Siirry pääsisältöön

Estorian Wind-pennut syntyivät

Seuraava sukupolvi Estorian sammareita näki päivänvalonsa eilen keskiviikkona 9.2.2022. Pentujen äiti on oma kasvattini Netta (Estorian Northern Wind) ja isä Elmo (Tuiskulumen Deputy Dante). Pentuja tuli peräti 6 kappaletta, 5 tyttöä ja 1 poika. Poikaa käy jo nyt sääliksi, kun kiljuva lauma tyttöjä pistää ranttaliksi. 😂 

Netta tuli luokseni odottelemaan synnytystä jo lauantaina 29.1. ja neidillä olikin onneksi hyvin aikaa tottua meidän laumaamme ja uusiin rutiineihin. Hieman olikin yhteiselossa opettelemista, koska kapeilla metsäpolulla lenkkeillessä Netta oli vähän väliä toisten koirien hihnojen kanssa solmussa. Muuten yhteiselo on sujunut alusta asti oikein mukavasti, sillä Netta osaa jättää todella hienosti podengot huomiotta silloinkin, jos Freya pikkuisen yrittää ärähtää. Tämä asenne voittikin podengot nopeasti Netan puolelle (Averna kävi heti Netan nähdessään antamassa tytölle pusun). Parissa päivässä Netta oli noita lenkkeilyhaasteita lukukuunottamatta kotiutunut erinomaisesti ja synnytyksen odottelu sai alkaa. Torstaina 3.2. kävimme röntgenissä ja siellä hieman epäselvästä kuvasta lääkäri laskeskeli, että pentuja pitäisi olla tulossa 6 kappaletta.

Netalla oli koko viikon niin kuuma, että hän hengasi mielellään pihalla joko yksin tai äitinsä Novan kanssa.

Äiti Nova ja tytär Netta, hieman erilaisessa kunnossa. 😅

Röntgenkuva Netasta

Ensimmäisiä merkkejä synnytyksestä tuli maanantaina, kun Netan lämmöt laskivat 37 asteen alapuolelle. Samana päivänä otin jo pentuliven käyttöön eli töihin lähtiessäni viritin pentuhuoneeseen google meetin lähettämään videota minulle päin. Oppilaiden kanssa saimmekin välillä seurata, kuinka Netta pääasiassa nukkui ja otti rauhallisesti keräten voimia synnytystä varten. Kotona ollessani Netta myös viihtyi pääasiassa yksinään, vaikka aikaisemmin tyttö oli yleensä hengannut muun lauman kanssa olohuoneessa. Maanantain ja tiistain välisenä yönä Netta oli välillä petaillut eli raapinut lattiaa, joten synnytys selvästi lähestyi. Tiistai aamusta pystyi huomaamaan, että avautumisvaihe on viimein käsillä, kun Netta alkoi hakeutua ulkona pensaan lumisten oksien muodostamaan luolaan. Kävin hyppytuntini aikana pikaisesti kotona tarkistamassa kaiken olevan kunnossa ja mittaamassa Netan lämmöt, mutta kun kaikki vaikutti rauhalliselta, palasin vielä hetkeksi töihin. Vierailuni villitsi tosin Nettaa siinä määrin, että hän murtautui pois pentuhuoneesta hengaamaan muiden koirien kanssa.

Tiistai aamusta näky oli tämä ennen töihin lähtöä.

Pentulive

Netta viihtyi muutenkin pihalla vilvottelemassa niin maanantaina kuin tiistainakin.

Tiistain aikana Netta muuttui hitaasti levottomammaksi. Hän halusi olla paljon ulkona ja rauhoittui oikeastaan vain silloin, kun kävin tytön kanssa pienillä kävelylenkeillä. Netta läähätti, tärisi, vikisi ja yritti hakeutua mitä ahtaimpiin koloihin. Olin virittänyt pentulaatikon yläpuolelle lakanan tehdäkseni siitä mieluisamman luolan Netalle, mutta makuuhuoneen vaaterekin vaatteiden seassa oleva kolo vaikutti Netasta mieluisammalta paikalta. Iltaa kohden aloin vakuuttua siitä, että Netta tulisi yön aikana synnyttämään ja ystäväni saapuikin kätilöavuksi. Loppujen lopuksi apukäsiä ei vielä yöllä tarvittu, sillä Netan synnytys ei odotuksista huolimatta lähtenyt todenteolla käyntiin, vaikka käytin neitiä moneen otteeseen myös kävelyllä stimuloidakseni supistuksia.

Netan piilo pusikossa

Keskiviikkoaamuna kätilöapuni joutui lähtemään töihin ja ilmoitin puolestani omalle työpaikalleni, etten ole tulossa sinä päivänä töihin. Sen sijaan lähdin aamusta käymään Porin Syke eläinklinikalla (osa evidenssia ketjua), koska halusin varmistaa pentujen olevan ihan kunnossa huolimatta pitkittyneestä avautumisvaiheesta. Klinikalla Netta ultrattiin ja kuvaan saatujen pentujen sydämet sykkivät nopeasti juuri niin kuin kuuluukin. Uskalsin siis lähteä kotiin odottamaan, että supistukset kunnolla alkaisivat. Käytin Nettaa jälleen kävelyllä ja juttelin kasvattajaystäväni kanssa pohtien, kuinka kauan uskaltaisin vielä odottaa synnytyksen alkua ennen uutta lääkärireissua. Viimein vähän ennen kahtatoista Netta rupesi pitämään kimeää ulinaa, joka merkitsi supistusten alkua. Netta nimittäin päätyi säestämään melkein jokaista supistustaan ulvahduksilla.

Pentulaatikossa nukkumista tiistain ja keskiviikon välisenä yönä

Klo 12.50 eli 50 minuuttia sen jälkeen, kun minun olisi pitänyt olla pitämässä oppituntia, syntyi viimein ensimmäinen pentu, 400 grammaa painava tyttö, jonka merkkasin oranssilla värillä. Pentu syntyi ilman kalvoja ja aluksi hengitys vähän rohisi. Nopeasti tyttö kuitenkin löysi äänensä ja alkoi liikkua reippaasti omin avuin. Nettaa ensimmäinen tulokas hieman arvelutti ja hänen piti käydä keräämässä rohkeutta pentuhuoneen ovelta ennen kuin hän uskalsi kohdata uuden tulokkaan kasvoista kasvoihin. Netta tyytyi pesemään tätä ensimmäistä pentua vielä aika laiskasti, mutta seuraavan pennun tullessa puolituntia myöhemmin klo 13.17, Netta alkoi päästä selvästi paremmin jyvälle asioista. Toisena syntynyt pentu oli 388 grammaa paina tyttö, joka syntyi myös ilman kalvoja ja sai takamukseensa pinkin merkin. Pikkuinen oli myös ehtinyt hieman panikoida synnytyskanavassa, minkä seurauksena pentu oli värjäytynyt omasta kakastaan ihan keltaiseksi. Pyyhkeen ja Netan kielen voimalla tyttö alkoi kuitenkin hitaasti muistuttamaan enemmän valkoista samojedia.

1. syntynyt tyttö

2. syntynyt tyttö

Vihreällä värillä merkattu kolmas tyttö syntyi jälleen noin puolituntia edellisen perässä klo 13.54. Tämä tyttö oli värjäytynyt vihreäksi, joten erikoisten väristen pentujen tulva sai jatkua. Kaikki kolme tyttöä olivat kuitenkin oikein reippaita ja tämän kolmannen 440 grammaa painavan pennun synnyttyä, Netta keskittyi tunniksi putsaamaan ja hoitamaan niitä. Käytin Nettaa myös jälleen kävelyllä auttaakseni supistuksia. Tämä tehosi ja tunnin tauon jälkeen syntyi viimein poika tyttötrion jatkoksi. Poika pääsi heti kovaan kouluun, sillä Netta päätti synnyttää pojan seisten ja pentu vain luiskahti alas pentulaatikon pohjalle. Painoa pojalla oli 410 grammaa. Tätä poikaa en merkannut millään värillä, sillä ajattelin odottaa ja katsoa, tuleeko poikia vielä lisää. 

Kaikki 3 tyttöä

Neljäntenä syntynyt poika

Pojan syntymän jälkeen meni pari tuntia ja Nettaa supisteli vain hyvin satunnaisesti. Kävin jälleen kävelyttämässä tyttöä, mutta siitä ei tuntunut olevan mitään apua. Soittelin eläinlääkäriin kyselläkseni kuinka kauan uskaltaisin vielä odotella. Kun supistukset eivät käynnistyneet Netan juoksuttamisesta huolimatta, soitin uudestaan eläinlääkärille ja hieman kuuden jälkeen pakkasin jo syntyneet pennut pehmusteilla ja lämpövesipulloilla varustetussa pyykkikorissa autoon Netan kanssa ja otin nokan kohti Poria. Hieman tosin hirvitti, koska Porissa oli sanottu, ettei heillä olisi keisarileikkauksen mahdollisuutta. Toisin sanoen jos oksitosiinista ei tulisi olemaan apua, joutuisimme vielä Porista jatkamaan Raisioon melkein parin tunnin matkan päähän leikkaukseen.

Pennut pyykkikorissa

Porissa Netasta otettiin ensimmäiseksi röntgenkuva, jolla varmistettiin montako pentua vielä lopullisesta lukumäärästä uupuu. Tämän jälkeen Netta sai vaadittavat lääkkeet, joiden tarkoituksena oli lisätä kohdun supistelua. Pääsimme rauhalliseen huoneeseen odottelemaan ja noin 19.15 Netan ulvonnan säestämien voimakkaiden supistusten jälkeen syntyi viimein viides pentu, joukkion neljäs tyttö 380 grammaa. Pentu oli jo hieman vaisu, mutta kunnon kuivauksen ja silittelyn jälkeen tyttö virkistyi hyvin nopeasti ja sain laitettua pikkuisen muiden pentujen joukkoon. Tässä kohtaa Netta päätti, että myös hän haluaa pentujen kaveriksi pyykkikoriin ja meille tuli hieman erimielisyyttä siitä, mahtuuko hän pentujen kanssa sinne pentuja liiskaamatta. Loppujen lopuksi jouduin puoliväkisin metsästämään pennut Netan alta ja siirtämään ne viltin päälle lattialle. Hengattuaan kopassa hetken yksinään, myös Netta siirtyi pentujen kaveriksi pois ahtimuksesta.

Viides tyttö taaimmaisena

Netta pentujen korissa

Viidennen pennun jälkeen Netan supistukset jälleen laantuivat. Tytölle annettiin lisää lääkettä ja kävin sitten kävelyttämässä Nettaa ulkona. Sen verran tyttöä supisteli, että kun Netta pysähtyi, oletin seuraavan pennun olevan tulossa. Olin hyvin vähällä ottaa pyyhkeellä kopin pienestä kakkapökäleestä, kun Netta ponnistuksen sijasta pysähtyikin kakalle. Palasimme sisälle ja kun pentua ei vieläkään kuulunut tai näkynyt, Netalle annettiin vielä yksi annos oksitosiinia. Tässä kohtaa oli itselläni jo pienoinen paniikki siitä, että pitäisikö meidän todella lähteä vielä viimeisen pennun takia Raisioon keisarileikkaukseen. Onneksi kolmas lääkeannos auttoi ja voimakkaiden supistelujen jälkeen tipahti maailmaan vielä joukkion kuudes jäsen. Pentu oli ollut niin pitkään jumissa, että se oli alkanut jo sinertää ja suu haukkoi heikosti happea. Eläinlääkäri alkoi kuitenkin hieroa pentua ja väri palautui nopeasti takaisin normaaliksi. Pentu sai myös hieman lisähappea ja siinä kohtaa äänekäs huuto kertoi keuhkojen todellakin olevan kunnossa tällä 393 grammaa painavalla pienokaisella. Vitsailin, että äänestä päätellen tämäkin pentu taitaa olla tyttö ja niinhän se olikin. Lopullinen saldo oli siis 5 tyttöä ja 1 poika. Tätä viimeistä tyttöä jouduimme hetken vielä seurailemaan, koska reppana haukkoi happea eikä oikein osannut heti imeä. Pienellä opastuksella tyttö kuitenkin viimein tajusi, kuinka nisästä saa maitoa ja saatoin aloittaa Netan, pentujen ja tavaroiden pakkaamisen takaisin autoon.

Pentujen kanssa kotiutuneena

Kaikki kuusi kasassa

Olin tiedottanut synnytyksen etenemisestä aktiivisesti somessa ja päädyttyämme lääkäriin, monet kyselivät luonnollisesti huolestuneena kuulumisia ja lähettivät tsemppiviestejä. Myös Netan omistajat elivät koko päivän hengessä mukana ja jokaisen pennun syntymän välissä tuntui siltä, että kirjoittelin tai nauhoitin ääniviestejä kymmeniä sinne tänne. Ihan kaikkiin viesteihin en luonnollisestikaan ehtinyt reagoimaan, mutta toivottavasti kaikki kuitenkin pysyivät mukana tilanteen etenemisessä. Kaikille pennuille on myöskin jo kodit tiedossa ja viimeistään tulevana viikonloppuna olen koteihin päin yhteydessä puhelimen välityksellä. Kaikille halukkaille ei tästä pentueesta pentua riitä ja tämän sukupuolijakauman nähtyäni vähän joudun vielä punnitsemaan kotiehdokkaiden välillä, ennen kuin teen lopulliset päätökset. 

Kaikki kuusi kuvassa

Tätä kirjoitellessani pentujen ensimmäinen päivä on jo takana. Kaikki ovat saaneet painoa lisää ja ääntä löytyy kuin isostakin lintuparvesta. Maitoa Netalta tulee niin paljon, että kahdella pennulla on jo vähän vatsa löysällä. Toivottavasti maidontuotanto tasaantuu pian. Siskoni oli Netan seurana oman työpäiväni ajan vieden Netalle välillä vettä laatikkoon ja varmistaen kaikkien pentujen olevan varmasti tallessa. Itse seurasin tilannetta koululta google meetin välityksellä. Pääasiassa Netta ottaa äitiyden oikein rauhallisesti, mutta silloin kun itse tulen tai menen jonnekin, neiti hieman vauhkoontuu. Eiköhän tämäkin käytös tasaannu parissa päivässä ja Netta omistaudu kokonaan pennuille. Tänään aamulla Netan lämmöt olivat hieman korkeat (39.3), mutta nyt illalla ne olivat laskeneet (38.9), mutta tietysti tarkkailen lämpöjä vielä ainakin viikon ajan. Toivottavasti pentuarki lähtee tästä hyvin luistamaan.

Pennut vuorokauden ikäisiä

Viimeiseksi ennen pentujen yksittäiskuvia ja rekisterinimien paljastamista, haluan ehdottomasti kiittää Eläinklinikka Sykkeen henkilökuntaa! Olimme tulleet klinikalle hieman reilu tunti ennen klinikan sulkemisaikaa ja kun Netan synnytys vain pitkittyi ja pitkittyi, klinikan henkilökunta jäi tekemään ylitöitä saattaakseen myös viimeisen pennun maailmaan. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että klinikalla otettiin meidät vastaan näin lähellä sulkemisaikaa ylimääräisinä potilaina, sillä jos olisimme joutuneet lähtemään alusta alkaen Raisioon ajamaan, olisi viimeisen pennun kohtalo saattanut olla toinen. Kiitos, kiitos, kiitos!

Ja lopuksi, pentujen 1. päivän kuvat syntymäjärjestyksessä. Pentujen nimissä on jatkettu samojedipentueitteni luontoteemaa. Nimien alkuosa tulee Netan rekisterinimestä "Estorian Northern Wind". Kolmea ensimmäisenä syntynyttä tyttöä yhdistää tämän lisäksi vesiteema, ainokaisen pojan nimi on viittaus tulevaan kokoon (ainakin toivottavasti) ja kaksi eläinlääkärin avustamana syntynyttä tyttöä saivat nimiinsä myös ripauksen taikaa.

ESTORIAN WIND OF RAINY RIVERS
(1. syntynyt tyttö)

ESTORIAN WIND OF STORMY SEAS
(2. syntynyt tyttö)

ESTORIAN WIND OF CLOUDY CREEKS
(3. syntynyt tyttö)

ESTORIAN WIND OF MISTY MOUNTAINS
(4. syntynyt poika)

ESTORIAN WIND OF MAGICAL MEADOWS
(5. syntynyt tyttö)

ESTORIAN WIND OF FAIRY FORESTS
(6. syntynyt tyttö)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seuraavat Estorian-sammarit laitettu alulle..?

Kolme vuotta sitten syntyivät ensimmäiset Estorian-samojedit ja nyt on toivottavasti laitettu alulle toinen sukupolvi Estorian-sammareita. Netta (Estorian Northern Wind) treffasi keskiviikkona 8.12. ja perjantaina 10.12. komeaa Elmoa (Tuiskulumen Deputy Dante).

Viimeisen viikon draamaa

Pennut täyttivät viime viikon perjantaina 8 viikkoa. Viikonloppu oli niin täynnä ohjelmaa, etten ehtinyt blogia vielä silloin päivittämään.