8-viikkoisten ilojen viimeinen yhteinen viikko alkaa

Meni hieman myöhäiseksi tämän blogitekstin kirjoittaminen, mutta loppusuoralla tosiaan ollaan ilo-pentujen kanssa. Tänään on virallisesti viimeinen pentujen yhteinen sunnuntai, sillä ensi viikonloppuna lähtee suurin osa pennuista omiin koteihinsa. Tässä tuttuun tyyliin pentujen viikkopotretit ja pentujen tulevat kodit ja kutsumanimet esiteltyinä.

Estorian Joyous Azazel
"BOB"

Entinen Jazy

Jazy eli Bob jää tänne Harjavaltaan. Ei toki minun luokseni asumaan, mutta muutaman kilometrin päähän. Poika muuttaa ainoaksi koiraksi omaan perheeseensä ensi sunnuntaina, mutta täältä meiltä saa onneksi tarpeen mukaan lainakoiria herran elämää ilahduttamaan ja tapakasvatusta antamaan. Bob on aika kovapäinen tyyppi ja hän myös ilmaisee hyvin voimakkaasti, jos ei jostain tykkää. Tempperamenttia ja asennetta on vaikka muille jakaa. Toisaalta Bob ei ole ihan niin kova puremaan kuin sisaruksensa. Bob suhtautuu tällä hetkellä hieman muita pentuja varautuneemmin vieraisiin eli on vähän isoäitinsä Freyan kaltainen. Tarkkailee tilannetta aluksi hieman kauempaa ennen kuin sisarustensa tavoin kiipeilee vieraan syliin antamaan pusuja. Onneksi herra on niin ahne, että on todennäköisesti tulevaisuudessa Freyan tavoin lahjottavissa pitämään ihan kenestä tahansa. Myös ulkoisesti on porukasta eniten Freyan oloinen, joten tutut geenit siellä selvästi vaikuttavat taustalla. Bob on myös vähän muita itsenäisempi eli viihtyy ihan mielellään omassa rauhassa ja hakeutuu välillä yksinään jonnekin nukkumaan. Silti syli olisi aina se paras paikka nukahtaa... kunhan saa kömpiä sinne omilla ehdoillaan. Tätä poikaa tullaan tulevaisuudessa näkemään mahdollisesti maastokisoissa.  

Estorian Joyous Samael
"MAUNO"

Entinen Jusa

Jusan eli Maunon kotia joutui hieman muita pidempään jännittämään. Periaatteessa koti löytyi jo puolitoista vuotta sitten, mutta erinnäisten syiden takia joutui asian varmistumista odottamaan ihan tänne loppumetreille asti. Mauno muuttaa Tampereelle ainoaksi koiraksi, mutta onneksi samoilta suunnilta löytyy kavereiksi mm. Freyan ja Dafnen tytöt Myy ja Meibs. Maunosta on kuluneiden viikkojen aikana kuoriutunut aikamoinen juoksija. Välillä herra intoutuu juoksemaan jopa yksinään kämppää ympäri. Olisikin kiva nähdä myös tätä herraa tulevaisuudessa maastokisoissa. Parin viime viikon aikana Mauno on ruvennut myös härnäämään sisaruksiaan oikein urakalla ja usein poika on jossain rähinässä mukana. Ei siis tämäkään poika ole mikään kaikista säysein ja helpoin luonne. Herra viihtyy sylissä vallan mainiosti ja tutustuu rohkeasti kaikkeen uuteen. Bobin tavoin Maunokin osaa ilmaista, jos jokin asia oikein ärsyttää. Mauno saattaa olla porukan ahnein ja hajuaisti todellakin toimii. Jos Mauno saa edes pienen vainun nakista tai jostain muusta herkusta, herra tulee ihan varmasti jalkoihin pyörimään ja kerjäämään jotain itselleen. Mauno ja Bob ovat myös oppineet haukkumaan aamuisin ruokakuppia itselleen. Tämä ei tietenkään ole mikään kauhean hyvä piirre, mutta kertoo kaksikon hyvästä ruokahalusta. 

Estorian Joyous Raziel
"TARMO"

Entinen Jori

Rakas ihana pikkupoika Jori tullaan tästä eteenpäin tuntemaan nimellä Tarmo. Hän lähtee Itä-Suomen suuntaan Kangasniemelle kahden podengopojan, Ramun ja Ossin, kaveriksi. Häntä odottaa siellä aktiivinen elämä metsissä samoillen ja kavereiden kanssa riehuen. Tarmo on kuluneen viikon aikana muuttunut todella seuralliseksi. Koko ajan pitäisi päästä syliin ja ennen kaikkea sohvalle. Sinne yritetään hypätä vaikka väkisin. Herra pyörii aina jaloissa ja odottaa, että joku hänet huomaa. Tarmo taitaa tällä hetkellä olla myös porukan kovin pussailija. Naama saa oikein kunnon pesun herran käsittelyssä. Välillä Tarmo kaipaa omaa rauhaa ja silloin hän yleensä hakeutuu kylpyhuoneen kaappien alle nukkumaan. Siellä on toki ajoittain melkoinen tungos, koska lattialämmitys houkuttelee ennemmin tai myöhemmin koko porukan samaan paikkaan nukkumaan. Pussailun ohella poika osaa myös purra ja välillä hän roikkuu oikein tosissaan sukassa kiinni. Tarmo tuntuu myös tykkäävän kaikista. Eli ei ole hirveästi väliä, onko joku entuudestaan tuttu vai ei, kaikkien syliin pitää päästä antamaan pusuja. Mäntsälässä tämä poika viihtyi erityisesti isäni sylissä.

Estorian Joyful Lailah
"AIDA"

Entinen Jilla 

Tämä pikkulikka on muuttunut viimeisen viikon aikana minun varjokseni. Ihan sama missä olen, niin Jilla eli Aida on yleensä jossain lähellä odottamassa syliin pääsyä. Syliin päästessään neiti valitettavasti harvoin rauhoittuu, koska pitää roikkua hiuksissa, repiä vaatteita ja purra sormia sellaisella voimalla, että rautakanki olisi tarpeen otteen irrottamiseksi. Aidan järjettömän suloinen ulkonäkö kätkee siis taakseen järjettömän piraijan. Neiti muuttaa viikon päästä Vääksyyn ja häntä odottaa siellä Freyan Bea-täti Estorian Beautiful Andromeda ja Cera-serkku Estorian Calypsos' Gif. Tämä pieni tuholainen tulee varmasti tuomaan vanhojen neitien elämään lisää virtaa. Aidahan rakastaa Windya ylikaiken ja olisi aina heiluttamassa meidän vanhukselle häntää ja antamassa naamaan pusuja. Windy on Ceran äiti ja Bean siskopuoli, joten eiköhän nämä kaksi tule olemaan Aidasta parasta maailmassa. Aida haluaisi aina sohvalle ja saunassa ylimmälle lauteelle sähläämään. Rohkeasti seuraa aikuisia myös välillä ulos asti. Tämän viikon perusteella pelkään, että tästä tytöstä luopuminen tulee olemaan kaikista vaikeinta, sillä hän on tosiaan kaikkialla missä minäkin ja käy jopa jalkojen päälle nukkumaan... toisaalta hän on porukan pahin purija, joten ehkä on ihan kiva päästä neidistä pian eroon. 😅

Estorian Joyful Lilith
"LILLI"

Entinen Joyla

Voihan Lilli. Tämä on se tyttö, jonka takia koko pentue oikeastaan tehtiin. Hän lähtee nimittäin Turenkiin Ilona-äitinsä kaveriksi. Lilli on kaunis tyttö ja hänet tullaankin tulevaisuudessa näkemään sekä näyttelyissä että maastokisoissa. Tällä viikolla olemme jatkaneet ulkoilua ja vain tytöt ovat itsenäisesti juosseet aikuisten perässä ulos. Lilli on seurannut nyt useaan otteeseen aikuisia, mutta aika nopeasti kääntyy ympäri, kun tajuaa kuinka kylmä ulkona on. Lillin pakkomielteenä ovat jalat ja neiti käy mielellään erityisesti varpaiden kimppuun. Tytöllä on myös todella paljon tempperamenttia. Sirutuksessa pojat eivät sanoneet käytännössä mitään, Aida huusi, mutta Lilli huudon jälkeen vielä murisi lääkärille. Eli Ilona-äidillä tulee varmasti olemaan täysi työ pitää tämä neiti kurissa. Tempperamentin lisäksi neidistä löytyy onneksi myös se sylissä viihtyvä pussailija. Hän on kerrassaan ihastuttava tyyppi ja innokas touhottaja. Tätäkin blogitekstiä kirjoittaessa Lilli ja Aida touhusivat kahdestaan vaikka mitä, kun pojat olivat jo nukkumassa. Lilli tuntuu olevan tällä hetkellä kaikkea sitä, mitä pentuetta suunnitellessa toivoimme ja vielä enemmän. Mielenkiinnolla odotan, mitä tästä neidistä kasvaa. Hän tulee varmasti viettämään aikaa meidän laumamme kanssa vielä moneen otteeseen.

Tällaisia pieniä persoonia on siis maailmalle lähdössä viikon päästä. Talo tulee tuntumaan todella tyhjältä, mutta kyllä tämä pissa-kakka-ralli on kestänyt jo sen verran pitkään, että ihan mukava saada hetki vetää henkeä. Alkuviikosta pennuilla oli vieläpä vatsat sekaisin, oli sekä ripulia että oksentelua, mutta se on onneksi jo aika hyvin takanapäin. Toki matolääke sekoitti vatsat hetkellisesti uudestaan ja tänään kuvaussession aikana osa pennuista veti niin paljon koiranmakkaraa masuun, että sekään ei tehnyt vatsalle hyvää. Ruoka maistuu näille pennuille tosi hyvin. Tosin kuivat nappulat ovat vähän tylsiä ja siellä pitäisi olla aina edes pieni nokare lihaa, kalaa tai jotain muuta herkkua. Nakit osoittautuivat oikein superherkuksi. Jos sormissa on edes vähän nakin hajua, saa varoa, ettei sormet päädy pentujen ruokalistalle. Ruoan lisäksi pennut tunkevat suuhunsa ihan kaikkea muutakin ja viimeksi tänään siivosin kakkoja, joista huomasi jonkun pennun syöneen ainakin karkkipaperin jossain vaiheessa. Melkoisia imureita tuntuvat siis olevan.

Bobilla nousivat ensimmäisenä korvat

Lilli sohvalla

Viime hetken maitobaarit

Aida kipusi sohvan selkänojalle

Tiistaina palattiin pentujen kanssa takaisin Harjavaltaan ja vietettiin myös uusi vuosi täällä. Pennut nukkuivat rakettien ampumisen yli eivätkä tunnu olevan oikein mistään moksiskaan. Nämä tyypit ovat suoraan sanottuna ihanan täynnä itseään. Jos jossain jotain tapahtuu, koko porukka lähtee haukkuen perään. Aamuruoan yhteydessä varsinkin Bob pitää hirveää mekkalaa, kun ruoka ei tule herran mielestä naaman eteen tarpeeksi nopeasti. Tänään kun Ilona lähti omaan kotiinsa ja Hestia tuli takaisin, pennut ensin hieman ihmettelivät "mikä on tämä iso podengo" ja hetken päästä lähtivät neitiä haukkuen jahtaamaan. Itsesuojeluvaisto on siis lähestulkoon nolla. Onneksi ovat tottuneet myös kunnioittamaan aikuisia, koska täällä podengot antavat hyvin nopeasti kipakan palautteen, jos joku pentu alkaa ärsyttämään. Tätä kirjoittaessa sain itse asiassa todistaa tilanteen, jossa Tarmo/Jori lähti minua kohti vakaana aikomuksenaan kinuta taas sohvalle (tässä jo Lilli ja Aida nukkuvat sylissä), mutta Nova oli tiellä. Herra hetken aikaa laskelmoi itselleen turvallisimman reitin ja teki sitten pitkän kaarteen, ettei vahingossa joudu Novan äksyilyn tulilinjalle. Tunnistavat siis selvästi jo ainakin jotain rajoja.

Aida on aina jaloissa

Myös Bob nukahti tänään jalkojen päälle

Tuo reitin etsintä oli yksi hyvä merkki näiden pentujen älykkyydestä, mutta aika paljon muitakin tilanteita olen huomannut, jossa pennut selvästi käyttävät järkeään. Pennut pääsevät mm. sohvalle kiipeämään, jos jalkani ovat lattialla, koska pystyvät punnertamaan itsensä niitä pitkin ylös. Yrittävät myös ihan oikeasti hyppiä ylös ja vaikka hypyt jäävät vielä kauaksi tavoitteesta, pennuilla on selvästi jonkinlainen visio kuitenkin pääkopassa. Joka päivä näille saa nauraa ja ihmetellä porukan leikkejä ja tempauksia. Useimpina päivinä joudun myös juoksemaan pentuja karkuun, kun käyttäisivät hampaitaan niin mielellään kaikkeen luvattomaan. Aida ei ole mikään kovin mukava saunakaveri, kun hampaita pitäisi saunassakin käyttää. Valitettavasti neiti viihtyisi saunassa ties kuinka pitkään. Tänään sinne änkesi koko porukka ja pääsivät hetkeksi ihan ylälauteille asti. Kyllä näitä kaikkia tulee todella kova ikävä, sitten kun on aika sanoa hyvästit. Ensi viikolla kirjoitan varmaan vielä yhden blogipostauksen hyvästien hetkestä, mutta tänään on varmaan hyvä päättää tämä postaus tähän ennen kuin tulee itku.