Pennut 7 viikkoa - kohta on hyvästien aika

Pentujen viimeinen yhteinen viikko lähti tänään käyntiin. Vaikea uskoa, että syntymästä on jo 7 viikkoa. Samalla haikea ja helpottunut olo, kun tietää luovutuksen olevan pian edessä. Niin ihania kuin nämä 7 ovat olleet, niin kyllä heissä on työtä riittänyt ja riittää edelleen. Ensi viikonloppuna onkin varmasti ihan mukavaa lähettää pentuja omiin koteihinsa. Varsinkin kun kaikki pennut eivät lähde kerralla, niin saa vielä nauttia vähän pienemmästä porukasta ennen kuin kaikki ovat päässeet uusiin koteihinsa. Ennen pentujen tarkempia kuulumisia, tässä vielä pentujen viikkopotretit. 

Estorian Bluebell of Blooming Magic 

"Albert / Blue"

Sininen poika 

Estorian Clover of Lucky Magic 

"Yoda / Clover"

Vihreä poika

Estorian Dandelion of Wishing Magic 

"Haades / Dandelion"

Keltainen poika 

Estorian Snowdrop of Winter Magic

"Sisu / Snoukkari"

Musta poika

Estorian Tulip of Smiling Magic 

"Kaapo / Tulppi"

Punainen poika

Estorian Lupin of Gentle Magic

"Hippo / Lupin"

Liila / Oranssi poika 

Estorian Felicia of Magical Miracle

"Felicia / Feli / Filtsu"

Tyttö 

Pennuilla oli tällä viikolla eläinlääkärintarkistus ja sirutus. Sitä edelsi ensimmäinen vierailu kouluun. Pennut ovat niin kypsiä ikäisekseen, että saivat aloittaa koulu-uransa tuttuun tyyliin suoraan yläkoulusta. Pennut saivat olla kahden oppitunnin verran oppilaita viihdyttämässä ja luokassa kävi kova kuhina, kun seitsikko ryntäili pulpettien välissä, jahtasi oppilaita ja yritti purra varpaita. Oppilaita vähän hirvitti pissojen ja kakkojen määrä, mutta muutama aktiivinen oppilas osallistui onneksi siivousurakkaan. Hirveästi ei tarvinnut myöskään vapaaehtoisia maanitella avuksi kantamaan pentuja autosta pois tai takaisin. Pennut nauttivat tästä reissusta ja saamastaan huomiosta täysin siemauksin. Malttoivat myös hienosti nukahtaa luokan perälle pentuaitaukseen ensimmäisen tunnin riehumisten jälkeen. Samojedipennut ovat aina niin ihanan rohkeita ja reippaita. Koko luokka omaksuttiin välittömästi reviiriksi ja oppilaat leikittäjiksi ja rapsuttajiksi. Syliinkin oli mukava nukahtaa.

Koulureissun jälkeen oli vuorossa eläinlääkärireissu. Siellä pentuja oltiin jo odotettu ja heti odotustilassa hoitaja tuli pentuja tervehtimään ja ottamaan syliin. Osa pennuista joutui odottamaan ensin autossa, että pääsimme lääkärin huoneeseen asti, sillä kaikista kantokopista ehjänä oli enää yksi. Neljä pentua piti erikseen hakea autosta mukaan ottamaani leikkikehään. Käyn yleensä siruttamassa ja tarkastuttamassa pennut Euran eläinlääkärillä, koska tykkään kyseisen eläinlääkärin tavasta tehdä tarkistus. Kristiina Rantasalmi on tarkka ja hyvin pennut huomioiva lääkäri. Tarkistus sujui hyvin, vaikka Dandalion ei oikein olisi malttanut olla paikallaan tutkimuksen aikana eikä varsinkaan näyttää hampaitaan. Tulip puolestaan protestoi sirun laittoa. Isoimmat huudot sai silti aikaan Lupin, joka kiukuistui oikein tosissaan sirutuksesta. Luonnetta siis selvästi löytyy. Muut ottivat onneksi niin tutkimukset kuin sirutuksen ihan rennosti ja kaikki olivat kunnossa. Bluella tosin toinen kives vielä puuttui, mutta se ei ole mitenkään tavatonta tässä vaiheessa. Saimme kovasti kehuja terveistä ja reippaista pennuista. Hoitaja "varasti" aina välillä jonkun pennun mukaansa kiertämään lääkäriasemaa ja tervehtimään muuta henkilökuntaa. Kun hain viimeistä satsia takaisin autoon, olivat kyseiset pennut itseasiassa kadonneet hoitajan matkassa seikkailulle. 😂

Muistan kuinka aikoinaan vein ensimmäisiä samojedipentuja Euraan sirutettavaksi ja silloin eläinlääkäri tarkisti aina muutaman kerran, ettei tutkittavalle pennulle ollut vielä laitettu sirua. Selvästi lääkäri ei vielä silloin luottanut, että osasin varmuudella erottaa pennut toisistaan. Nyt lääkäri taitaa jo luottaa siihen, että osaan ojentaa oikean pennun oikeaan aikaan. Nostan pennut aina pöydälle täsmälleen samassa järjestyksessä, kun olen ne rekannutkin, ilman että lääkäri joutuu erikseen edes pentua nimeltä pyytämään. Liukuhihna toimi eikä lääkäri kertaakaan tarkistanut, onko joku pennuista tullut pöydälle epähuomiossa kahteen kertaan. Toki hän edelleen ihmetteli, miten ihmeessä erotan pennut toisistaan ja muistan vielä "oikean" järjestyksenkin. No siitä saa kiittää tätä blogia. Kun kerran viikkoon ottaa viikkopotretit ja asettelee ne tänne tiettyyn järjestykseen, se jää väkisinkin mieleen.    

Pennut pääsivät tällä viikolla kouluun vielä toistamiseen. Keskiviikkona pennut olivat viihdyttämässä oppilaita koko päivän. Silloin minulla oli opetusta vain ensimmäisellä ja viimeisellä tunnilla, eli kymmenestä puoli kahteen olin hyppärillä ja luokka tyhjä. Tai no normaalisti se olisi tyhjä, mutta keskiviikkona ei tainnut olla kuin ehkä kymmenen minuutin pätkä, jolloin luokassa ei ollut oppilaita. Siellä ramppasi porukkaa muilta tunneilta ja yksi kokonainen luokkakin tuli pentuja rapsuttelemaan. Päivän ensimmäinen tunti oli hieman haastava pitää, kun pennuilla oli edelleen kauhea riekkumisvaihde päällä, vaikka olivat riehuneet jo koko aamun ulkona. Jotenkin sain silti ysien etiikan tunnin pidettyä, vaikka välillä piti käydä siivoamassa kakkoja ja pissoja. Vähän väliä joku pennuista tuli myös jalkoihin komentamaan ja kerjäämään huomiota. Minulla oli keskiviikkona mukana myös kampa ja harja, ja oppilaat pääsivät vähän niitäkin testailemaan (Tulppi, Dandelion ja Blue taitaavat tällä hetkellä inhota tätä toimenpidettä kaikista eniten, kun pitäisi malttaa pysyä paikoillaan). Pennut myös nukkuivat oppilaiden sylissä onnellisina huomiosta. Taisin nähdä muutaman kostean silmän, kun oppilaat olivat niin liikuttuneita näistä karvapalloista. Eilen ja tänään moni on kysellyt, koska seuraavan kerran pennut tulevat kouluun. Lupasinkin viedä seitsikon vielä ensi viikolla oppilaita tapaamaan.

Tällä viikolla pennut ovat intoutuneet myös ulkoilemaan urakalla. Seitsikko asuisi vallan ulkona ja tälläkin hetkellä nukkuvat tuolla kuistilla Sissin kanssa. Tämä olisi muuten todella mukavaa, mutta lumien ja jäiden sulattua, piha on pelkkää mutavelliä ja pennut sen näköisiä. Lattiat ovat täynnä mustia tassunjälkiä. Olen huomannut, että pennut selvästi pyrkivät ulos tekemään kakkoja. Tänäänkin Dandelion oikein rupesi itkemään, kun olisi pitänyt etsiä sisältä kakkapaikkaa. Tuli kiire päästää poika ulos. Ihan kaikki eivät ole näin tarkkoja kakkojensa suhteen. Öisin pennut herättävät edelleen kaksi kertaa. Yleensä siinä kohtaa pentuaitaukseen on ainakin pari pentua ehtinyt tehdä jätökset, mutta muut ryntäävät pihalle kakkimaan. Hieman alkaa pää hajota tähän valvomiseen ja lattioiden pesuun. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä valvoin katsellen Oscareita ja nekin valvojaiset piti keskeyttää pari kertaa lattioiden pesua ja pentujen yöllistä piharumbaa varten. Onneksi pennut yleensä nopean ulkoilun jälkeen jatkavat kiltisti unia. Tosin pentujen saaminen sisälle on yllättävän haastavaa. Enää ei edes ruokakipon kolistelu auta. Usein saan sisälle kerrallaan 3-5 pentua, loput pitää käydä hakemassa erikseen. Toimenpide muistuttaa erehdyttävästi akvaariokalojen kalastamista pienellä haavilla. 

Tällä viikolla löin lopulta lukkoon, kuka pennuista lähtee minnekin. Felicia pääsee tietenkin äitinsä luokse Poriin asumaan. Fiona lähti jo tänään ja Felicia seuraa sitten reilun viikon päästä perässä. Poriin lähtee myös Dandelion, joka saa uudeksi nimekseen Haades. Poika pääsee nelihenkiseen lapsiperheeseen asumaan eli menoa ja meininkiä varmasti riittää. Blue lähtee Saloon. Pojan nimeksi tulee Albert "Allu" Einstein ja hän saa kaverikseen parivuotiaan pinseripojan. Lohjalle lähtee Lupin ja herrasta tulee Hippo. Lapsiperheeseen muuttavalla Hipolla on jännittävät ajat edessä, sillä herra saa kaverikseen myös hevosia. Snowdrop muuttaa Kiiteelle Itä-Suomeen ja saa nimekseen Sisu. Sisua odottaa kaverikseen mittelspitz-vanhus, minkä lisäksi lähipiiristä löytyy myös samojedikaveri sekä rutkasti lapsia. Vaasaan lapsiperheeseen lähtee herra Tulppi eli nykyisin Kaapo. Kaapoa odottaa kaverikseen myös perheen samojedityttö. Poika muuttaa sattumalta samalle kadulle, missä Fionan serkku Vippi eli Estorian Twilight asustaa. Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä Clover muuttaa lapsiperheeseen Porvooseen ja herra tulee tästä eteenpäin tottelemaan (silloin kun huvittaa) nimeä Yoda. Tämä pentue hajaantuu siis ympäri Suomea, mutta toivottavasti saan nähdä kaikkia edes joskus ja kuulla kuulumisia.

Tällaisia kuulumisia tältä viikolta. Yritän viikon päästä kirjoittaa vielä yhden pentupostauksen, mutta pian pentublogi hiljenee ainakin vuodeksi. Seuraavia pentusuunnitelmia ei nimittäin ole ennen kuin aikaisintaan ensi vuoden keväällä. Seuraavia samojedipentuja saa odottaa sitäkin kauemmin. Se on ehkä ihan hyvä juttu tämän penturumban jälkeen.