Estorian Light-pennut syntyivät

Estorian Light-pentue eli Lunan ja Bennen pennut syntyivät 4.11. Nämä ovat kymmenes Estorian-nimeä kantava pentue, minkä lisäksi pentue on historiallinen myös siinä mielessä, että kaikki neljä pentua ovat poikia. Koskaan aikaisemmin ei minulle ole syntynyt pentuetta, jossa olisi vain jompaa kumpaa sukupuolta, mutta tällä kertaa saatiin tosiaan maailmalle 4 muskettisoturia. Pentue on nimetty Light-pentueeksi Lunan rekisterinimen Estorian Northern Lights mukaan. Vielä en ole lyönyt lopullisia nimiä lukkoon, mutta nimien pohjana tulevat olemaan valoilmiöt Moonlight, Starlight, Sunlight ja Twilight. Alkuperäisen suunnitelman mukaan nimien eteen oli tarkoitus laittaa jotain kivoja adjektiiveja, mutta nyt kun tuli näin poikavoittoinen pentue, olen pohdiskellut myös nimiä tyylillä Twilight Warrior, Moonlight Hero, Sunlight Champion ja Starlight Guardian. Mutta pitää nyt vähän mietiskellä vielä asiaa. 

Neljä muskettisoturia aamulla 4.11.2022


Luna tuli meidän laumaamme odottamaan synnytystä jo 22. lokakuuta. Hain neidin Tampereen rautatieasemalta ja jatkoin siitä sitten lauman kanssa mökille syysloman viettoon. Luna oli meillä hoidossa jo kesällä kertaalleen, niin hän pääsi sen ansiosta aika kivuttomasti sujahtamaan osaksi laumaa. Tiineys tosin antoi neidille sen verran selkärankaa, ettei Luna ihan mukisematta niellyt enää podengojen haukkuja. Kesällä Luna väisti, jos joku podengo erehtyi hänelle haukkumaan, mutta nyt jouduin pariin kertaan menemään melkein erotuomariksi, kun Luna ei sietänytkään podengojen typeryyksiä. Pääasiassa yhteiselo kuitenkin sujui ilman ongelmia ja Luna näytti viihtyvän ihan hyvin meidän laumassa. Luna pääsi meidän mukana myös Jokioisten koirametsään ja siellä sai välillä olla neitiä vähän toppuuttelemassa, ettei Luna olisi tunkenut itseään kaikkiin ahtaisiin rakoihin tai hypännyt liian korkealta. Mökillä Luna myös hakeutui moneen otteeseen kuistien alle pesää tekemään, mutta oli niin kiinni minussa, ettei yleensä viipynyt näissä pesissä kuin muutaman hetken. Seurauksena Lunan turkki oli kuitenkin ihan täynnä hiekkaa, jota oli kiva yrittää föönätä ja pestä pois. Myös ruokintahetket oli melkoisen hermojaraastavia, kun mökillä Luna ei olisi millään malttanut odottaa ruokaansa ja neiti aloitti kauhean haukunnan heti kun ruokaa ruvettiin jakamaan kippoihin. Kun kaverini oli käymässä, alkoi myös ihan tolkuton haukku, jos jompi kumpi meistä lähti jonnekin. Luna ei yhtään sietänyt sitä, että lauma hajosi edes hetkeksi hänen armonsa valvovan silmän alta. 


Luna Tampereen rautatieasemalla


Luna ei ihan arvostanut joutumistaan häkkiin äitinsä kanssa.

Luna mökillä

Luna pikkumökin kuistilla

Oli Luna aika pulleassa kunnossa




Luna suolisti muuten mökillä useamman lelun

Tämän äänekkyyden takia hieman pelkäsin, miten elo Harjavallassa lähtisi luistamaan loman jäljeen. Tarkoitus oli palata Harjavaltaan sunnuntaina 30. lokakuuta, mutta sairastuinkin koronaan ja jäin sunnuntaiksi vielä sairastamaan mökille. Minä nukuin ja podin päänsärkyä ja koirat nauttivat, kun saivat loikoilla sängyssä ja käydä aina välillä ulkona juoksemassa. Maanantaiksi vointi parani siinä määrin, että päästiin lähtemään Harjavaltaan. Kotiin paluu oli suorastaan yllätys, sillä Luna näytti rauhoittuvan Harjavaltaan ihan eri tavalla kuin Somerolle. Ruokaa malttoi kauniisti odottaa ja lenkit sujuivat ilman huutoa ja mekastusta. Nova lähti maanantaina Poriin hoitoon ja suoraan sanottuna Luna oli niinkin rauhallinen, että olisi ihan käynyt Novasta. Luna on muutenkin niin novamainen, että moneen kertaan olen ollut unohtaa, että kyseessä on Luna eikä Nova. Luna on niin äitinsä klooni nyt myös käytöksensä suhteen, että täällä Harjavallassa ollessa neiti ei ole ärsyttänyt käytännössä lainkaan. Ja yleensä hoitosammarit ovat äärimmäisen ärsyttäviä tapauksia (niin kuin Lunakin vielä tuolla mökillä). 😂 


Kuvia koirametsä reissulta. Tässä Luna ja Dafne.


Luna äitinsä Novan kanssa


Luna onnellisena, vaikka en päästänytkään takana olevan kiven päälle.


Tässä Luna katsoo hienosti kameraan. Ja on ilme kyllä ihan kuin äidillään.

Kulunut viikko sujui siis kaikin puolin hyvin rauhallisissa merkeissä. Itse olin sairaslomalla tosiaan tuon koronan takia ja väsäsin Halloweenia varten Meduusa-peruukkia. Luna nukkui ja keräsi voimia synnytystä varten. Torstaina alkoi ensimmäisiä synnytykseen viittaavia merkkejä näkyä. Silloin myös mittasin ensimmäistä kertaa Lunan lämpöjä. Yleensä olen tiineiden narttujen lämpökäyriä pyrkinyt seuraamaan hyvinkin tarkkaan, mutta loppujen lopuksi olen todennut, että ei sillä kauhean tarkkaan pysty synnytyksen alkua kuitenkaan ennustamaan, niin Lunaa en lämmön mittaamisella ruvennut sen enempää kiusaamaan. Torstaina Luna kuitenkin rupesi hakeutumaan pihalla kaikkien tiineiden koirien suosikki pesäpuskaan ja päätin lämmöt mitata. Tuloksena oli 36.6 eli sellainen lämpö, joka yleensä viittaa siihen, että synnytys alkaisi vuorokauden kuluessa. 


Tässä vielä mökillä, Novalla ja Lunalla ihan identtinen nukkumatyyli.


Nova testaa pentulaatikkoa tyttärensä puolesta


Valas

Torstaina kävimme Lunan kanssa myös Porissa ottamassa tiineysröntgenin. Koronan takia jouduin itse odottamaan ulkona, kun hoitaja haki koiran autolta kuvattavaksi. Hieman lääkärissä käynti jännitti, koska Lunalla on monien koirien tapaan lääkärikammoa. Ikkunasta kuitenkin näin, että Luna vain iloisesti heilutteli hoitajille häntää kerjäten huomiota. Röntgenin jälkeen Luna tosin veti hoitajan niin vauhdilla ulos asti, että hyvä ettei hoitaja lähtenyt lentoon. Kuvasta selvisi, että odotimme neljää pentua. Kahdessa edellisessä sammaripentueessa on ollut 6 pentua, joten tämä neljä pentua tuntui ihan mukavalta ja kevyemmältä vaihtoehdolta, vaikka suurempi määrä olisi tietenkin ollut suotavaa odottavia koteja ajatellen. Kasvattajan jaksamisen näkökulmasta tämä neljä tuntuu kuitenkin aika täydelliseltä määrältä. 

Näistä kuvista lasketaan kalloja ja/tai selkärankoja. Tässä kuvassa näkyy selvästi 4 kalloa.

Torstain edetessä Luna alkoi selvästi siirtyä synnytyksen avautumisvaiheeseen. Pihan pensas sai kyytiä, kun Luna pisti oksia päreiksi ja kaivoi itselleen pesäkoloa. Olin pessyt Lunan tiistaina, mutta siitä ei enää näiden pesänrakennuspuuhien jälkeen ollut hirveästi merkkejä. Sen verran multaiseksi neiti muuttui puuhastellessaan pihalla. Sisällä ollessaan Luna viihtyi mielellään podengojen pienessä kevytkopassa, mutta välillä hän kävi myös tekemässä pesää virallisessa pentulaatikossa. Hetkellisesti näytti siltä kuin synnytys olisi voinut alkaa ihan hetkellä millä hyvänsä, mutta aiemmista sammari-synnytyksistä oppineena, uskoin melko vakaasti, ettei mitään tapahtuisi ennen perjantaita. Uskalsinkin aika levollisesti mennä nukkumaan. Enää en aikonut tehdä sitä virhettä, että valvoisin turhaan pentujen syntymää edeltävän yön niin, että olisin jo synnytyksen alkaessa ihan väsynyt. Kokemus tuo viisautta ja sen verran on silmä harjaantunut vuosien varrella, että aika hyvin on oppinut koiran eleitä lukemaan ja tietämään, milloin synnytys todella alkaa.

Pesulla



Lunan pesä

Yö kului rauhallisesti, kuten olin ounastellutkin. Aina välillä Luna teki pesää ja neiti tunki muun muassa sängyn alle, mistä en ollut kovinkaan iloinen. Onneksi neiti pääsi sieltä omin avuin pois. Myös podengojen kevytkoppa oli edelleen suosikki ja siellä Luna taisi ison osan yöstä nukkua. Aamulla Luna näytti niin rauhalliselta, että uskalsin lähteä käymään töissä. Puin itseni Halloween-pukuuni ja pakkasin Lunan autoon. En aikonut jättää neitiä yksin kotiin keräämään stressiä, vaan olin päättänyt jo edellisenä päivänä, että Luna saisi tulla autossa töihin mukaan. Neiti oli selvästi rauhallisempi viileässä ja suljetussa ympäristössä. Ihanat työkaverini tekivät myös koulun parkkipaikalla tilaa niin, että sain auton ihan luokkani ikkunoiden alle, joten tilannetta oli helppo seurata. Työpäivä oli myös lyhyt, vain yksi 75-minuutin oppitunti, niin ajattelin Lunan hengaavan sen aikaa ihan mielelläänkin autossa. Oikeassa olin ja aina kun vilkaisin autoon, Luna veti siellä tyytyväisesti sikeitä. Pystyinkin ihan rauhassa viipymään työpaikalla ja juttelemaan työkavereiden kanssa, joita en ollut nähnyt melkein pariin viikkoon syysloman ja sairasloman takia. 


Vähän erillainen työasu.

Puolen päivän aikoihin palasimme kotia ja Luna ryhtyi selvästi keräämään voimia synnytykseen. Lenkki jäi todella lyhyeksi, kun Luna ei suostunut lähtemään kauas kotoa. Luna ei myöskään halunnut enää rakentaa pesää ulkona, vaan hän hengasi mieluummin sisällä, ensin olohuoneeseen sijoitetun keittiön pöydän alla, sitten pentulaatikossa. Kolmen aikoihin Luna hakeutui jälleen podengojen kevytkoppaan eikä suostunut tulemaan sielä enää ulos. Hieman stressasin tilannetta, koska en oikein pystynyt synnytystä kevytkopasta käsin seuraamaan, mutta ystäväni onneksi rauhoitteli minua enkä ruvennut väkisin Lunaa kopasta pois repimään. Avasin kopan luukkuja sen verran, että näin sisälle vähän paremmin ja pian alkoikin tulla ihan selviä supistuksia. Yritin aina välillä taskulampun kanssa kurkkia, mitä kopassa tapahtuu, mutta helppoa se ei ollut. 


Supistukset jatkuivat ja kun ensimmäistä pentua ei ruvennut kuulumaan, ehdin jo stressaamaan pennun olevan jumissa. Varsinkin kun en päässyt yhtään edes kädellä tunnustelemaan, tuntuuko pentua jossain. Hain Lunan pannan ja hihnan aikomuksenani lähteä kävelyttämään neitiä pihalle, kun päädyin vielä kerran koppaan kurkkaamaan. Siellä Luna söi iloisesti istukkaa. Sydän hyppäsi kurkkuun, kun yritin bongata jostain pentua. Pentua ei näkynyt ja pienessä paniikissa jo mietin, olisiko istukka syntynyt ennen pentua (näin ei siis pitäisi tapahtua). Hain paremman lampun ja tungin kättäni koppaan siirtääkseni Lunan jalkoja pois tieltä. Sieltähän se pentu lopulta paljastui. Noukin pennun nopeasti käsiini ennen kuin raukka liiskaantuisi Lunan jalan ja kopan rautakehikon väliin. Kuivasin pentua Lunan nenän edessä ja äitikoira alkoi myös pentua nuolemaan. Luna olisi selvästi halunnut pennun itselleen, mutta hieman tylysti otin pennun mukaani ja kannoin sen viralliseen pentulaatikkoon. Kuivasin pentua niin, että se alkoi pitää ääntä ja hetken kuluttua Luna seurasi perässä ja asettui nätisti pentulaatikkoon pentua hoitamaan. Ensimmäinen pentu oli syntynyt noin klo 15.55, hieman yli tunti selkeiden supistusten alettua, ja painoa pojalla oli 420 grammaa.


Ensimmäinen poika, Moonlight, merkkiväri sininen.

Pian ensimmäisen pennun syntymän jälkeen apukäteni saapuivat paikalle. Henkiseksi tueksi synnytystä seuraamaan saapui nimittäin Lunan siskon Fiona-pennun omistaja. Juuri Fionan omistajalla Nova tällä hetkellä lomailee niin, että saan rauhassa keskittyä pentueen hoitoon. Istuimme seuraamaan synnytystä ja puolen tunnin päästä alkoivat uudelleen voimakkaat supistukset. Luna supisteli todella voimakkaasti ja selvästi. Puolen tunnin päästä aloin jälleen huolestua, kun pentua ei kuulunut. Sain kokeiltua sormillani, että pentu kyllä tuntui kanavassa, mutta se ei vaikuttanut etenevän omaan makuuni riittävän nopeasti. Päädyin soittamaan Porin päivystykseen ja siellä oltiin sitä mieltä, että kannattaa lähteä sinne päin ajelemaan. Rupesin pakkaamaan kamoja ja juuri kun olin hakemassa Lunan ja ensimmäisen pennun matkaan, toinen pentu syntyi klo 17.00, hieman yli tunti ensimmäisen pennun jälkeen. Luna hoiti jälleen itse napanuoran katkaisun ja itselleni jäi vain tarkistaa pikaisesti kaiken olevan hyvin. Lunalle oli syntynyt toinen poika, painoa 430 grammaa.


Toisena syntynyt poika, Starlight, merkkiväri vihreä.

Kolmas poika syntyi 17.30. Tämä oli porukan isoin eli 440 grammaa. Luna hoiti tämänkin pojan oikein mallikkaasti ulos ja saatoin vain jatkaa kirjurin hommiani. Näiden kolmen pennun jälkeen Luna piti tunnin tauon ja viimeinen poika, porukan pienin 326 grammaa, syntyi sikiöpussissaan klo 18.37. Tällä kertaa autoin Lunaa sen verran, että puhkaisin pussin Lunan puolesta, mutta sen jälkeen Luna hoiti itse napanuoran ja pentu pääsi nopeasti nisille. Tämän neljännen pennun jälkeen näytti jonkin aikaa siltä, että synnytys olisi edelleen jatkunut, sillä Lunalle tuli vielä muutama ihan selkeä jälkipoltto. Lopulta Luna kuitenkin rauhoittui ja päättelin tilanteen olevan ohi. Aloin siivota pentulaatikkoa. Siirsin pennut hetkeksi pyykkikoriin ja maanittelin lakanoiden vaihdon jälkeen Lunan pikapesulle kylppäriin. Sen jälkeen Luna on melko pitkälti pysynyt pentujen luona. Muutaman kerran olen ruoan avulla saanut neidin houkuteltua pihalle pissalle, mutta muuten Luna on maannut pentujen kanssa ja pitänyt tarkasti huolen, ettei kukaan hänen  pentujaan tule viemään. 


Kolmas poika, Sunlight, merkkiväri liila.


Koko pesue. Neljäs pentu, Twilight, kaverin alla kolmantena vasemmalta.

Luna on pennuistaan melkein yhtä tarkka kuin Freyakin. Toisin sanoen pentuja ei voi käsitellä liikaa tai Luna selvästi hermostuu. Kun otin pennuista tänään 1-päivä kuvat, Luna olisi nostanut pennut heti takaisin kylkensä viereen. Pienen neuvottelun jälkeen sain kuitenkin kuvat otettua ja pidettyä myös Lunan tyytyväisenä. Luna hautoo pentujaan yhtä intohimoisesti kuin Freyakin ja jopa pentujen katsomiseen pitää saada Lunan hyväksyntä. Ihanaa, että kerrankin täällä näyttäisi olevan samojedi äiti, joka paitsi synnyttää ilman ongelmia, myös hoitaa pennut malliikkaasti. Tästä on hyvä jatkaa. 


Koko katras puhtaisen lakanoiden kanssa


Luna vahti tarkasti kuvaussessiota tänään

Pentublogia on tarkoitus päivittää tuttuun tyyliin kerran viikossa. Kaikille pennuille on näillä näkymin jo kodit ja olen näihin koteihin yhteydessä jahka tilanne täällä tasaantuu. Meidän seuraavat sammaripennut syntyvät todennäköisesti vuoden 2023 lopussa tai vuoden 2024 alussa. Ensi keväällä on nimittäin vuorossa taas vaihteeksi podengopentuja ja vieläkä kaksin kappalein. e

Tässä vielä poikien ensimmäiset potrerrikuvat.

"ESTORIAN MOONLIGHT"
sininen poika

"ESTORIAN STARLIGHT"
vihreä poika


"ESTORIAN SUNLIGHT"
liila poika


"ESTORIAN TWILIGHT"
valkoinen poika





Kommentit

  1. Ihana lukea sinun blogiasi! Onnea jälleen uusista pennuista! 😍.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit