Ensimmäinen rakkaudentäyteinen viikko takana

Pentujen kanssa aika kuluu aina kuin siivillä ja tänään Estorian E-pentuekin täytti jo 1 viikon. Tämä päivitys onkin hyvä aloittaa pentujen yhteispotretilla ja pentujen yksittäiskuvilla.

Spell, Hex, Willow ja Daffodil

Estorian Eostre's Hex

3. syntynyt poika, painoa aamusta 326g

Estorian Eostre's Spell

2. syntynyt poika, painoa aamusta 328g

Estorian Eostre's Willow

4. syntynyt tyttö, painoa aamusta 312g

Estorian Eostre's Daffodil

1. syntynyt tyttö, painoa aamusta 277g

Pentujen ensimmäinen viikko on tosiaan kulkenut hurahtamalla ohi ja pääasiassa positiivisissa merkeissä. Pennut ovat kaikki tuplanneet painonsa, kasvavat tasaisesti ja ovat niin kilttejä ja hiljaisia, ettei paremmasta väliä. Kolmen välissä olleen samojedipentueen jälkeen on ollut kertakaikkisen ihanaa seurata podengopentujen kasvua. Olen suoraan sanottuna ihan myyty kaikkien neljän suhteen enkä malta odottaa, että viikon päästä silmät aukeavat ja pääsemme oikeasti tutustumaan toisiimme. Kenties merkittävin ero samojedipentuihin (luonnollisesti pienemmän koon lisäksi) on näiden podepentujen tarve nukkua koko ajan kylkikyljessä. Esimerkiksi tänään kun siirsin pentuja hieman erilleen toisistaan, että sain otettua noita yksittäiskuvia, niin ei mennyt kovin pitkään, ennen kuin pikkuinen rupesi etsimään sisarusten ja äidin lämpöä. Samojedipennut tuntuvat sen sijaan alusta asti viihtyvän välillä yksikseen. Näitä pentuja sen sijaan harvemmin tapaa erillään muista... ja yleensä silloin Freya on aika pian paimentamassa eksyneen lampaan takaisin sisarusten pariin.

Koko porukka Freyan kyljessä nukkumassa

Tytöt käyttivät poikia tyynyinä... Willow oli Hexin päällä ja Daffodil Spellin päällä.

Tässä sama tilanne uudestaan pari päivää myöhemmin 😂 Onko jonkinlainen kaava jo havaittavissa.

Nämä menevät ihan oikeasti usein tällä tavoin symmetrisesti järjestykseen, tällä kertaa vaaleilla pää toiseen suuntaan ja tummilla toiseen. Ylimpänä siis Daffodil, sitten Hex, Spell ja Willow.

Willow ja Spell vierekkäin

Spell ja Daffodill sylikkäin ❤️

Hieman epämääräinen keko

Vaikka pääasiassa viikko on sujunut ilman ongelmia, niin alkuviikosta oli Freyan suhteen pientä huolta. Kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota Freyan outoon tärinään jo synnytyksen jälkeisenä yönä ja olin siitä maanantaina yhteydessä päivystykseen. Tärinä paheni mielestäni tiistaina niin, että päädyimme lähtemään Poriin lääkärille. Halusin ennen kaikkea varmistaa, ettei Freyalle ole tulossa kalkkikramppia, koska tärinä on sen yksi oire. Kalkkikramppi on pahimmillaan hengenvaarallinen imettävälle nartulle, joten se on hyvä bongata ajoissa. Keräsinkin tiistai-aamusta pennut ja Freyan kantokoppaan lämminvesipullojen kera ja lähdin sitten autolla huristelemaan Poria kohti. Freya oli aluksi hieman levoton, mutta aika nopeasti tyttö autoon rauhoittui. Myös eläinlääkärissä antoi kauniisti lääkärin tutkia itsensä eikä pistänyt edes verikoetta hanttiin. Jäimme tämän jälkeen lääkärin huoneeseen odottamaan verikokeen tulosta ja helpotus oli suuri, kun kalkkiarvoissa ei ollut mitään vikaa (vaikka tässä kohtaa Freya kyllä jo haukullaan moitti uutisia tuomaan tulleen hoitajan). Freyalta saatiin tippa poistettua ja pääsimme paamaan kotiin mieli keveämpänä. Eläinlääkäri epäili, että tärinän syynä voisivat olla voimakkaat jälkisupistukset.

Turvallisesti kopassa

Onneksi tippa ei näyttänyt Freyaa haittaavan... lääkäri halusi siis tipalla varmistaa, että Freya on riittävästi nesteytetty.

"Mitä sä koko ajan kuvaat? Mä näytän sulle kieltä, jos et lopeta!"

Kotona lääkärireissun jälkeen, Freya osasi ottaa rennosti.

Freyan tärinä jatkui lääkärikäynnin jälkeen ja itseä edelleen vähän tilanne arvelutti. Mutta kun seurailin tyttöä tiistain ja keskiviikon ajan, tulin siihen tulokseen, että syynä taitaa olla vain stressi. Freya on siis ollut käytännössä hieman jopa ylitunnollinen äiti. Freya kantaa pentuja suussaan ja asettelee ne tarkasti mieluisaan järjestykseen. Yksikään pentu ei saa eksyä kauas tai Freya siirtää eksyneen yksilön suussaan nisille. Ulkona käyminen oli ensimmäiset päivät ihan mahdotonta, kun Freya ei olisi malttanut kunnolla pissoja ja kakkoja tehdä. Rupesinkin yhdistämään tuota tärinää erityisesti niihin hetkiin, kun Freyan olisi syystä tai toisesta pitänyt poistua laatikosta. Toisaalta jopa veden juominen aiheutti aluksi stressiä. Siirsin vesikipon Freyan kuonon eteen niin, ettei tytön tarvinnut itse poistua laatikosta. Seurauksena vettä roiskui joka kerta pentujen päälle. Freya ei yleensä saanutkaan muutamaa lipaisua enempää juotua, kun sen jälkeen tuli jo kiire kuivata ja putsata pennut. Aidan ja Novan kaltaisten huolettomien äitien jälkeen, en ehkä aluksi osannut siis yhdistää tuota tärinää siihen, että Freya vai haluaa hoitaa hommansa täydellisesti. Nyt Freya on onneksi jo ruvennut vapautumaan ja pari päivää tyttö on päässyt jopa ihan lenkille asti ilman kauheaa hoppua kotiin.

Freya on niin tarkka, että poistuessaan pentulaatikosta, hän yleensä ensin peittelee pennut piiloon.

Ulkoilun jälkeen Freyalla on aina kiire syöttämään pentuja. Aina ei ehdi edes makaamaan, kun pitää ensin huolehtia kaiken olevan kunnossa.

Välillä pennut pitää pissareissun jälkeen koota isoon kasaan ja lysähtää sen jälkeen itse päälle, ettei vain kukaan yritä tulla ja viedä niitä.

Freyan ylitunnollisuuden takia päädyin myös nukkumaan yöni keittiössä aka pentuhuoneessa. Minulla on juuri tätä tarkoitusta varten yksi ylimääräinen patja, jonka raijasin keittiön lattialle pentulaatikon viereen. Ei kenties kaikkein mukavin nukkumapaikka, mutta toisaalta mitäs sitä ei olisi rakkaimpansa puolesta valmis tekemään. Freyaa selkeästi rauhoitti tieto, että olen yöllä koko ajan lähellä ja pääasiassa yöt kuluivatkin niin hyvin, että viime yönä uskaltauduin jo omaan sänkyyn. Tosin kyllä näihin öihin vähän jännitystäkin mahtui. Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin pennun rääkynään. Nappasin äkkiä kännykän käteen ja käännyin sen valossa katsomaan, mikä oikein on hätänä. No siinä kohtaa Freya on jo pentulaatikon oviaukossa pentu suussaan ja valmiina muuttamaan vierustoverikseni patjalle. Laitoin Freyan muuttopuuhille välittömästi stopin ja pakotin neidin viemään pennun takaisin muiden luo. Loppujen lopuksi Freya päätti tulla puoleksi minuutiksi yksinään viereeni huomiota hakemaan, mutta loppu yöksi neiti onneksi rauhoittui takaisin pentulaatikkoon. Nyt kun pennut alkavat olla isompia, neiti ei onneksi saa pentuja enää samalla tavalla kanniskeltua paikasta toiseen. Tämä on minulle helpotus, sillä noi kanniskelut aiheuttivat minulle kyllä hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä joka kerta.

Väliaikainen makuuhuone

Osaa Freyakin nukkua myös ihan rauhallisesti pentujen kanssa.

Pennuillakin on välillä hieman erikoisia nukkumapaikkoja ja nukkuma-asentoja. Tässä tytöt päättivät mennä Freyan selän taakse ahtimukseen nukkumaan poikien syödessä.

Tässä pojat nukkuvat ja tytöt syövät.

Spell ja Willow kisaavat siitä, kuka saa käyttä Hex-veljeä tyynynä.

Spell voitti ja Willow joutui luovuttamaan Hex-tyynynsä veljelleen.

Willow nojailee äitiään vasten.

Jostain syystä Hex näyttää olevan usein alimmaisena.

Vaikka kuvien määrästä voisi ehkä luulla, en vietä koko aikaani pentulaatikossa tai sen vieressä. Myönnetään, että pentujen katseluun helposti addiktoituu, mutta onneksi on muitakin hommia, niin on pakko välillä poistua muihin puuhiin. Useimmat oppitunnit tällä viikolla lähtivät siitä huolimatta liikkeelle pentujen tervehtimisellä ja muutama tunti on tullut pidettyä lähes kokonaan pentulaatikosta käsin. Freyan pentulaatikko on luonnollisesti sen verran pieni, että mikään kaikkein mukavin istuma- ja oleilupaikka se ei ole, mutta noiden suloisten pentujen katselu helposti vie huomion epämukavasta olotilasta. 

Etätoimisto

Kyllähän tällaista "maisemaa" mielellään toimistostaan katselee.

Niin ihania

Freyan pennuille on kaikille tosiaan jo koti tiedossa. Pari kotia onkin jo kysellyt, kuka pennuista tulee muuttamaan minne. Tätä ei tietenkään vielä tässä vaiheessa voi varmuudella sanoa. Pitää malttaa odottaa, että pennut kasvavat ja näkee vähän pentujen luonnetta ja ulkomuotoa. Ensimmäisen viikon perusteella olen huomannut pentujen tekevän hyvin paljon hommia pareittain. Usein pojat syövät yhdessä ja pumppaavat maitoa kaksin käsin tyttöjen nukkuessa. Seurauksena on helposti pieni maitoparta poikien suupielissä, eli melkoisia ahmatteja tuntuvat olevan. Tytöt syövät yleensä siistimmin, vaikka kyllä Daffodil ja Willowkin osaavat imeä oikein olan takaa sille päälle sattuessaan. Spell on ehkä porukan "itkuiita". Kukaanhan näistä ei ole kovin äänekäs, mutta jos Spell ei pääse tarpeeksi nopeasti syömään tai maitoa tulee liian hitaasti, niin poika saattaa siitä hieman motkottaa. Hex ja Willow ovat tällä hetkellä mielestäni joukkion sikeäunisimmat ja Spell ehkä nukkumapaikkojensa suhteen kaikista tarkoin. Daffodil on puolestaan se, joka voi nukahtaa vaikka kämmenelle. Mutta nämä havainnot saattavat seuraavan viikon aikana muuttua ihan täysin, sen verran nopeaa kehitystä pentujen ensimäiset viikot ovat.

Rakas Daffodil nukahti kirjaimellisesti kämmenelle

Välillä koko porukka syö yhdessä hyvällä ruokahalulla. Vielä on onneksi tilaa niin, että kaikki mahtuvat vierekkäin.

Tässä Willow on hieman eksynyt joukosta...

...mutta tässä koko nelikko on jo asettunut symmetrisesti nättiin riviin.

Myös Spellillä on pieni tähti otsassa, mutta mikään ei kyllä voita Daffodilin sydäntä.

Pentuhuoneeseen ei tietenkään ole ollut vielä kenelläkään muulla koiralla mitään asiaa. Pentuhuoneen äänet silti kiinnostavat vähän kaikkia koiruuksia. Windy onnistui jo hieman näkemään vilahduksen pennusta portin yli ja siitäkös tyttö oli onnellinen. Gaia on ollut naapurissa hoidossa viime sunnuntaista asti, mikä on tytölle varmasti ihan hyvä juttu. Raukkahan olisi ihan ihmeissään, miksei hän pääse morjestamaan Freyaa ja pentuja... puhumattakaan siitä, että Gaiaa ärsyttäisi suunnattomasti, jos minä olisin aidan toisella puolella ilman häntä. Nyt Gaia onkin saanut leikkiä pentujen Alvin-enon kanssa ja pitää hauskaa. Saa nähdä suostuuko likka tulemaan edes kotiin. Toivottavasti ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen noista Freyan tytöistä muuttaa Alvinin kaveriksi.

Windy kiipesi tuolille portin viereen nähdäkseen pentulaatikon suuntaan.

Hestia, Windy ja siskon Pepsi päivystävät pentuhuoneen vieressä.

Jotenkin mystisesti crocsi päätyi pari päivää sitten taas melkein pentulaatikkoon asti. 

Freya sai siankorvan toissa päivänä ja siitä tuli melkein yhtä suuri aarre kuin pennuista... Freya ei siis syönyt sitä, vaan piilotti sen pentulaatikkoon.

Muilla koirilla ei tosiaan pentuhuoneeseen ole asiaa, mutta kätilö Laura sai eilen tulla katsomaan vauvoja. Laura ja Akke kuuluvat siinä määrin meidän laumaamme, että Freya ei ollut moksiskaan vieraista. Myös siskoni kävi tänään pikaisesti kylässä (hän toimi hengenpelastajana ja toi viime sunnuntaina Somerolle jääneen tablettini kotiin 😍) ja sai käydä kurkkimassa pentulaatikon kulmalla. Muita vieraita en otakaan vastaan ennen kuin pennuilla on ikää nelisen viikkoa. Tämä ihan terveydellisistä syistä (enkä tarkoita koronaa, vaan niitä pöpöjä mitä pentuihin voi vieraista tarttua) sekä Freyan takia. En nimittäin usko Freyan olevan valmis ottamaan vieraita vastaan ennen kuin pennut jo selkeästi osaavat liikkua itse. Sen verran suojelevainen äiti tämä neitokainen on.

Lopuksi vielä vähän yksittäiskuvia pennuista.

Hex-poika

Daffodil rakas

Willow osaa antaa jo ylävitosen

Spellin korvat on kuin jollain hobitilla

Jostain syystä Hexillä on usein kieli vähän kuvissa ulkona

Tässä nimittäin heti perään toinen

Tosin näköjään myös Daffodil osaa näyttää kieltä

Pieni Daffodil osaa myös oikein tosissaan punnertaa syömään.