Pitkät kihlajaiset - sammaripentuja toivottavasti tiedossa 9 viikon päästä
Kun pentuetta suunnittelee, pitää varautua siihen, että hommat eivät koskaan mene niin kuin on ajatellut. Tämä viimeisin astutusreissu osoitti tämän väitteen todeksi moneen otteeseen. Hilpan ja Neposen treffejä voi kuvailla poikkeuksellisen pitkiksi kihlajaisiksi, mutta jos kaikki menee tästä eteenpäin suunnitelmien mukaan, odotamme pentuja yhdistelmästä Estorian Exquisite Emeral "Hilppa" ja White Jane's Neverending Love "Neponen" viikolla 15. Yhdistelmän sukupuu löytyy KoiraNetistä.
White Jane's Neverending Love
kuva: Heidi Alenius
Estorian Exquisite Emerald
kuva: Teemu Hiltunen
Hilppa on Askolassa asuva sijoituskoirani, joka täytti tammikuun alussa 4 vuotta. Tytön ensimmäinen pentue siirtyi tähän vuoteen, koska viime vuonna meillä oli 2 podengopentuetta ja pyrin pitämään vuoden aikana syntyvien pentueiden määrän 2 pentueessa. Varsinkin, jos toinen pentueista on podengoja työläämpi samojedipentue. Odotimme kuitenkin Hilpan juoksujen alkavan jo marraskuussa, jolloin potentiaaliset pennut olisivat syntyneet heti alkuvuodesta. Toisin kuitenkin kävi. Hilpan juoksuja ei kuulunut eikä näkynyt. Arvelin tämän johtuvan siitä, että Hilpan kaveriksi muutti viime vuonna podengokasvattini Myytti ja ajattelin tyttöjen synkronoivan juoksunsa. Näinhän siinä lopulta kävi eli Myytti aloitti tammikuussa juoksunsa ja viikko sen jälkeen alkoi Hilpalla juoksut.
Kuvassa Hilppa ja Nova
Kuvassa Hilppa ja Nova sekä pari podengoa
Minulta on jonkin verran kyselty, mistä tietää oikean astutusajankohdan. Nykyään narttu on mahdollista käyttää progesteroni testissä, joka auttaa määrittämään parhaan ajankohdan. Itse en kyseistä testiä ole käyttänyt kuin pari kertaa, koska testi ei aina paljasta koko totuutta. Ennemmin luotan nartun käytökseen ja uroksen nenään. Hilpankin kohdalla päätimme skipata progetestin, koska testiin pääseminen olisi vaatinut vähän ajelua. Sen sijaan päätimme lähteä kokeilemaan astutusta "perinteisten ajankohtien" mukaan eli vuorokausilla 12-14. Tätä ajatellen sovimme ensimmäiset treffit keskiviikolle 31.1. eli vuorokaudella 12. Arvelin tämän olevan vähän aikaisessa, mutta mieluummin menen testaamaan astutusta hyvissä ajoin, etteivät juoksut vain ehdi mennä ohi. Koska narttu oli Askolassa, uros Hyvinkäällä ja minä Harjavallassa, Hilpan omistaja heitti neidin vanhemmilleni Mäntsälään ja he heittivät Hilpan Hyvinkäälle, minne olin itse ajellut vastaan. Siellä sitten treffattiin Neposta ja huomattiin, ettei urosta kiinnostanut Hilppa vielä pätkän vertaa. No tämä ei meitä lannistanut, koska arvelinkin olevani liian aikaisin liikenteessä, joten sovimme uudesta yrityksestä perjantaille. Perjantaina ajelin koko lauman kanssa Hyvinkäälle ja totesimme, että Neposta ei vieläkään kiinnosta. Päädyinkin ajamaan Mäntsälään vanhemmilleni yöksi, niin matka Hyvinkäälle astutushommiin ei olisi niin pitkä seuraaavana päivänä.
Neponen ja Hilppa yrittämässä ensimmäisen kerran
Lauantaina ajelin ensin kaverin lapsen synttäreille Vihtiin ja sieltä sitten Hyvinkäälle. Nyt oli vuorokausi 14 eli niitä hetkiä, jolloin muita sammareitani on onnistuttu astuttamaan. Lopputulos oli kuitenkin jälleen sama. Neposta ei kiinnostanut Hilppa vieläkään. Sovimme treffaavamme uudestaan taas seuraavana päivänä. Sunnuntaina ajelin jälleen Hyvinkäälle samalla lopputuloksella. Hilppa oli jo lauantaina alkanut tarjoamaan itseään todella hyvin ja tämä jatkui sunnuntaina, mutta Neposta ei vaan kiinnostanut. Loppujen lopuksi sovimmekin, että Neponen lähtee mukaani Harjavaltaan, vaikka vähän mietimme, onko kenties uroksen vieteissä tai Hilpan juoksussa jotain vikaa, minkä takia homma ei vaan luonnistu. Podengot rakastuivat tähän sammarivieraaseen ja olisivat olleet aivan valmiita tekemään samdengo vauvoja. Neponenkin tuntui olevan innostuneempi podengoista kuin Hilpasta. Maanantai tuli eikä kyyhkyläiset vieläkään innostuneet toisistaan. Tai no Hilppa rupesi hyppimään Neposen selkään ja Neponen kävi nuoleskelemassa Hilppaa, mutta ei näyttänyt olevan vieläkään valmis oikeisiin hommiin. Tiistai toisti aluksi siinä määrin samaa kaavaa, että rupesimme jo puhumaan Hilpan ja Neposen palautuksesta omiin koteihinsa keskiviikkona. Iltaa kohden tilanne kuitenkin muuttui ja viimein Neponen alkoi pyrkiä Hilpan selkään, joskin vähän varovaisesti.
Neposta ei Hilpan lähentelyt vielä hirveästi kiinnostaneet lauantaina.
Keskiviikko meni Neposen ja Hilpan osalta vähän sählätessä. Neponen oli selvästi innostunut, mutta touhusta ei siitä huolimatta tuntunut tulevan mitään. Yritin päästä auttamaan ensikertalaisia, mutta heti jos menin pihalle, kaksikon innot yrittää katosivat samantien. Annoinkin Hilpan ja Neposen pulhata hyvin pitkälti omiaan ja seurasin vain tilannetta ikkunasta. Torstai jatkui samaan tyyliin. Neponen kyllä hyppi Hilpan selkään, mutta homma ei siitä edennyt yrityksistä huolimatta. Alkuviikon epätoivo alkoi palata ja vahvasti näytti siltä, että ei tästä astutusreissusta mitään tulisi. Hilppaakin rupesi selvästi jo vähän ärsyttää koko tilanne. Perjantaina Neponen vähän ryhdistäytyi ja kahteen kertaan astuminen jo näytti onnistuvan, mutta nalkkiin kaksikko ei jäänyt. Koska vuorokausia oli silloin jo takana 21, rupesimme uudestaan sopimaan pojan palauttamisesta kotiin, mutta aikataulullisista syistä sovittiin, että Neponen on täällä Harjavallassa sunnuntaihin asti. Tämä osoittautui erinomaiseksi suunnitelmaksi, sillä lauantaiaamusta Neponen jäi viimein Hilpan kanssa nalkkiin. Kaksikko oli kiinni toisissaan n. 10 minuuttia ja olisin voinut itkeä ilosta kaiken odottelun ja epätoivon jälkeen. Podengot kannustivat kaksikkoa ikkunasta käsin vähän liiankin innokkaana kannustuskuorona.
Neponen ja Hilppa
Oli hieman epätoivoinen fiilis, kun Hilppa alkoi hyppiä Neposen selkään, mutta Neposta ei vieläkään kiinnostanut.
Neponen vilkuili välillä ikkunasta sisään
Työpäivien ajan Hilppa ja Neponen saivat välillä olla autossa. Siellä oli mukavan viileä ja Hilppa löysi hyvän tähystyspaikan häkin päältä.
Keskiviikkona homma lähti menemään oikeaan suuntaan.
Lauantai-iltana Neposella ja Hilpalla oli vielä vähän yritystä, mutta pääasiassa kaksikko vain nautti toistensa seurasta aamun onnistumisen jäljiltä. Tänään puoli kuudelta heräsin päästämään kaikki koirat pikaisesti ulos. Menin itse samalla vessaan ja pestessä käsiäni, ulkoa alkoi kuulua kauhea huuto. Juoksin pelkissä alusvaatteissani hirveätä vauhtia pihalle ennen kuin koko naapurusto herää ja rupesin kutsumaan muita koiria sisälle. Onneksi oli niin kylmä, että podengoja ei hirveän montaa kertaa tarvinnut kutsua ja pääsin rauhoittamaan Hilpan, joka ei oikein nalkissa oloa arvostanut. Muutamassa minuutissa sain Hilpan rauhoittumaan niin, että pääsin juoksemaan takaisin sisälle takkia hakemaan. Samalla olisi ehkä kannattanut vetää myös pitkät housut jalkaan, mutta ajattelin nalkin kestävän jälleen vain kymmenisen minuuttia ja tarkenevani lyhyen ajan ulkona ilman kunnon vaatteita. Puolituntia myöhemmin olin ehtinyt kirota tätä päätöstä moneen otteeseen, sillä ei ole kauhean mukava pitää kiinni kahdesta jo hieman levottomasta sammarista pelkkä takki päällä ja crocsit jalassa kovassa pakkasessa. Kun nalkki vaan kesti ja kesti, sekä Hilppa että Neponen rupesivat protestoimaan epämukavaa asentoa vastaan ja jouduin tekemään töitä, ettei kaksikko olisi pistänyt kunnon serenadia pystyyn tai vahingossa satuttaneet itseään. Puolentunnin nalkin jälkeen kaksikko onneksi irtosi toisistaan ja näin meillä oli toinenkin onnistunut, vaikkakin kaikkien osapuolten näkökulmasta vähän epämukava, astuminen takana.
Toivottavasti näistä Hilpan ja Neposen pitkistä kihlajaisista syntyy monta ihanaa valkoista jääkarhua 9 viikon päästä. Nämä ovat samalla ensimmäiset pennut, jotka syntyvät tänne meidän uuteen kotiin. Olin ajatellut Hilpalle sulhaseksi alunperin kasvattiani Puppea, mutta koska Puppe on menossa vasta ensi viikolla luustokuviin, päädyin kysymään tähän Hilpan ensimmäiseen pentueeseen sulhaseksi komeaa Neposta. Kävin poikaa tapaamassa syksyllä ja ihastuin välittömästi paitsi herran ulkonäköön myös luonteeseen. Neponen on nuoresta iästään huolimatta ihanan rauhallinen uros, jonka kanssa jopa tokoilu onnistuu. Tämä on Hilpan huomattavan energisen luonteen huomioiden oikein hyvä asia. Hyvällä tuurilla kaksikon luonteet hieman tasoittavat toinen toisiaan. Hilppa on itse vähän sellainen säätäjä ja melko reaktiivinen samojedi, jolta vetointoa löytyy vähän liiankin kanssa perusarkilenkkejä ajatellen. Toisaalta Hilppa on mitä parhain kaveri juoksulenkeillä ja kuten sanoin, energiaa neidistä löytyy.
Tässä kuvia Hilpasta
Nova ja Hilppa
Hilppa ja Neponen ovat molemmat kauniita ja hyvin liikkuvia samojedeja. Hilppa ei ole valitettavasti päässyt näyttelyihin niin usein kuin olisin toivonut, mutta tuloksena näistä kolmesta näyttelystä on 1xEH, 2xERI, 2xSA ja 1xVara-SERT. Toivottavasti pääsisimme pentujen jälkeen vielä näyttelykehiä kiertämään, sillä tällä tytöllä olisi kyllä edelleen näytettävää. Erityisesti Hilpan liikkeet miellyttävät omaa silmääni. Myös Neponen on pärjännyt erittäin hienosti näyttelyissä ja pojalla on 3xERI, 2xSA, 2xJUN-SERT ja 2xSERT. Hilpan lonkat ovat B/B ja silmistä ei ole löytynyt merkkejä perinnöllisistä sairauksista. Neposella lonkat ovat A/A ja silmät niin ikään terveet. Pojalta on tutkittu terveiksi myös selkä (VA0 ja LTV0) sekä kyynärät (0/0). Kaksikon lonkkaindeksien keskiarvo astutushetkellä on 111. Kyselyitä näistä pennuista on tullut niin paljon, että todennäköisesti kodit löytyvät näiden kyselijöiden joukosta. Toki tilanteet muuttuvat ja elävät, mutta en tällä hetkellä ota enää vastaan kyselyitä tähän pentueeseen. Seuraavat Estorian sammaripennut ovat suunnitteilla ensi vuoden alkuun kasvatilleni Milalle, joka menee viikon päästä luustokuviin. Näistä suunnitelmista lisätietoa todennäköisesti myöhemmin tämän vuoden aikana. Mutta ensin odotellaan, mitä näistä Hilpan ja Nepan pennuista tulee.
Kuvia Neposesta
Arvostan sitoutumistanne merkityksellisten keskustelujen edistämiseen. Kiitos!
VastaaPoista