Kuin p*rs**s**n ammuttu karhu

Siru on nyt kohta viikon ajan ollut täysi hirviö. Ihan älytön kiukkupussi ja äksyilijä. Murisee kaikille muille koirille, jos ne tulevat liian lähelle (toisaalta nytkin kyllä nukkuu Nefin vieressä ihan tyytyväisenä, joten ei sentään ihan erakoksi ole muuttumassa). Varsinkin Nefin kanssa on taas kerran ottamassa koko ajan yhteen, koska kumpikin on sellaisia hirveitä jääriä, jotka eivät luovuta, eivät sitten millään. Ihmisille Siru ei sentään vihottele, mutta jos vaikka itse liikahdan Sirun mielestä ärsyttävällä tavalla, niin tuo ärsyyntyminen purkautuu kyllä sitten muihin koiriin. Tuntuu siltä, että kaikkien pitäisi hiipiä hissuttaa eikä koiria saisi huomioida ollenkaan. Lisäksi tuntuu siltä, että Siru kyllä mielellään nukkuisi kaikki päivät. Yöt on edelleen todella kiinni minussa. Ja peiton alle on aivan pakko päästä ;) Tänä aamunakin pissalenkin jälkeen väkisin tunkeutui takaisin peiton alle. Toivottavasti nämä ovat kaikki nyt sitten niitä tiineyden merkkejä. En todellakaan toivo tilanteen palaavan samaan räjähdysherkkyyteen kuin viime kesänä Nefin kokeillessa rajojaan vähän liikaa Sirun mielestä.

Sirun lihoamisesta en vieläkään osaa sanoa mitään varmaa. Tuntuu, että nisät on nyt ehkä pikkusen ruvennut suurenemaan, mutta tiedä häntä. Ensi maanantainahan varmuus tähän tilanteeseen saadaan. Toivottavasti niitä pentuja nyt tulisi ja vielä ihan mukava määrä, niin ei tarvitsisi niin monelle kyselijälle sanoa ei-oota. Nimiäkin olisi varastossa vaikka kuinka, joskin päätän varmaan vasta ihan viime hetkellä, mikä pentu saa minkäkin ;)