Siirry pääsisältöön

Jännittävä 7. viikko takana


Yhteinen pentuaika alkaa käydä vähiin, mutta tällä viikolla olemme ehtineet pentujen kanssa seikkailemaan oikein kunnolla. Ennen kuin kerron kuluneesta viikosta tarkemmin, tässä jälleen pentujen viikkopotretit.

Estorian Freija's Midsummer Magic
"Myy"



Estorian Freija's Midsummer Night
"Haru"



Estorian Freija's Midsummer Charm
"Ricky"



Estorian Freija's Midsummer Fire
"Fire"




Itselläni alkoivat tällä viikolla työt parin kuukauden kesäloman jälkeen, joten pennut ovat joutuneet tottumaan pidempiin yksinolojaksoihin. Todella hienosti kaikki koirat ovat kuitenkin pärjänneet. Pennut ovat saaneet olla vapaasti olohuoneessa aikuisten pikkupodengojen kanssa ja Nova ja Hestia puolestaan kaksin keittiössä. Pissoja ja kakkoja luonnollisesti on työpäivien aikana tullut runsaasti, mutta muuten pennut eivät ole saaneet aiheutettua mitään suurta tuhoa, vaikka innokkaimmat leikittäjät (Dafne ja Averna), ovatkin nyt tiessään. Dafne palasi tosiaan kotiinsa naapuriin ja Vernuska lähti hakemaan uusia kokemuksia menemällä hoitoon Myyn tulevaan kotiin.

Averna menee aivan yhdestä pennusta.

Samoin isotäti Windy

Reippaat pennut ennen töihin lähtöä. Tässä kuvassa Hestian kavereina Haru ja Myy...

...tässä edelleen unikeon virkaa pitävä Ricky...

...ja tässä vielä pieni varjoni Fire.

Tämän viikon ensimmäinen kunnon seikkailu tapahtui tiistaina, kun lähdimme Euraan lääkärin tarkistukseen ja sirutettavaksi. Pennut olivat matkalla todella reippaita ja niin suloisia, että hoitaja ja lääkäri olivat aivan ihastuksissaan. Ensin lääkärin käsittelyyn pääsi Ricky, joka painoi puntarilla 1,2kg. Ricky suhtautui käsittelyyn tyynen rauhallisesti aina siihen asti, kun tuli sirun laittamisen vuoro. Sitten alkoi todellinen huuto ja tappelu, mutta siru saatiin niskaan ja pienen surkuttelun jälkeen, Rickykin oli nopeasti oma itsensä. Sama toistui kaikkien neljän kohdalla enkä muista aiempien pentueitteni huutaneen sirutuksessa näin paljon. Toki lääkärillä oli ehkä hieman erilainen tyyli siruttaa, mutta pääasia, että sirut saatiin niskaan. Fire painoi puntarilla 1,3kg, Haru 1,5kg ja Myy (meidän pieni pyöreä minipossu) 1,4kg. Lääkärissä vain Harulla oli molemmat kivekset laskeutuneet, mutta nyt kun olen itse sukukalleuksia tunnustellut, niin myös Firen ja Rickyn kivekset kyllä tuntuvat. Firen ja Harun kohdalla kivekset tuntuvat jo aika hyvin asettuneen oikeille paikoilleen, mutta Ricky vielä hilaa niitä edestakaisin mielensä mukaan. 

Lääkärissä

Työpäivät ovat selvästi olleet rankkoja, koska pentuja nukuttaa näin lahjakkaasti... ja nämä ovat myös ainoita hetkiä, kun kamera pysyy suunnilleen pikkuisten mukana.




Kuten näkyy, pennut ovat päässeet muutaman kerran myös sohvalle nukkumaan... sohvan alla on pehmikettä siltä varalta, että joku päättää kierähtää alas.

Toisen seikkailun pennut kokivat torstaina, kun otin nelikon työpaikalleni mukaan. Nämä neljä ovat niin kehittyneitä, että he saivat aloittaa koulutaipaleensa suoraan yläkoulusta. Kaikki oppilaat osasivat käsitellä pentuja todella nätisti ja pennut pomppivat mielellään sylistä syliin hiuksia repien, farkkuja maistellen ja kengännauhoja availlen. Pennut uskalsivat kulkea todella reippaasti luokassa ja olisivat halunneet jopa karata ovesta käytävään seikkailulle. Pissatkin tuli nätisti pääasiassa alustojen päälle. Ensimmäisen 75 minuuttia pennut jaksoivat leikkiä ja riehua, seuraava tunti kuluikin nukkuen, mutta sitten kun koulu oli virallisesti ohi ja oppilaita tuli vielä lisää pentuja katsomaan, nelikko intoutui vielä syliteltäviksi ja leikkimään leluilla vetoleikkejä. Huvittavin hetki taidettiin kokea, kun Fire ei olisi malttanut väsymyksestään huolimatta millään mennä nukkumaan, joten hän kulki unilelu suussaan itkien koppaan ja pois. Lopulta poika sai muut pennut kaverikseen koppaan, jolloin hänkin malttoi alkaa nukkua. 









Uni maistui kopassa kesken koulupäivän

Kouluvierailun jälkeen pennut olivat todella väsyneitä. Käytännössä ne nukkuivat melkein koko loppu päivän intoutuen vain ajoittain painimaan ja leikkimään. Lähtökohtaisesti pennuilla on tällä hetkellä niin hurja meno, että on parasta nousta välillä sohvalle turvaan. Nelikosta löytyy runsaasti tempperamenttia ja kiukkuiset ärräpäät välillä lentää, kun pennut kiusaavat toinen toisiaan ja muita aikuisia. Mitään helppoja nysveröitä näistä pennuista ei ole tulossa, mutta kunhan niille tarjoaa tarpeeksi tekemistä ja muistaa, kuka on pomo, kaikista kasvaa varmasti aivan ihanan iloisia ja sosiaalisia epeleitä. 

Väsyneitä koululaisia






Koulupäivän jälkeen oli myös heti kauhea nälkä

Pojat varastivat minun pyyhkeeni... ihan kuin pennuilla ei olisi tarpeeksi pehmeitä alustoja omasta takaa. Tässä Ricky ja Haru.

Tässä myös Fire mukana pahanteossa.


Mitään pahaa ei olla tehty!

Todistusaineistoa pentujen omista pehmeistä alusista. Nämä ovat osa tulevia pentupaketteja. Toisin sanoen pentujen mukaan lähtevät viltit, jotka keräävät lattialla tuttuja hajuja myös kylkiäiseksi.

Perjantaina palasimme viikonlopuksi takaisin mökille. Pennuista on tullut sellaisia pieniä tutkimusmatkailijoita, että mukana ei meinaa pysyä. Koko ajan saa pelätä, että joku katoaa jonnekin, koska pennut eivät enää suinkaan aina seuraa toinen toisiaan tai muita koiria. Onneksi ts-ts-ts ääni saa pennut yleensä tulemaan juoksujalkaa katsomaan, olisiko huomiota tarjolla. Perjantai-ilta kului pentujen viikkokuvia ottaen. Ja tarkoitan tosiaan koko iltaa! Pentuja ei olisi voinut vähempää kiinnostaa olla kuvattavana. Onneksi jokaisesta pennusta sai lopulta edes yhden suunnilleen onnistuneen seisomakuvan otettua, mutta yhteispotretit oli pelkkä vitsi. Sitä mukaan kun yhden pennun sai koppaan, toiselta puolelta kaksi muuta hyppäsi jo ulos. Tahtojen taiston jälkeen jotain kuvia jäi sentään todistusaineistoksi siitä, että kaikki pennut ovat olleet edes hetken samaan aikaan heille tarkoitetussa paikassa. 

Yhteispotretteja... tai jotain sinne päin







Pentujen seikkailut jatkuivat vielä tänään lauantaina, kun kävimme ensin Espoossa katsomassa kummipoikiani ja sammari-kavereitamme, minkä jälkeen jatkoimme vielä Lohjalle toisen ystäväni luokse. Siellä ihmetystä aiheuttivat faaraokoiran ja samojedi-kasvattini lisäksi myös sloughi-pentu, joka on varmaan jo 10 kertaa ellei enemmänkin näitä podepentuja isompi. Espoossa pennut jaksoivat mukavasti riehua ja ihmetellä sammareita (nämä pennut rakastavat samojedeja, koska Freya on opettanut heille, että Novaa pitää aina ohimennen mielistellä). Myöskin vauva oli todella ihana uusi tuttavuus, samoin partainen mies, sillä mikäs sen ihanampaa kuin repiä toista parrasta. Lohjalla pentuja väsytti niin paljon, ettei huumoria tahtonut enää oikein Tonks-sloughille riittää. Varsinkin omasta tilastaan ja uniajastaan tarkka Ricky oli ihan käpynä isokuonoiseen tungettelijaan, joka yritti välillä tunkeutua koppaan sisään. Sen sijaan ystäväni 5-vuotiasta tyttöä jaksettiin käydä morjestamassa ja varsinkin Fire viihtyi hyvin myös lapsen sylissä.



Kuka on tämä ihana sammari?

Mikä pieni ihminen tämä sitten on?

Välillä iski väsy



Vauvaa katsomaan

Hui, tuo on ihan oudon näköinen tyyppi!

Lohjalla suurin osa ajasta nukuttiin

Välillä tultiin syliin tappelemaan

Tästä tyypistä varsinkaan Ricky ei välittänyt

Kuten tästä kuvasta voi huomata... katsokaa Rickyn ilmettä

Tonksin tassut olivat isommat kuin podepentujen pää

Haru heräsi hetkeksi leikkimään Tonksin kanssa

Fire rakasti olla 5v. lapsen sylissä

Ricky ja Myy... nämä naamat ovat niin ihanat

Vierailujen jälkeen pennuille maistui hetken aikaa uni, mutta sitten virtaa riitti jälleen tutkia paikkoja mökillä tarkemmin. Sen seurauksena kaikki pojat päätyivät kastelemaan itsensä mökkilammessa. Ensimmäisenä Fire tuli märkänä esiin, sitten Haru molskahti kahlaamaan veteen ja lopulta Ricky oli kokonaan jumissa lammen reunaa vasten. Hienohelma Myy pysyi niin kaukana, ettei hän sentään onnistunut kastumaan. Toivottavasti tämä seikkailujen täyteinen päivä kuitenkin takaisi sen, että pennut nukkuisivat edes suurimman osan yöstä. Heillä kun on tapana pistää rallit päälle ainakin pari kertaa yön aikana. Pennuilla on kerrankin myös vatsa täynnä, sillä sekoitin ruokaan kunnon annoksen jauhelihaa. Pelkät nappulat kun eivät tahdo maistua eivätkä esimerkiksti tonnikala tai raejuusto maistu pennuille yhtä hyvin kuin jauheliha.


Tällä viikolla tuli myös yksi peruutus, minkä seurauksena Fire etsii vielä itselleen sitä omaa kotia. Kuten sanoin, kaikilla näillä pennuilla riittää luonnetta ja tempperamenttia, joten jos rauhallista koiraa etsii, Fire ei sitä ole. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulee varmasti tämän pojan elämässä riittämään. Toisaalta Fire tykkää seurailla minua vähän joka paikkaan ja hän tervehtii mielellään myös uusia ihmisiä, joten sosiaalisuutta varmasti löytyy. Ensisijaisesti hakusessa olisi harrastava koti, jossa tämän pennun potentiaali pääsisi oikeuksiinsa. Jos olet kiinnostunut ota rohkeasti yhteyttä :) Kiire kodin löytämisellä ei ole, vaan odottelemme rauhassa sen oikean paikan löytymistä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pennut kohti uusia seikkailuja... pentublogi hiljenee

Pentublogin päivitykseen tuli valitettavasti ylimääräinen viikon tauko. Kasvattaja-tädillä alkoi loma ja lomamaisemiin siirtymisestä aiheutuu tämän lauman kanssa aina melkoinen härdelli. Olemme myös seikkailleet pentujen kanssa kuluneiden kahden viikon aikana aktiivisesti erilaisissa maisemissa, mikä on osaltaan lisännyt kiirettä. Nyt on kuitenkin aika kirjoittaa tämän pentueen ainakin toistaiseksi viimeinen blogipostaus. Aapo muutti tänään omaan kotiinsa ja Dafne pääsee kotiinsa huomenna. Valo lähtee seuraavana lauantaina ja Telma sitten juhannuksena, joten Estorian pentulaatikko hiljenee viimein melkoisen penturupeaman jälkeen. Näistä pennuista kuullaan kuitenkin varmasti vielä somen kautta moneen kertaan, joten kannattaa laittaa varsinkin meidän instagram-tili seurantaan, jos et sitä jo seuraa. Mutta ennen kuin alan kertoa kahden viime viikon seikkailuista, tässä vielä pentujen viimeiset potretit viime sunnuntailta, yhteiskuvat torstailta ja vielä tänään otetut yhteiskuvat kasvatta

Freya ja Alfa treffasivat Ähtärissä

Freya "Estorian Dawn of Freija" kävi treffaamassa erittäin komeaa ja huippu hyvällä luonteella varustettua Alfaa "Eximus Vis Ice Cube" Ähtärissä sunnuntaina 25.4. ja maanantaina 26.4. Jos kaikki tähdet osuvat kohdilleen, seuraavien Estorian-podengojen pitäisi syntyä juhannuksen tienoilla. Tämä olisi hieno jatkumo Freyan edellisille pääsiäis-pennuille =D Ajelua tuli kahteen päivään yli 900 kilometriä, mutta kaksikon treffit sujuivat onneksi moitteettomasti. Alfa hoiti homman kotiin molempina päivinä esimerkillisesti. Poika ei turhia odotellut vaan hyppäsi heti selkään niin, että jo parissa minuutissa kaksikko oli nalkissa n. 10-15 minuuttia. Pentueen tarkkaa sukutaulua voi käydä kurkkaamassa KoiraNetistä . Yhdistelmän sukusiitosprosentit ovat 4:llä sukupolvella laskettuna 0%, 5:llä 0,84%, 6:lla 1,93%, 7:lla 2,86% ja 8:lla 3,42%.  Isä: Eximus Vis Ice Cube Silmät: ok 01/19 Polvet: 0/0 03/18 Näyttelyt: C.I.B. POHJ MVA BALT MVA FI MVA SE MVA NO MVA EE MVA LV MVA LT MVA R

Rasittavat rasavillit

Voi tätä kasvattajan arkea. Pentujen synnyttyä odotat kuin kuuta nousevaa, että niiden silmät avautuvat. Parin viikon ikäisten pentujen kohdalla odotat, että ne alkavat kävelemään. Neljän viikon ikäisenä odotat, että pennut pysyisivät hereillä pidempiä aikoja ja jaksaisivat leikkiä enemmän. Kuuden viikon ikäisenä odotat, että pennut menisivät jo pian takaisin nukkumaan 😂 Kuluneen viikon aikana pennuista on siis kuoriutunut suorastaan rasittavia rasavilleja. Laastareille on tullut käyttöä (kiitos neulanterävien hampaiden), huonekalut saavat kyytiä siinä missä lelutkin ja joka askeleella saa varoa jaloissa pyöriviä pienokaisia. Toisin sanoen jo 10 minuutin leikkien jälkeen rupeat vilkuilemaan kelloa ja miettimään, milloinkohan pennnut ovat saaneet väsytettyä itseään tarpeeksi ja voit yrittää laittaa niitä nukkumaan? Lopputulos saattaa silloin tosin olla tätä luokkaa: Telma haluaisi leikkimään Poikia ei vieläkään väsytä Pennut täyttivät siis todellakin jo 6 viikkoa ja kuluneen viikon aik