojen ja oven takana, mutta ovat viimein rauhoittuneet. Siru ja Nefi olivat alkaa tapella pentujen äänet kuullessaan, mutta onneksi tilanne on näidenkin neitien osalta jo selvä. Nyt sitten jäädään ihailemaan pentujen kasvua ja toivotaan, että kaikki sujuu edelleen hyvin. Rekkarinimet ovat vielä hieman hakusessa, mutta alustavasti olen ajatellut nimeäväni pennut skandinaavisten hedelmällisyyden jumalten sekä auringon mukaan. Nythän on sentään pian keskikesän juhla edessä ja pentujen isänä on sentään auringonjumala Apollo the Bright 😉 Tytöistä tulisi tällä perusteella: Dawn of Freyja, Daylight of Frigga, Daybreak of Gefjun ja pojista Dusk of Freyr ja Dim of Baldur. Toinen mahdollisuus olisi sekoittaa skandinaavista ja kreikkalaista perinnettä niin, että nimet olisivat: (tytöt) Dawn of Freyja, Daylight of Frigga, Demeter's Sunrise, (pojat) Dusk of Freyr ja Dionysos' Sunset. Katsotaan nyt, mihin päädyn :) Mielipiteitä saa antaa. Freyja tulee joka tapauksessa jäämään näillä näkymin kotia.
1. syntynyt tyttö, klo 10:43, 198g
2. syntynyt tyttö, klo 11:09, 167g
3. syntynyt poika, klo 11:32, 219g
4. syntynyt tyttö, klo 12:50, 190g
5. syntynyt poika, klo 13:10, 217g
Kommentit
Lähetä kommentti