Pienet kujertajat kaksi viikkoa
Pentujen kanssa aika aina lentää kuin siivillä ja nyt on Estorian Wind-pentujen toinenkin viikko jo takana. Aloitan tämän postauksen taas perinteisesti viikkopotreteilla. Näiden kuvien ottaminen on muuten ihan oma taiteenlajinsa, varsinkin nyt kun pentujen silmät ovat auenneet. Pikkuisten pitäisi olla riittävän väsyneitä, että pysyvät paikallaan, mutta kuitenkin riittävän pirteitä, että jaksaisivat "katsoa" kameraan. Aika hyvin onnistuin... vaikka siihen menikin 1,5 tuntia. 😅
narttu, painoa 1100 grammaa, merkkiväri oranssi
narttu, painoa 960 grammaa, merkkiväri pinkki
narttu, painoa 1100 grammaa, merkkiväri vihreä
"Puppe"
uros, painoa 1040 grammaa, ei merkkiväriä
narttu, painoa 940 grammaa, merkkiväri sininen
ESTORIAN WIND OF FAIRY FORESTS
narttu, painoa 1040 grammaa, merkkiväri liila
Tämä pentujen toinen viikko on ollut aika rauhallinen. Olen itse paraikaa talvilomalla, niin olen saanut nauttia elämästä pentujen kanssa täysin siemauksin. Olen myös nukkunut vähän univelkoja pois. Muutaman kerran olen ottanut tyynyn ja viltin mukaan ja mennyt pentujen kaveriksi pentulaatikkoon koisimaan. Onneksi olen pienikokoinen, niin mahdun pentulaatikossa suhteellisen kivuttomasti makoilemaan. En varsinaisesti voi suositella sitä kenenkään nukkumapaikaksi, mutta ahtimus ja kipeytyvä selkä unohtuvat pentujen tuhistessa tyytyväisenä vieressä. Eihän noihin voi olla kuin rakastumatta, kun ne hakeutuvat itse viereen ja testailevat suullaan, mikäs tämä uusi este onkaan. Tällä hetkellä pentujen ikeniä myös kutittaa siinä määrin, että sormet ja nenä ovat pennuista parasta pureskeltavaa ikinä.
Aina välillä joku pennuista kierähti sylistä vahingossa pois ja kauhean huudon saattelemana halusivat heti takaisin syliin.
Ketä muka haittaa nukkua ahtaassa sikiöasennossa, kun vieressä on tällainen yliannostus söpöyttä?
Tämä Wind-pentue tuntuu toistaiseksi edelleen helpoimmalta sammaripentueeltani ja odotan vain koko ajan sitä hetkeä, jolloin pennut tajuavat olevansa sammareita ja kauhea metakka alkaa. Kyllä nämäkin pennut toki osaavat mekkaloida. Ääniskaala on kuluneen viikon aikana monipuolistunut ja nyt täällä jo muristaan, haukutaan ja ulvotaan. Pennut eivät enää kuulosta pelkästään lintujen ja marsujen rakkauslapsilta vaan koirilta... tai no ainakin lelukoirilta. Jos Netta ei tule tarpeaksi nopeasti antamaan ruokaa, pennut pistävät melkoisen kuoron pystyyn ja yhtenä aamuna löysin muun muassa Cloudyn mursisemassa laatikon suojakaiteelle. Eli kyllä näistäkin sammari tempperamenttia löytyy, vaikka verrattuna aikaisempiin samojedipentueisiini (joissa on ollut aina vähintään yksi lähes tauotta huutava yksilö), nämä ovat olleet ihanan hiljaista sorttia.
Sammaripennut kasvavat aina hirveää vauhtia ja nämäkin pennut ovat jo suunnilleen kilon painoisia. Keittiövaaka kävi liian pieneksi heti pentujen toisen viikon alussa ja hommasin uudeksi mittausvälineeksi kalavaa'an. En ole tosin ihan vakuuttunut tuon kyseisen vaa'an toimivuudesta, koska kangaskassi, johon pentuja laitoin punnittavaksi, saattoi yksinään painaa ensin 65grammaa, sitten 60grammaa ja lopulta 70 grammaa. Toivottavasti pentujen painot eivät kuitenkaan ihan hirveästi olisi pielessä. Tällä hetkellä Cloudy ja Rainy vaikuttaisivat olevan kaikista isoimmat pennut ja Magic pitää perää Stormyn kanssa. Fairy ja Puppe olivat vaa'an mielestä samankokoiset, mutta Puppe on mielestäni ottanut parina viime päivänä kasvaspurttia ja veikkaan pojan ehkä menevän viikon tai parin sisällä siskoistaan ohi.
Rentoa köllöttelyä äidin vieressä
Aikaisemmat sammaripentuni ovat alkaneet aika varhaisessa vaiheessa hakea pesäeroa sisaruksiinsa, kun pentulaatikossa tulee liian kuuma. Nämä pennut viihtyvät kuitenkin lähes aina tiiviissä kasoissa, joten tällainen kuva, jossa yksi pentu on eksynyt porukasta, on selvästi poikkeus.
Netta on tällä viikolla ollut jo hieman rennompi, mutta edelleen tämä äitikoira tulee kisaamaan pikemminkin vuoden huonoin äiti kuin vuoden paras äiti -tittelistä. Kakattaessaan pentuja Netta onnistuu lähes poikkeuksetta liiskaamaan kakat pentujen pyllyihin kiinni ja ruokkimaan pentuja Netta menee vain silloin kuin itseä huvittaa. Muutaman kerran olen yöllä kuunnellut pentujen huutoa ja kun olen lopulta noussut ylös katsomaan, mistä oikein on kyse, Netta on vedellyt tyynesti sikeitä laatikon vieressä. Toisaalta pentujen nousevasta painosta päätellen, kuusikko saa kyllä ihan tarpeeksi ruokaa, eivät vain aina silloin kuin itse tahtoisivat. Hieman kyseenalaisen ruokintatyylinsä ohella, Netta hengaa myös mielellään pentuhuoneen ulkopuolella ja lähtee käytännössä aina innokkaasti lenkille ulkoilemaan. Pientä vaihtelua tähän Netan "raskaaseen" pentuarkeen toivat viime perjantaina Netan omistajat, jotka kävivät ensimmäisen kerran pentuja katsastamassa. Hetken ainaa näytti siltä, että Netta olisi mielellään lähtenyt omistajiensa mukaan, mutta viime hetkellä pentujen kutsu sentään sai neidin jäämään vielä toistaiseksi meidän seuraamme.
Pentujen ruokinta vieraiden lähdettyä
Pennuille tämä viikko on tarkoittanut kehityksellisesti myös isoja muutoksia. Ryömimisen sijasta pennut ottavat jo huteria kävelyaskeleita ja silmät ovat avautuneet. Fairy aloitti silmien avaamisen sunnuntaina ja muut ovat tulleet hieman hitaammin perässä. Pupella ja Magicilla on silmät vasta ihan vähän auki, mutta Stormy, Rainy ja Cloudy tapittavat maailmaa jo hyvinkin vakavina Fairyn tavoin. Silmien avautumisen myötä pennuista on heti tullut myös paljon persoonallisempia. Mitään kovin merkittäviä luonneanalyyseja ei tietenkään voi vielä tehdä, mutta esimerkiksi silmänsä ensimmäisenä avannut Fairy tuntuu olevan äitinsä veroinen jääräpää. Tätä tekstiä kirjoittaessani Fairy halusi ehdottomasti syliin (itkeskeli siis muiden pentujen vieressä niin kauan, että nostin neidin käsivarsilleni) eikä neitiä näytä yhtään häiritsevän käsieni liikkeet, kun naputtelen näppäimiä Fairy kirjaimellisesti ranteitteni päällä. Puppe puolestaan on koko porukan innokkain kävelijä huolimatta siitä, että pojan silmät ovat kaikkein vähiten auenneet ja Cloudylla (sekä usein kyllä myös Fairylla) tuntuu olevan tyyli ängetä väkisin muiden päälle nukkumaan. Rainy, Magic ja Stormy viihtyvät myös hyvin sylissä (itse asiassa Rainykin tunki äsken viereeni kitisemään ja nyt hän makaa sylissäni Fairyn päällä). Näistä neideistä on tulossa kovaa vauhtia kaikista hemmotelluimpia sammaripentuja ikinä, mutta kyllä kai söpöläisiä pitääkin hemmotella.
Fairy ja Rainy sylissä, kun yritän kirjoittaa tätä blogipostausta.
Podengoja pennut kiinnostavat koko ajan enemmän ja enemmän. Nettaa ei näytä tällä hetkellä häiritsevän yhtään, jos joku koirista käy pentuja välillä vähän vilkaisemassa. Nova kävi tänään nuuhkimassa pentuja oikein kunnolla ja Freyallakin on selvästi äidinvaistot alkaneet herätä, sillä neiti yrittää kovasti päästi pentulaatikkoon asti. Eilen uhkasi syntyä pieni vaaratilanne, kun Windy oli huomaamattani livahtanut pentuhuoneeseen ja hypännyt ihan pentulaatikkoon asti pentujen viereen vahtimaan niiden unta. Kun Netta meni pentuhuoneeseen takaisin,Windy rupesi puolustamaan "omia" pentujaan ja minulle tuli kiire rientää erotuomariksi. Jahka nämä pennut pääsevät tutustumaan maailmaan pentulaatikon ulkopuolella, tulee täällä oikeasti syntymään riita siitä, kuka näitä pentuja oikein hoitaa. Windy, Freya ja Hestia yrittävät oletettavasti kaikki omia pennut itselleen, varsinkin jos Netta jatkaa tätä samaa rentoa äiti-tyyliään.
Netan sisko Rilla viihtyi usein äitinsä Novan päällä nukkumassa ja nyt nämä siskon lapsukaiset ovat ruvenneet harrastamaan samanlaisia elkeitä.
Tämä viikko toi myös pientä hienosäätöä pentujen tulevien omistajien suhteen. Yksi pennuista tuleekin nimittäin lähtemään Poriin sijoituskoirana. Minä sijoitan yhden tytöistä Vantaalle ja Netan isän kasvattaja toisen tytön Poriin. Ihana tietää, että tämä pentue kiinnostaa myös muita kasvattajia ja aivan mahtavaa, että tämä sijoittamisjärjestely saatiin tällä tavalla sovittua. Toivottavasti näistä tytöistä nyt vain kasvaisi oikein kauniita pieniä sammarin alkuja. Tässä vielä loppuun toiset potretit 2-viikkoisista wind-pennuista.
Kommentit
Lähetä kommentti