Freyan ja Bonon pääsiäispennut syntyivät
Meillä oli hieman tavallista jännempi pääsiäinen, sillä hieman ehkä odottamattakin Freya päätti pyöräyttää pienet pääsiäisvauvat eilen illalla masusta ulos. Tästä onkin tulossa nyt melko pitkä päivitys, kun kertoilen nyt vähän pidemmän aikavälin kuulumisia ennen kuin pääsen itse H-hetken tapahtumiin. Mutta toivottavasti mielenkiinto lukijoilla säilyy tarinan onnelliseen loppuun asti. Ihan ensimmäisenä kuitenkin kaikille oikein ihanaa pääsiäistä tämän pentukuvan kera.
Koska korona tosiaan sulki koulut kuukausi sitten Suomesta, me olemme olleet koirien kanssa viime viikot tekemässä etätöitä pääasiassa mökillä. Hetkellisesti jouduimme sieltä tulemaan pois, kun sähköt alkoivat reistailla (sähkökaappi kirjaimellisesti savusi). Isä ehti onneksi käydä ne korjaamassa ennen kuin Uusimaa meni karanteeniin, niin pääsimme koirien kanssa sinne nopeasti takaisin. Siellä koirilla on kuitenkin huomattavasti mukavampaa, kun yhden ovenavauksen takana on aidattu piha ja tonttia jossa juosta (paitsi jos olet Hestia, joka menee aidasta läpi ja joutuu sen takia viettämään aikansa juoksuhinassa). Mökiltä käsin olen itse puolestani päässyt tekemään isovanhempieni kauppareissuja, niin tämä on win-win-tilanne vähän meille kaikille. Freyakin on saanut nauttia päästessään juoksemaan pitkin pihoja ja peltoja. Ihan yhtä sutjakkaasti jalka ei tosin neidillä enää noussut, mutta sen verran paljon Freya juoksemista rakastaa, että pakko sitä oli juoksennella jopa viimeisillään tiineenä. Muuten Freya olikin todella rauhallinen ja pääasiassa vain otti rennosti ja nukkui viimeiset viikot. Freyaa suorastaan ällötti, jos muut koirat rupesivat hirveästi riehumaan ja sähläämään. Parasta mökkeilyssä oli Freyan mielestä silti ehdottomasti saunominen. Yleensä kävimme saunomassa joka toinen päivä ja Freya oli aina viimeinen saunasta lähtijä. Rupesin suoraan sanottuna jo hieman huolestumaan, että uskaltaako tiinettä koiraa viedä niin pitkiksi ajoiksi saunaan. Mutta neiti ihan suutahti jos yritin jollain tavalla saunomista rajoittaa. Lopputuloksena Freya oli siis vielä pitkäperjantainakin puolentoista tunnin saunomisreissussa mukana. Välillä saunassa ja välillä vilvoittelemassa eikä yhtään näyttänyt panevan edes löylynheittoa pahakseen.
Freyan vatsa reilu 6 viikkoa astutuksesta
Freyan vatsa 7 viikkoa astutuksesta
Vaikka mökillä oleilu olikin todella mukavaa, niin pari kertaa jouduimme silti palaamaan Harjavaltaan Ensimmäisellä kerralla tosiaan noiden sähköjen vuoksi ja toisella kerralla hakeakseni oppilaiden oppimispäiväkirjoja koululta. Samalla kun olimme viime viikolla käymässä kotona, laitoin myös Freyan pentulaatikon valmiiksi. Sitä kävi heti testaamassa Freyan lisäksi myös Hestia ja ilmeisesti laatikko sai molemmilta tytöiltä - niin tiineeltä Freyalta kuin valeraskaana olevalta Hestialta - hyväksytty-leiman. Harjavallassa emme juuri muuta ehtineet tehdäkään, sillä meillä oli kiire ehtiä torstaiksi takaisin Somerolle. Freyalle oli nimittäin varattuna tiineysröntgeniin aika klo 14.30 Someron Ab-klinikalta. Kovasti olin pentujen liikkeiden perusteella yrittänyt päätellä, montako vauvaa sieltä olisi tulossa. Olin jo ennen röntgeniä ihan varma kolmesta pennusta ja melko varma neljästä. Viidennen suhteen olin vielä ennen röntgeniä varovaisen toiveikas. Eläinlääkärissä Freya tervehti ihan iloisesti hoitajaa (Freya on ollut ihmisiä kohtaan koko tiineysaikansa poikkeuksellisen ystävällinen ja sosiaalinen), mutta eläinlääkäri sain ensialkuun haukut. Onneksi kuvan ottaminen siitä huolimatta onnistui. Tarvitsimme tosin kaksi kuvaa, koska ensimmäisessä kuvassa näytti olevan 3 kalloa ja 4 rankaa. Toisessa kuvassa sitten saatiin näkyviin neljäs kallokin. Jonkin verran tosin arvailua aiheutti kuvan keskellä oleva kohta, jossa näytti olevan enemmän luita kuin kallojen mukaan olisi pitänyt olla. Mutta ilmeisesti ne olivat vain jotain heijastumia, koska lopulliseksi saldoksi paljastui tosiaan eilen tuo 4 pentua.
Freyan röntgenkuva
Eläinlääkärikäynnin jälkeen jäimme edelleen Somerolle. Freyan laskettu aikahan olisi ollut virallisesti vasta tulevana perjantaina, niin en tosiaan ajatellut, että meillä olisi mikään kiire lähteä mökiltä pois. Yritin aloittaa Freyan lämpöjen mittailun, mutta totesin tytön tulleen liiaksi äitiinsä eli lämmöt olivat jo viime viikon alussa niin alhaalla, että niiden perusteella synnytyksen olisi pitänyt alkaa samantien. Ruskalla oli aikoinaan ihan samanlainen lämpökäyrä ja totesinkin lämpöjen mittailun olevan Freyan kohdalla melkoisen hyödytöntä. Keskityinkin vaan pitämään Freyan yleistä vointia silmällä. Lähtökohtaisesti Freyalla ei näyttänyt olevan mikään kiire alkaa synnyttelemään. Neiti juoksenteli tosiaan pihalla, saunoi, nukkui ja söi hyvin. Freyan vatsassa kävi tosin melkoinen kuhina ja pennut näyttivät pistävän lähes tanssiksi masun sisällä. Tai ehkä podengojen kohdalla olisi parempi puhua painimisesta. Freyahan addiktoitui tiineyden aikana vatsan silittelyyn ja käytännössä aina tilaisuuden tullen Freya tuli viereeni köllimään ja kerjäämään silittelyä. Jos yritin vain pitää käsiä vatsan päällä tunteakseni pentujen liikkeitä, sain yleensä osakseni joko suoranaista murinaa tai sitten vaativaa ininää. Freya selkeästi tiesi, mitä hän haluaa. Neiti käytti myös koko tiineysajan hyväkseen erityisoikeuksiaan ja vähän väliä neiti löytyi keittiön pöydältä. Ihan viimeisen viikon aikana neiti ei tosin ihan yhtä ketterästi sinne pomppinut ja sänkyynkin sain tytön illalla itse nostaa. Ja Freyanhan oli siis todella pakko päästä sänkyyn ihan kylkeen kiinni niin, että saatoin keskelläkin yötä antaa vatsahierontaa. 😅
Pitkäperjantai kului minulta pääasiassa oppilaiden kirjoitelmia tarkistaessa. Muutaman kerran käytiin koirien kanssa yhdessä ulkona käppäilemässä ja nauttimassa keväisestä säästä. Illalla maistui koko podengolaumalle sauna ja valvoimme lopuksi puoleen yöhön katsellen elokuvaa. Lauantaina jatkoin oppilastöiden arviointia ja totesin, että ei Freyalla tosiaan mikään kiire synnyttää ole. Sisällä tyttö pääasiassa makoili sylissäni, mutta ulkona löytyi edelleen vauhtia siinä missä aikaisemminkin. Ruokakin upposi sekä aamulla että illalla. Olin etukäteen päättänyt, että lähtisimme sunnuntaina ajelemaan takaisin Harjavaltaan ja odottamaan synnyksen käynnistymistä. Lauantaina näytti vahvasti siltä, että ei Freya vielä muutamaan päivään ala tositoimiin, joten en ajatellut muuttaa suunnitelmiani. Uskoin, että minulla on enemmän kuin ruhtinaallisesti aikaa siirtyä mökiltä kotiin ja olin ihan henkisesti valmistautunut siihen, että tällä viikolla jokin oppitunti saattaisi keskeytyä Freyan synnytykseen.
Lauantain ja sunnuntain välinen yö kului rauhallisissa merkeissä. Pari kertaa Freya kuopaisi patjaa vieressäni, mutta muuten tyttö nukkui rauhallisesti kylki kylkeäni vasten. Aamulla loikoilimme pitkään sängyssä ja vasta joskus puolikymmenen aikoihin koirat halusivat ulos. Järkytys olikin melkoinen, kun Freya pissareissultaan tultuaan muuttuikin aivan erilaiseksi. Neiti hakeutui sängyn peittojen alle tai sängyn kulmaan, inisi ja läähätti. Ruoka ei maistunut ja muut koirat olivat ihan punainen vaate. Ei tarvinnut mitään ruudinkeksijää toteamaan, että hitto, nyt se synnytys sitten kuitenkin alkaa. En ole tainnut ikinä onnistua pakkaamaan tavaroita sellaisella vauhtilla kuin nyt (joskin nopeus kostautui niin, että mm. tablettini kaikkine e-kirjoineen jäi mökille, mikä tällaiselle kirja-addiktille on aika vakava juttu). Eristin Freyan makuuhuoneen puolelle siksi aikaa, kun sulloin tavaroita kasseihin ja kiikutin niitä vesisateessa autoon. Aina kun tulin sisään, piti Freyalle antaa muutama rohkaisun sana, koska neiti oli oikeasti hieman hermostuneen oloinen... enkä omalla hätiköimiselläni tietenkään helpottanut tilannetta. Onneksi sain kaikki tavarat autoon ja mökin suhteellisen siistiin kuntoon ennätysajassa. Siirsin viimeiseksi Freyan kevytkoppaan, jonka asetin poikkeuksellisesti pelkääjän paikalle autossa, jotta pystyisin koko matkan pitämään neitiä silmällä. Heti autoon päästyään Freya rauhoittui sen verran, että en enää pelännyt pentujen syntyvän automatkan aikana. Samalla kun starttasin auton, soitin mammalle kertoakseni, että suunnitelmiin tuli pieni muutos. Minun oli siis alkuperäisen suunnitelman mukaan ollut tarkoitus käydä sunnuntaina vielä heidän luonaan Someron keskustassa pikaisesti vilkaisemassa, tarvitsevatko he kaupasta jotain, mutta nyt en tietenkään uskaltanut tätä koukkausta tehdä. Soitin myös matkalla kotiin kätilöavulle eli naapurin Lauralle Harjavaltaan, että olemme Freyan ja muun lauman kanssa kovaa vauhtia kotiinpäin tulossa, koska "FREYA SYNNYTTÄÄ".
Automatka kului ihan rauhallisissa merkeissä, vaikka hieman pelotti, että autosta loppuu polttoaine. Yritin nimittäin käydä matkalla tankkaamassa, mutta ekalta huoltsikalta oli diesel syystä tai toisesta loppunut. Onneksi pääsimme ilman ongelmia seuraavalla huoltoasemalla ja hieman ennen yhtä olivat kaikki tavarat ja koirat jo kotona. Freya ei kopastaan suostunut poistumaan niin annoin neidin ihan kaikessa rauhassa vedellä siellä sikeitä. Ilmoitin myös Lauralle, että eipä tässä vielä näytä mitään tapahtuvan eli ei ole kiirettä. Kuitenkin jo puoli kolmen aikoihin Laura tuli poikansa kanssa paikalle, kun ajattelimme Freyalle tekevän ihan hyvää, ettei tänne kukaan tunge ihan kesken synnytyksen. Freya jopa innostui vieraista niin, että tuli hetkellisesti kopastaan ulos häntä heiluen Lauraa ja Akkea tervehtimään. Tämän jälkeen Freya päätti pitkälti jatkaa uniaan ja me ihmiset päädyimme tilaamaan pizzat, ettei odotellessa tulisi liian suuri nälkä. Freya otti niin rauhallisesti suurimman osan aikaa, että rupesin jo pohtimaan, mahtaisiko pentujen syntymä siirtyä kokonaan seuraavaan aamuun.
Odotellessa päädyimme myös pohtimaan tämän pentueen nimiä. Olin jo alustavia nimiehdotuksia miettinyt ja kirjannut ylos, mutta nyt kun pennut päättivät syntyä pääsiäisenä ajattelin, että nimiin pitäisi saada pääsiäinen jollain tavalla ympättyä. Toisaalta olisi ollut ihan loogista nimetä pennut Estorian Easter... -logiikalla, koska kyseessä on E-pentue. Mutta toisaalta en nimennyt Windyn jouluna syntynyttä C-pentuetta suoraan Estorian Christmas...-logiikalla, joten se ei ihan tuntunut hyvältä ratkaisulta. Kaikissa podengopentujeni nimissä on myös tähän asti ollut jokin mytologinen jumala/jumalatar/olento, joten siinäkin mielessä Estorian Easter Bunny, Estorian Easter Miracle jne. eivät kuulostaneet täydellisesti nimiteemaani sopivilta. Googletellessani pääsiäsmyyttejä ja traditioita sain selville, että sana Easter on todennäköisesti peräisin saksalaisesta hedelmällisyyden ja aamunkoiton Eostre-jumalattaresta. Tämä nimi miellytti minua niin paljon, että päätin pentujen nimien alkavan Estorian Eostre's...-logiikalla. Loppuosaksi tuli mieleen useita pääsiäiseen liittyviä vaihtoehtoja, jotka kirjasin muistiin päättääkseni lopulliset nimet pentujen synnyttyä. Tämän jälkeen saatoin todeta Freyalle, että "vaikein homma on tehty (eli nimien keksiminen), joten rupeapa sitten synnyttämään".
Ruokailun jälkeen siirryimme Freyan kaveriksi pentuhuoneeseen. Siinä kohtaa rupesin ihmettelemään, että mihin kummaan toinen crocsini on kävellyt. Käytän siis crocseja melkein aina sisätiloissa, koska koirat tuovat niin paljon hiekkaa ja muuta likaa mukanaan, että sukat olisivat koko ajan ihan mustat. Nyt jostain syystä pentuhuoneesta löytyi kuitenkin vain yksi crocsi ja rupesin tosissaan epäilemään omaa selväjärkisyyttäni, kunnes sain päähäni vilkaista Freyan koppaan. Sieltähän se toinen crocsi löytyi. Freyahan on normaalisti todellinen crocsi-varas, mutta ei minulle tullut mieleenkään, että toinen kesken synnytyksen kävisi sieppaamassa crocsit omaan jemmaansa. Pienoista hilpeyttä herättikin meissä kaikissa, kun otettuani crocsin pois Freyalta, meni vain hetki ennen kuin tyttö haki sen ja heti perään toisenkin takaisin koppaansa. Yritin vielä kertaalleen ottaa ne itselleni, mutta kun Freya haki ne kolmannen kerran, päätin antaa asian olla. Freya alkoikin hautomaan crocseja kuin parhaimpia pääsiäismunia ja rupesi uhkaavasti näyttämään siltä, että ensimmäinen pentu todennäköisesti syntyisi crocsin sisään.
Tämän crocsi-episodin jälkeen Freya tuntui jälleen rauhoittuvan. Viiden jälkeen näkyi ensimmäinen selkeä supistus, mutta sen jälkeen tilanne tuntui jäävän taas paikoilleen junnaamaan. Päätinkin lähteä käyttämään Freyaa pikaisesti ulkona, koska liikunta yleensä auttaa supistuksiin. Ehdin juuri laittamaan takin päälleni ja kengät jalkaan, kun noin 17.33 kopasta kuului Freyan kiljahdus. Ajattelin, että nyt menivät varmaan vedet. Mutta vielä mitä! Kopassa olikin jo ensimmäinen pentu. Onneksi tuollaisen kevytkopan katon saa auki, muuten olisi voinut olla hieman haastavaa auttaa Freyaa. Ei sillä että Freya varsinaisesti apua tarvitsi, sillä tyttö rupesi heti pontevasti katkaisemaan napanuoraa ja putsaamaan pentua. Halusin kuitenkin saada Freyan siirrettyä pentuineen virallisen pentulaatikon puolelle, niin pakko oli tunkea omia käsiä hieman sinne väliin. Freya ei aluksi ollut kauhean innoissaan paikanvaihdoksesta, vaan hän yritti ottaa pennun suuhunsa ja siirtää pienokaisen takaisin koppaan. Onneksi Freya kuitenkin hyväksyi nopeasti myös pentulaatikon ja keskittyi pentunsa hoitamiseen. Sen verran sain pentua vielä Freyalta varastettua, että sain tarkistettua sukupuolen ja painon. Ensimmäinen pentu olikin todella pieni 122 grammaa painava ihana vaaleanruskea tyttö, jolla on niskassa ja otsassa kauniit valkoiset merkit.
Toinen pentu syntyi 10 minuuttia ensimmäisen tytön jälkeen eli n. 17.44. Nyt vuorossa oli vaaleanruskea poika, jolla on otsassa pieni valkoinen laikku ja painoa syntymähetkellä 164 grammaa. Kolmatta pentua odotimme vartin ja n. 18.02 syntyi tummanruskea poika, 141 grammaa. Tästä alkoikin hieman piinallisempi odottelu. Freya siis hoiti tätä kyseistä kolmikkoa todella tunnollisesti ja antaumuksella, mutta kuvissa näkynyttä neljättä pentua ei ihan heti alkanut kuulumaan. Tämä herätti uudestaan spekulaatiot siitä, olisiko pentuja sittenkin viisi, sillä harvemmin yhtä pentua varten narttu pitää pitkää mietintätaukoa. Me odottelimme ja tarkkailimme tilannetta samalla kun Freya jopa pikkuisen torkahti pentujen putsaamisen välissä. Freyahan pesi pennut heti niin hyvin, että ne olivat hetkessä kuivia ja turkit vain kiilsivät kuvissa. Neljättä pentua ei silti näkynyt tai kuulunut ja aloin jo harkitsemaan lääkärille soittoa. Päätin ensin kuitenkin kokeilla Freyan ulkoilutusta ja hieman väkisin raahasin tytön ulos, missä juoksimme pari kertaa parkkipaikan ympäri. Kun tulimme takaisin sisälle, Freya riensi hirveällä vauhdilla pentujen luo ja rupesi järjestämään niitä yhteen kekoon ja peittämään niitä vilteillä. Tämä kaikki tohina käynnisti supistukset uudestaan ja lopulta n. 19.06 saimme vielä toisen tytön, tällä kertaa hieman tummemman ruskean ja pienellä valkoisella niskaläikällä varustettuna. Painoa tällä viimeisellä pennulla oli 154 grammaa.
Neljännen pennun jälkeen jäimme vielä hieman odottelemaan ja ihmettelemään, tulisiko sieltä se mystinen viides pentu. Pikku hiljaa Freya kuitenkin alkoi rauhoittumaan ja tunnin päästä saatoimme jo sanoa, että kyllä se saldo oli tässä. 2 tyttöä ja 2 poikaa eli suorastaan ihanteellinen pentue. Synnytys sujui myös niin helposti ja oppikirjamaisesti, että Novan ja Aidan samojedipentujen synnytyksissä (jotka siis molemmat päättyivät eläinlääkärireissuun) mukana ollut Laura totesi: "Tässäkö tämä oli." Kaikki oli käynyt niin nopeasti, siististi ja ilman mitään ylimääräisiä sähellyksiä, että aikaa jäi illasta vielä yhden elokuvankin katsomiselle. Edellisistä podengopennuistani on kulunut nyt 2 vuotta ja 10 kuukautta ja väliin on tosiaan mahtunut kolme samojedipentuetta, joista kaksi on päättynyt keisarileikkaukseen ja yksi oksitosiinilla avustettuun synnytykseen, joten tämä Freyan synnytys oli suorastaan absurdin vaivaton. Jos ei siis oteta lukuun sitä, että se alkoi selkeästi odottamaani aikaisemmin. En myöskään yhtään muistanut, kuinka ihanan pieniä podengopennut oikeasti tässä kohtaa ovat, sillä samojedipennut ovat jo syntyessään melkoisia mötiköitä. Pentulaatikon äärellä suorastaan liikuttuu pentuja katsellessa.
Freya on myös aivan ihanteellinen äiti, niin tunnollinen ja tarkka huolehtiessaan, että kaikki pennut ovat varmasti puhtaita ja pääsevät syömään. Pienikin inahdus saa Freyan heti tarkistamaan, että onhan kaikki ok. Erityisen huvittavaa on se, kuinka Freya kirjaimellisesti kanniskelee pentuja suussaan asetellakseen ne siistiin riviin ja mieleiseensä järjestykseen. Yö kului pääasiassa rauhallisissa merkeissä, mutta muutaman kerran kuului jokin pieni inahdus. Yleensä syynä oli se, että Freya oli päättänyt siirtää jonkin pennun mieleiseensä kohtaan. Freya on myös erittäin suojelevainen pennuista ja eilen kun yritin vielä illasta ottaa pennuista yksittäiskuvat, Freya siirsi kaikki pennut turvaan alleen. Tänään sain jo vähän enemmän pentuja käsitellä ja ottaa kaikista kuvat... äitikoiran valvovien silmien alla tietysti. Pentulaatikossa on niin hiljaista, että samojedipentuihin viime aikoina tottuneena voisi kuvitella, ettei täällä pentuja ole lainkaan. Kaikki pennut olivat saaneet myös aamunpunnituksessa noin 10 grammaa painoa lisää eli maitoakin pitäisi Freyalta ihan hyvin tulla.
Eli tällainen pääsiäinen siis täällä. Toivottavasti muistin edes suunnilleen kaiken, mitä halusin tällä blogitekstilläni kertoa. Enää ei nimittäin tule mieleen muuta kuin pentujen yksittäiskuvat ja tietenkin alustavat rekkarinimet.
Koska korona tosiaan sulki koulut kuukausi sitten Suomesta, me olemme olleet koirien kanssa viime viikot tekemässä etätöitä pääasiassa mökillä. Hetkellisesti jouduimme sieltä tulemaan pois, kun sähköt alkoivat reistailla (sähkökaappi kirjaimellisesti savusi). Isä ehti onneksi käydä ne korjaamassa ennen kuin Uusimaa meni karanteeniin, niin pääsimme koirien kanssa sinne nopeasti takaisin. Siellä koirilla on kuitenkin huomattavasti mukavampaa, kun yhden ovenavauksen takana on aidattu piha ja tonttia jossa juosta (paitsi jos olet Hestia, joka menee aidasta läpi ja joutuu sen takia viettämään aikansa juoksuhinassa). Mökiltä käsin olen itse puolestani päässyt tekemään isovanhempieni kauppareissuja, niin tämä on win-win-tilanne vähän meille kaikille. Freyakin on saanut nauttia päästessään juoksemaan pitkin pihoja ja peltoja. Ihan yhtä sutjakkaasti jalka ei tosin neidillä enää noussut, mutta sen verran paljon Freya juoksemista rakastaa, että pakko sitä oli juoksennella jopa viimeisillään tiineenä. Muuten Freya olikin todella rauhallinen ja pääasiassa vain otti rennosti ja nukkui viimeiset viikot. Freyaa suorastaan ällötti, jos muut koirat rupesivat hirveästi riehumaan ja sähläämään. Parasta mökkeilyssä oli Freyan mielestä silti ehdottomasti saunominen. Yleensä kävimme saunomassa joka toinen päivä ja Freya oli aina viimeinen saunasta lähtijä. Rupesin suoraan sanottuna jo hieman huolestumaan, että uskaltaako tiinettä koiraa viedä niin pitkiksi ajoiksi saunaan. Mutta neiti ihan suutahti jos yritin jollain tavalla saunomista rajoittaa. Lopputuloksena Freya oli siis vielä pitkäperjantainakin puolentoista tunnin saunomisreissussa mukana. Välillä saunassa ja välillä vilvoittelemassa eikä yhtään näyttänyt panevan edes löylynheittoa pahakseen.
Mökkisaunassa
Uskollinen etätyöläinen
Freyan vatsa reilu 6 viikkoa astutuksesta
Freyan vatsa 7 viikkoa astutuksesta
Rentoutumista
Kaverien leikit ällöttää
Vaikka mökillä oleilu olikin todella mukavaa, niin pari kertaa jouduimme silti palaamaan Harjavaltaan Ensimmäisellä kerralla tosiaan noiden sähköjen vuoksi ja toisella kerralla hakeakseni oppilaiden oppimispäiväkirjoja koululta. Samalla kun olimme viime viikolla käymässä kotona, laitoin myös Freyan pentulaatikon valmiiksi. Sitä kävi heti testaamassa Freyan lisäksi myös Hestia ja ilmeisesti laatikko sai molemmilta tytöiltä - niin tiineeltä Freyalta kuin valeraskaana olevalta Hestialta - hyväksytty-leiman. Harjavallassa emme juuri muuta ehtineet tehdäkään, sillä meillä oli kiire ehtiä torstaiksi takaisin Somerolle. Freyalle oli nimittäin varattuna tiineysröntgeniin aika klo 14.30 Someron Ab-klinikalta. Kovasti olin pentujen liikkeiden perusteella yrittänyt päätellä, montako vauvaa sieltä olisi tulossa. Olin jo ennen röntgeniä ihan varma kolmesta pennusta ja melko varma neljästä. Viidennen suhteen olin vielä ennen röntgeniä varovaisen toiveikas. Eläinlääkärissä Freya tervehti ihan iloisesti hoitajaa (Freya on ollut ihmisiä kohtaan koko tiineysaikansa poikkeuksellisen ystävällinen ja sosiaalinen), mutta eläinlääkäri sain ensialkuun haukut. Onneksi kuvan ottaminen siitä huolimatta onnistui. Tarvitsimme tosin kaksi kuvaa, koska ensimmäisessä kuvassa näytti olevan 3 kalloa ja 4 rankaa. Toisessa kuvassa sitten saatiin näkyviin neljäs kallokin. Jonkin verran tosin arvailua aiheutti kuvan keskellä oleva kohta, jossa näytti olevan enemmän luita kuin kallojen mukaan olisi pitänyt olla. Mutta ilmeisesti ne olivat vain jotain heijastumia, koska lopulliseksi saldoksi paljastui tosiaan eilen tuo 4 pentua.
Laadunvalvoja Hestia työssään
Freyakin kävi pentulaatikon testaamassa
Freyan vauvavatsa päivä ennen röntgeniä
Kolmisen tuntia ennen röntgeniin lähtöä... huomatkaa jälleen Freyan vakiopaikka
Freyan röntgenkuva
Eläinlääkärikäynnin jälkeen jäimme edelleen Somerolle. Freyan laskettu aikahan olisi ollut virallisesti vasta tulevana perjantaina, niin en tosiaan ajatellut, että meillä olisi mikään kiire lähteä mökiltä pois. Yritin aloittaa Freyan lämpöjen mittailun, mutta totesin tytön tulleen liiaksi äitiinsä eli lämmöt olivat jo viime viikon alussa niin alhaalla, että niiden perusteella synnytyksen olisi pitänyt alkaa samantien. Ruskalla oli aikoinaan ihan samanlainen lämpökäyrä ja totesinkin lämpöjen mittailun olevan Freyan kohdalla melkoisen hyödytöntä. Keskityinkin vaan pitämään Freyan yleistä vointia silmällä. Lähtökohtaisesti Freyalla ei näyttänyt olevan mikään kiire alkaa synnyttelemään. Neiti juoksenteli tosiaan pihalla, saunoi, nukkui ja söi hyvin. Freyan vatsassa kävi tosin melkoinen kuhina ja pennut näyttivät pistävän lähes tanssiksi masun sisällä. Tai ehkä podengojen kohdalla olisi parempi puhua painimisesta. Freyahan addiktoitui tiineyden aikana vatsan silittelyyn ja käytännössä aina tilaisuuden tullen Freya tuli viereeni köllimään ja kerjäämään silittelyä. Jos yritin vain pitää käsiä vatsan päällä tunteakseni pentujen liikkeitä, sain yleensä osakseni joko suoranaista murinaa tai sitten vaativaa ininää. Freya selkeästi tiesi, mitä hän haluaa. Neiti käytti myös koko tiineysajan hyväkseen erityisoikeuksiaan ja vähän väliä neiti löytyi keittiön pöydältä. Ihan viimeisen viikon aikana neiti ei tosin ihan yhtä ketterästi sinne pomppinut ja sänkyynkin sain tytön illalla itse nostaa. Ja Freyanhan oli siis todella pakko päästä sänkyyn ihan kylkeen kiinni niin, että saatoin keskelläkin yötä antaa vatsahierontaa. 😅
Alienit vauhdissa
Pitkäperjantai kului minulta pääasiassa oppilaiden kirjoitelmia tarkistaessa. Muutaman kerran käytiin koirien kanssa yhdessä ulkona käppäilemässä ja nauttimassa keväisestä säästä. Illalla maistui koko podengolaumalle sauna ja valvoimme lopuksi puoleen yöhön katsellen elokuvaa. Lauantaina jatkoin oppilastöiden arviointia ja totesin, että ei Freyalla tosiaan mikään kiire synnyttää ole. Sisällä tyttö pääasiassa makoili sylissäni, mutta ulkona löytyi edelleen vauhtia siinä missä aikaisemminkin. Ruokakin upposi sekä aamulla että illalla. Olin etukäteen päättänyt, että lähtisimme sunnuntaina ajelemaan takaisin Harjavaltaan ja odottamaan synnyksen käynnistymistä. Lauantaina näytti vahvasti siltä, että ei Freya vielä muutamaan päivään ala tositoimiin, joten en ajatellut muuttaa suunnitelmiani. Uskoin, että minulla on enemmän kuin ruhtinaallisesti aikaa siirtyä mökiltä kotiin ja olin ihan henkisesti valmistautunut siihen, että tällä viikolla jokin oppitunti saattaisi keskeytyä Freyan synnytykseen.
Freya ottaa rennosti
Freya 8 viikkoa astutuksesta
Lauantain ja sunnuntain välinen yö kului rauhallisissa merkeissä. Pari kertaa Freya kuopaisi patjaa vieressäni, mutta muuten tyttö nukkui rauhallisesti kylki kylkeäni vasten. Aamulla loikoilimme pitkään sängyssä ja vasta joskus puolikymmenen aikoihin koirat halusivat ulos. Järkytys olikin melkoinen, kun Freya pissareissultaan tultuaan muuttuikin aivan erilaiseksi. Neiti hakeutui sängyn peittojen alle tai sängyn kulmaan, inisi ja läähätti. Ruoka ei maistunut ja muut koirat olivat ihan punainen vaate. Ei tarvinnut mitään ruudinkeksijää toteamaan, että hitto, nyt se synnytys sitten kuitenkin alkaa. En ole tainnut ikinä onnistua pakkaamaan tavaroita sellaisella vauhtilla kuin nyt (joskin nopeus kostautui niin, että mm. tablettini kaikkine e-kirjoineen jäi mökille, mikä tällaiselle kirja-addiktille on aika vakava juttu). Eristin Freyan makuuhuoneen puolelle siksi aikaa, kun sulloin tavaroita kasseihin ja kiikutin niitä vesisateessa autoon. Aina kun tulin sisään, piti Freyalle antaa muutama rohkaisun sana, koska neiti oli oikeasti hieman hermostuneen oloinen... enkä omalla hätiköimiselläni tietenkään helpottanut tilannetta. Onneksi sain kaikki tavarat autoon ja mökin suhteellisen siistiin kuntoon ennätysajassa. Siirsin viimeiseksi Freyan kevytkoppaan, jonka asetin poikkeuksellisesti pelkääjän paikalle autossa, jotta pystyisin koko matkan pitämään neitiä silmällä. Heti autoon päästyään Freya rauhoittui sen verran, että en enää pelännyt pentujen syntyvän automatkan aikana. Samalla kun starttasin auton, soitin mammalle kertoakseni, että suunnitelmiin tuli pieni muutos. Minun oli siis alkuperäisen suunnitelman mukaan ollut tarkoitus käydä sunnuntaina vielä heidän luonaan Someron keskustassa pikaisesti vilkaisemassa, tarvitsevatko he kaupasta jotain, mutta nyt en tietenkään uskaltanut tätä koukkausta tehdä. Soitin myös matkalla kotiin kätilöavulle eli naapurin Lauralle Harjavaltaan, että olemme Freyan ja muun lauman kanssa kovaa vauhtia kotiinpäin tulossa, koska "FREYA SYNNYTTÄÄ".
Freyan fiilikset sunnuntai aamusta
Automatka kului ihan rauhallisissa merkeissä, vaikka hieman pelotti, että autosta loppuu polttoaine. Yritin nimittäin käydä matkalla tankkaamassa, mutta ekalta huoltsikalta oli diesel syystä tai toisesta loppunut. Onneksi pääsimme ilman ongelmia seuraavalla huoltoasemalla ja hieman ennen yhtä olivat kaikki tavarat ja koirat jo kotona. Freya ei kopastaan suostunut poistumaan niin annoin neidin ihan kaikessa rauhassa vedellä siellä sikeitä. Ilmoitin myös Lauralle, että eipä tässä vielä näytä mitään tapahtuvan eli ei ole kiirettä. Kuitenkin jo puoli kolmen aikoihin Laura tuli poikansa kanssa paikalle, kun ajattelimme Freyalle tekevän ihan hyvää, ettei tänne kukaan tunge ihan kesken synnytyksen. Freya jopa innostui vieraista niin, että tuli hetkellisesti kopastaan ulos häntä heiluen Lauraa ja Akkea tervehtimään. Tämän jälkeen Freya päätti pitkälti jatkaa uniaan ja me ihmiset päädyimme tilaamaan pizzat, ettei odotellessa tulisi liian suuri nälkä. Freya otti niin rauhallisesti suurimman osan aikaa, että rupesin jo pohtimaan, mahtaisiko pentujen syntymä siirtyä kokonaan seuraavaan aamuun.
Odotellessa päädyimme myös pohtimaan tämän pentueen nimiä. Olin jo alustavia nimiehdotuksia miettinyt ja kirjannut ylos, mutta nyt kun pennut päättivät syntyä pääsiäisenä ajattelin, että nimiin pitäisi saada pääsiäinen jollain tavalla ympättyä. Toisaalta olisi ollut ihan loogista nimetä pennut Estorian Easter... -logiikalla, koska kyseessä on E-pentue. Mutta toisaalta en nimennyt Windyn jouluna syntynyttä C-pentuetta suoraan Estorian Christmas...-logiikalla, joten se ei ihan tuntunut hyvältä ratkaisulta. Kaikissa podengopentujeni nimissä on myös tähän asti ollut jokin mytologinen jumala/jumalatar/olento, joten siinäkin mielessä Estorian Easter Bunny, Estorian Easter Miracle jne. eivät kuulostaneet täydellisesti nimiteemaani sopivilta. Googletellessani pääsiäsmyyttejä ja traditioita sain selville, että sana Easter on todennäköisesti peräisin saksalaisesta hedelmällisyyden ja aamunkoiton Eostre-jumalattaresta. Tämä nimi miellytti minua niin paljon, että päätin pentujen nimien alkavan Estorian Eostre's...-logiikalla. Loppuosaksi tuli mieleen useita pääsiäiseen liittyviä vaihtoehtoja, jotka kirjasin muistiin päättääkseni lopulliset nimet pentujen synnyttyä. Tämän jälkeen saatoin todeta Freyalle, että "vaikein homma on tehty (eli nimien keksiminen), joten rupeapa sitten synnyttämään".
Freya kopassaan
Ruokailun jälkeen siirryimme Freyan kaveriksi pentuhuoneeseen. Siinä kohtaa rupesin ihmettelemään, että mihin kummaan toinen crocsini on kävellyt. Käytän siis crocseja melkein aina sisätiloissa, koska koirat tuovat niin paljon hiekkaa ja muuta likaa mukanaan, että sukat olisivat koko ajan ihan mustat. Nyt jostain syystä pentuhuoneesta löytyi kuitenkin vain yksi crocsi ja rupesin tosissaan epäilemään omaa selväjärkisyyttäni, kunnes sain päähäni vilkaista Freyan koppaan. Sieltähän se toinen crocsi löytyi. Freyahan on normaalisti todellinen crocsi-varas, mutta ei minulle tullut mieleenkään, että toinen kesken synnytyksen kävisi sieppaamassa crocsit omaan jemmaansa. Pienoista hilpeyttä herättikin meissä kaikissa, kun otettuani crocsin pois Freyalta, meni vain hetki ennen kuin tyttö haki sen ja heti perään toisenkin takaisin koppaansa. Yritin vielä kertaalleen ottaa ne itselleni, mutta kun Freya haki ne kolmannen kerran, päätin antaa asian olla. Freya alkoikin hautomaan crocseja kuin parhaimpia pääsiäismunia ja rupesi uhkaavasti näyttämään siltä, että ensimmäinen pentu todennäköisesti syntyisi crocsin sisään.
Crocsi-varas
Onnistuin saamaan yhdestä varkaudesta videon
Tämän crocsi-episodin jälkeen Freya tuntui jälleen rauhoittuvan. Viiden jälkeen näkyi ensimmäinen selkeä supistus, mutta sen jälkeen tilanne tuntui jäävän taas paikoilleen junnaamaan. Päätinkin lähteä käyttämään Freyaa pikaisesti ulkona, koska liikunta yleensä auttaa supistuksiin. Ehdin juuri laittamaan takin päälleni ja kengät jalkaan, kun noin 17.33 kopasta kuului Freyan kiljahdus. Ajattelin, että nyt menivät varmaan vedet. Mutta vielä mitä! Kopassa olikin jo ensimmäinen pentu. Onneksi tuollaisen kevytkopan katon saa auki, muuten olisi voinut olla hieman haastavaa auttaa Freyaa. Ei sillä että Freya varsinaisesti apua tarvitsi, sillä tyttö rupesi heti pontevasti katkaisemaan napanuoraa ja putsaamaan pentua. Halusin kuitenkin saada Freyan siirrettyä pentuineen virallisen pentulaatikon puolelle, niin pakko oli tunkea omia käsiä hieman sinne väliin. Freya ei aluksi ollut kauhean innoissaan paikanvaihdoksesta, vaan hän yritti ottaa pennun suuhunsa ja siirtää pienokaisen takaisin koppaan. Onneksi Freya kuitenkin hyväksyi nopeasti myös pentulaatikon ja keskittyi pentunsa hoitamiseen. Sen verran sain pentua vielä Freyalta varastettua, että sain tarkistettua sukupuolen ja painon. Ensimmäinen pentu olikin todella pieni 122 grammaa painava ihana vaaleanruskea tyttö, jolla on niskassa ja otsassa kauniit valkoiset merkit.
Ensimmäinen tyttö
Toinen pentu syntyi 10 minuuttia ensimmäisen tytön jälkeen eli n. 17.44. Nyt vuorossa oli vaaleanruskea poika, jolla on otsassa pieni valkoinen laikku ja painoa syntymähetkellä 164 grammaa. Kolmatta pentua odotimme vartin ja n. 18.02 syntyi tummanruskea poika, 141 grammaa. Tästä alkoikin hieman piinallisempi odottelu. Freya siis hoiti tätä kyseistä kolmikkoa todella tunnollisesti ja antaumuksella, mutta kuvissa näkynyttä neljättä pentua ei ihan heti alkanut kuulumaan. Tämä herätti uudestaan spekulaatiot siitä, olisiko pentuja sittenkin viisi, sillä harvemmin yhtä pentua varten narttu pitää pitkää mietintätaukoa. Me odottelimme ja tarkkailimme tilannetta samalla kun Freya jopa pikkuisen torkahti pentujen putsaamisen välissä. Freyahan pesi pennut heti niin hyvin, että ne olivat hetkessä kuivia ja turkit vain kiilsivät kuvissa. Neljättä pentua ei silti näkynyt tai kuulunut ja aloin jo harkitsemaan lääkärille soittoa. Päätin ensin kuitenkin kokeilla Freyan ulkoilutusta ja hieman väkisin raahasin tytön ulos, missä juoksimme pari kertaa parkkipaikan ympäri. Kun tulimme takaisin sisälle, Freya riensi hirveällä vauhdilla pentujen luo ja rupesi järjestämään niitä yhteen kekoon ja peittämään niitä vilteillä. Tämä kaikki tohina käynnisti supistukset uudestaan ja lopulta n. 19.06 saimme vielä toisen tytön, tällä kertaa hieman tummemman ruskean ja pienellä valkoisella niskaläikällä varustettuna. Painoa tällä viimeisellä pennulla oli 154 grammaa.
Ensimmäinen tyttö ja toinen poika
Kolmikko: poika, poika, tyttö
Koko nelikko
Neljännen pennun jälkeen jäimme vielä hieman odottelemaan ja ihmettelemään, tulisiko sieltä se mystinen viides pentu. Pikku hiljaa Freya kuitenkin alkoi rauhoittumaan ja tunnin päästä saatoimme jo sanoa, että kyllä se saldo oli tässä. 2 tyttöä ja 2 poikaa eli suorastaan ihanteellinen pentue. Synnytys sujui myös niin helposti ja oppikirjamaisesti, että Novan ja Aidan samojedipentujen synnytyksissä (jotka siis molemmat päättyivät eläinlääkärireissuun) mukana ollut Laura totesi: "Tässäkö tämä oli." Kaikki oli käynyt niin nopeasti, siististi ja ilman mitään ylimääräisiä sähellyksiä, että aikaa jäi illasta vielä yhden elokuvankin katsomiselle. Edellisistä podengopennuistani on kulunut nyt 2 vuotta ja 10 kuukautta ja väliin on tosiaan mahtunut kolme samojedipentuetta, joista kaksi on päättynyt keisarileikkaukseen ja yksi oksitosiinilla avustettuun synnytykseen, joten tämä Freyan synnytys oli suorastaan absurdin vaivaton. Jos ei siis oteta lukuun sitä, että se alkoi selkeästi odottamaani aikaisemmin. En myöskään yhtään muistanut, kuinka ihanan pieniä podengopennut oikeasti tässä kohtaa ovat, sillä samojedipennut ovat jo syntyessään melkoisia mötiköitä. Pentulaatikon äärellä suorastaan liikuttuu pentuja katsellessa.
Freya on piilottanut vauvansa
Eli tällainen pääsiäinen siis täällä. Toivottavasti muistin edes suunnilleen kaiken, mitä halusin tällä blogitekstilläni kertoa. Enää ei nimittäin tule mieleen muuta kuin pentujen yksittäiskuvat ja tietenkin alustavat rekkarinimet.
Estorian Eostre's Daffodil
Ensimmäisenä syntynyt tyttö, syntymäpaino 122g, aamupunnituksessa 128g.
Nimi Daffodil viittaa tietenkin pääsiäisen perinnekukkaan narsissiin ja sopii mielestäni tälle pikkulikalle täydellisesti.
Tämän vaalean tytön tunnistaa helposti valkoisesta kuvioinnista. Muistuttaa hieman Freyan Pepsi-enoa.
Estorian Eostre's Spell
Toisena syntynyt poika, syntymäpaino 164g, aamupunnituksessa 173g.
Pääsiäisenä liikkuu paljon noitia, joten erilaiset taiat kuuluvat totta kai asiaan.
Tämän pojan tunnistaa vaalean värin lisäksi otsan valkoisesta läikästä.
Estorian Eostre's Hex
Kolmantena syntynyt poika, syntymäpaino 141g, aamupunnituksessa 151g.
Pääsiäisnoidat osaavat myös monia loitsuja ja kirouksia, tässä niistä yksi ;).
Tämä poika tulee todennäköisesti olemaan äitinsä värinen ja pojan tunnistaa tummimman värinsä lisäksi myös toisen takajalan kannuskynnestä.
Estorian Eostre's Willow
Viimeisenä syntynyt tyttö, syntymäpaino 154g, aamupunnituksessa 164g.
Nimi Willow eli "paju" liittyy luonnollisesti pääsiäisen virpomisoksiin, pajunkissoihin.
Tytön tunnistaa niskasta olevan laikun lisäksi myös toisessa takajalassa olevasta kannuskynnestä.
Kommentit
Lähetä kommentti